<< Gunwriters   << guns.connect.fi   Linkkisivu >>

26.12.2000:

Burgessin "linkkuhaulikko"

Teksti: P. T. Kekkonen

Lunastamme erään aiemman lupauksemme, julkaisemalla lopultakin Burgess-taisteluhaulikon tarinan, kirjan "Maailman Taisteluhaulikot" palauduttua hyllyyni 3 ½ vuotta kestäneestä lainasta. Asesuunnittelija Andrew Burgessista on jo ollut tiivis, paljolti muistinvaraisesti kirjoitettu elämänkerta julkaistuna GOW-sivulla, mutta hänen linkkuun taittuvasta, mekanismeiltaan ainutlaatuisesta taisteluhaulikosta voimme kertoa jotakin vasta nyt.

Jos suustaruokittavat väkipyssyt sijoitetaan omaan kategoriaansa, on havainto yllättävä: Ensimmäinen tietoisesti taistelukäyttöön alusta alkaen suunniteltu ja valmistettu haulikko on suhteellisen nuori keksintö! Aiemmin sotilasaseina ja lainvartioinnissa sekä esimerkiksi postivaunu- ja junavartijoiden työkaluina ynnä rikosvälineinä hyvinkin yleisesti käytetyt lyhennetyt haulikot olivat poikkisahattuja ja joskus peräpäästäänkin käytännöllisempään pituuteen muotoiltuja metsästysaseita. Vasta vuonna 1894 ilmestyi myyntiin Burgess Folding Police Gun, joka oli piipultaan "jo tehtaassa valmiiksi sahattu" 508 mm:n karabiinipituuteen. Kokonaispituus tulivalmiina oli 1016 mm, mutta ase voitiin taittaa ikäänkuin linkkuveitsi, jolloin kuljetuspituus oli noin 51 cm.

Asetta voitiin kantaa huomaamattomasti muodinmukaisen "sortuukin" eli päällystakin liepeen alla juhtinahka-kotelossaan revolverin tapaan, ja vetää se tarvittaessa esiin, "oikaista" taisteluvalmiuteen yhdellä ranneliikkeellä, "pumpata" patruuna pesään tukin pistoolikahvaa taakse-eteen liikuttamalla, ja ryhtyä laukaustenvaihtoon, ellei täten yllätetty vastustaja antautunut tai paennut ilmeisen tuli-ylivoiman edessä. Konstruktööri Andrew Burgess oli, kuten muistettaneen, alkuperäiseltä ammatiltaan valokuvaaja, legendaarisen Matthew B. Bradyn yhtiökumppani, ja monien Etelävaltioiden Konfederaatin tappioon päättyneen Vapaussodan rintamavalokuvien tosiasiallinen näppääjä.

Brady oli jo vuonna 1863 käytännöllisesti katsoen sokea. Dokumentaariset valokuvat menivät kuitenkin hänen "piikkiinsä", koska noina aikoina ei paljoja niuhotettu tekijänoikeuksista, ja kuvat markkinoitiin Brady Studion nimissä mm. kuvalehdille, jotka julkaisivat niistä tekemiään puu- tai kuparipiirroksia. Valomekaanisen kuvien painantamenetelmän mahdollistava rasterointi keksittiin vasta 1880-luvulla. Sanomalehtipaperia laadukkaammille kiiltopapereille pystyttiin jo painamaan valokuvien kopioita, mutta lehtikuvat tehtiin käyttäen valokuvia vain piirrosten tai etsausten originaaleina. Vuonna 1864 Burgess pistäytyi kuvausretkellä myös Mexikossa, jossa oli alkanut tasavaltaiseen hallitusmuotoon johtanut aseellinen selkkaus.

Vuonna 1870 matkusti Burgess tieteellisen tutkimusryhmän valokuvaajana Sisiliaan, kuvaamaan täydellistä auringonpimennystä. Sisiliassa hän havaitsi paikallisten asukkaiden kiintymyksen lyhytpiippuisiin "lupara"-haulikoihin. Nimitys johtuu sanasta "lupo" = susi. Lyhennetty haulikko on kätevä ase susijahdissa ratsain vuoristopoluilla. Paimenpojillakin oli luparat. Susikannan säännöllinen harvennus oli elintärkeää paikallisille lammas- ja vuohitalouksille. EU:n sudensuojeludirektiiveille ja Bernin Sopimukselle haukotellaan eteläisessä Italiassa ja Sisiliassa yhä vieläkin: Tehdään niinkuin hyvä tulee..!

Kotimatkallaan halki Euroopan Burgess teki havaintoja Ranskan ja Preussin välisestä lippaattomilla pulttilukkokivääreillä käytävästä sodasta. Aseet olivat varsin vaivalloisia ladata, kun mekanismiin kertyi ruutikarstaa ja silkkikangas- tai paperihylsyjen rääppeitä: Lukkotappi piti pakottaa kiinni nyrkillä hakaten, potkimalla tai kalikalla lyöden. Vahinkolaukauksia sattui tuon tuostakin, eikä tulivoimassa ollut kehumista, milloin taistelu venyi kahakkaa pidemmäksi. Burgess muisteli Konfederaatin Vapaussodan aikaisia metallihylsy-patruunoita ampuvia Spencer- ja Henry-kiväärejä, joiden tulivoima oli makasiinin ansiosta huikea, verrattuna preussilaisten vanhentuneisiin Dreyse-kivääreihin ja ranskalaisten Chassepot:eihin.

Kotiin palattuaan Burgess päätti vaihtaa ammattia ja ryhtyä asesuunnittelijaksi, koska aseissa näytti olevan vielä paljonkin parantamisen varaa. Makasiinista syöttävien aseiden tulivoima innostutti häntä erityisesti, kun hän oli nähnyt kahdenkin eurooppalaisen mahti-armeijan kaluston alkeellisen tason. Freelancer-asekonstruktöörin uransa aikana, noin vuodesta 1871 vuoteen 1892, Burgess patentoi nimiinsä lähes yhtä monta "parannusta ampuma-aseisiin" kuin John M. Browning, ja hän kaupitsi noiden parannusten omaksumis-lisenssejä lähes kaikille huomattavammille aseenvalmistajille; kautta maailman, eikä siis pelkästään kotimaassaan USA:ssa. Monet hänen keksimänsä mekaaniset ratkaisut ovat käytössä yhä vieläkin valmistettavissa aseissa.

Oman firman, nimeltään Burgess Gun Co., perusti Andrew Burgess New Yorkin valtion paikkakunnalle nimeltä Buffalo v. 1892. Firman valmistamat aseet olivat putkimakasiinista syöttäviä pumppuhaulikoita, joiden latausliike suoritettiin "pumppaamalla" ees-taas liukuvaa pistoolikahvaa liipaisukädellä, eikä siis etutukkia, kuten tavanomaisissa pumppulataus-aseissa. Latausliike etutukista pumpaten oli suojattu Spencerin ja Roperin patentilla US. Pat. No. 255 894, myönnetty 4. huhtikuuta 1882 ja voimassa 13 vuoden ajan, vuoteen 1895 saakka. (Äveriäämpi firma Winchester pystyi kuitenkin murtamaan patenttisuojan oikeusteitse, jenkeille tyypillisellä lakiteknisellä kikkailulla, ja aloittamaan John M. Browningin jo v. 1890 suunnitteleman mallinsa M 1893 tuotannon sekä markkinoinnin).

Burgessin pumppumekanismi oli monessakin suhteessa onnistunut: Melko jäykkätoimiseen Spencer & Roper-haulikkoon verrattuna se mahdollisti jopa kolminkertaisen tulinopeuden. Se mahdollisti myös taisteluhaulikon taitettavuuden, ja mitä ilmeisimmin olisi liipaisukädellä pumpattava ase myöskin tarkkakäyntisempi (erityisesti tuelta ammuttaessa), kuin on "tukikädellä" pumpattava ase. Ainakin pumppu-pienoiskivääri tuottaa paremman osumatarkkuuden vapaalta kädeltä kuin tuelta ammuttaessa. Tämän olen todennut itse, ja saman havainnon ovat tehneet monet aseita testanneet kolleegatkin, ynnä muuan tuttavapiiriini kuuluva mestariampuja. Kaikkien havainnot ovat olleet yhtäpitäviä.


Ylempi kuva:

Burgess-pumppuhaulikon metsästysmalli oli pikapurettavissa kuljetusta ja piipun puhdistusta varten, painamalla nuolen osoittamaa salpanuppia, jolloin piippumoduuli (piippu + makasiini + etutukki) irtosi liukuen alaspäin.


Alempi kuva:

Spencer & Roper- pumppuhaulikon voimassaoleva patentti ehkäisi ees-taas liukuvan etutukin käytön latausliikkeen tekemiseen, joten Andrew Burgess kehitteli omaan aseeseensa liukuvan pistoolikahvan. Rakenne onnistui yli odotusten: Kolminkertainen tulinopeus aiempaan kilpailijaan verrattuna, ja lähes kaksinkertainen uudempiinkin "etutukista pumpattaviin" haulikoihin verraten. Ampujan peukalohanka ei myöskään raapiutunut vereslihalle perääntyvän lukon nirhaamana tai jäänyt nipistyksiin hanan sarven ja peränkaulan väliin. Nuoli osoittaa pumppausliikkeen suunnan ja sen pituuden; n. 70 mm.


On eriskummallista, ettei Burgessin pumppumekanismia ole sovellettu yhteenkään viime vuosisadalla kehiteltyyn aseeseen (paitsi suomalaisen KVKK 62:en ja sen tshekkialaisen esikuvan viritysjärjestelmään). Aluksi Burgess Gun Co. valmisti metsästyshaulikoita, kaliiperi 12, makasiinin tilavuus 6 patruunaa. Ase oli ns. "take-down gun", eli purkautui näppärästi kahtia, painamalla lukkokopan oikealla sivulla sijaitsevaa salpaa. Piippu ja makasiiniputki sekä etutukki liukuivat silloin yhtenäisenä moduulina alaspäin irti lukkokopasta, johon ne kiinnittyivät samanlaisilla kaarevilla "hampailla" kuin J.M. Browningin pistoolin FN M:le 1903 ja hänen myöhempien taskuaseidensa piippu kahvarunkoon tai Colt M 1911:n tahi "Ukko-FN:än" piippu jäykkäyhteyteen aseen luistiin.

Kuvat linkkuun taitetusta poliisihaulikosta havainnollistavat rakenteen. Piirroskuvia ei ole valitettavasti käytettävissä. (Toistasataa vuotta vanhoista patenteista ei ilmeisesti löydy arkistomateriaalia Atlantin valtameren itäpuolelta). Metsästyshaulikko purkaantui siis kahteen erilliseen osa-kokonaisuuteen sekunnin tai parin ajassa, eikä piippumoduulin kiinnitys takaisin lukkokoppaan vaatinut aikaa montakaan sekuntia. Tästä konstruktiosta ei ollut enää pitkä matka pilapiirrosten "taitettavan iltama-kirveen" kaltaiseen linkkuhaulikkoon. Taittosalpa jouduttiin sentään miettimään uusiksi, piipun peräpään yläpuoliseksi jousisäpiksi ja lisäämään saranatappi, joka yhdisti piippumoduulin lukkokopan alanurkkaan.


Burgess-taisteluhaulikko taitettuna kuljetusta varten. Piipun peräpään yllä näkyvä taittosalvan avausvipu käännettiin vielä eteenpäin, piipunsuuntaiseksi, jolloin salpa sulkeutui jousivoimallaan kun ase "suoristettiin" ripeällä ranneliikkeellä.


Edelleen jouduttiin jyrsimään C-muotoiset ohjaus-urat saranan yläpuolelle ja lisäämään ylimääräinen ruuvi lukkokopan seinämiin saranan yläpuolelle kopana molemmin puolin. Ohjaus-uriin ulottuvat ruuvinkärjet ohjasivat aseen sulkeutumisen viime vaiheessa piippumoduulin kiinnityshampaat nousemaan niitä vastaaviin lukitus-uurteisiin lukkokopan ylänurkassa. Jousisalpa napsahti lopulta kiinni. Taitettu ase voitiin siis oikaista taisteluvalmiuteen sekunnin murto-osassa, pelkällä piipun heilautuksella, pistoolikahvasta kiinni pidellen. Taitavimmat aseenkäyttäjät oppivat tekemään samassa kädenkäänteessä myös latausliikkeen - vain yhtä kättä käyttäen, aseen massanhitautta hyödyntäen. Lukkohan avautui ja sulkeutui vähäisellä voimankäytöllä.


Burgess Police Gun puoliksi suljettuna. Putkimakasiinin pyöristetyn Y:n muotoinen syötönsäädin mahdollisti aseen kantamisen taitettuna, makasiini panostettuna kuudella 12 kal/ 65 mm patruunalla. Seitsemäs voitiin asettaa suoraan patruunapesään. Sitten ase suoristettiin kuin taittoladattava haulikko, viritettiin hana, ja aloitettiin laukaustenvaihto. Veneen airoa muistuttava taittosalvan avausvipu on käännettynä pystyyn vain kuvauksen ajaksi, toiminnan havainnollistamiseksi. Sen normaali asento on piipun pituussuuntainen. Kuvasta erottuvat myös piipun kaarevat lukituskorokkeet, neljä kapeaa "hammasta" ja viides (leveämpi) kaari-ulkonema taaimmaisena.


Makasiinin kuuden patruunan lisäksi voitiin seitsemäs ladata käsin pesään, mutta tällöin jouduttiin ase suoristamaan maltillisemmin; ei "räväyttämällä". Latausliikettä ei tehty tietenkään, vaan viritettiin hana peukalolla ja laukaistiin pesään jo pantu patruuna ensimmäiseksi.


Wasemmalla: Fiini gentleman ilta-promenadilla Harlemin hämärällä kujalla. KAS! Wastaansa astelee lauma törkeitä sakilaisia, aikomuksenansa pakko-luowuttaa kulkijan kello ja lompakko.

Keskellä: HAA! Mitä löytyikään takin liepeen alta? Taitettu Burgesin Repeteeri-Haulipyssy fudraalissa, ynnä patrona-wyön kera! NIIN: Eihän Harlemissa sentään kukaan kuleskele alastoinna, eli aseetoinna!

Oikealla: "Tuhat tulimmaista! Tiesiwätpä ne riettaat kanaljat, mistä alkaa polku Käpälä-Mäellen: Sinkoaisinkohan peräänsä muutaman ladingin hirwi-hauleja?!"

Burgess Gun Companyn kuvitettu reklaamilehtinen vuodelta 1895. Sarjakuvan sankarina ilmeisesti taito-ampuja Charles Dammon.


Andrew Burgess suojasi tietenkin keksintönsä lukuisilla "pomminkestävillä" patenteilla, joista ensimmäinen, U.S. Pat. No. 521 202, on haettu 26. tammikuuta 1893 ja myönnetty 12. kesäkuuta 1894. Yksityiskohtaisempi, ilmeisesti myös linkkuhaulikon käsittävä U.S. Patent No. 524 800 on haettu 8. toukokuuta 1894 ja myönnetty 21. elokuuta 1894, poikkeuksellisen lyhyen käsittelyn jälkeen. Aseiden tuotanto oli tuolloin jo käynnistynyt. Linkkuhaulikon patenttiselostuksessakin mainittiin mm. sotilaallinen käyttö, lähinnä ratsuväen varusesineenä. Taisteluhaulikon arvo oli opittu tuntemaan jo Konfederaatin Vapaussodassa, mutta myöskin intiaanisodissa, joiden "Tuntematon Kenraali" Crook suosi erityisesti taisteluhaulikkoa.

Sotapäällikkönä oli Crook paljonkin "sankarivainaja-kenraali" G. A. Custeria menestyksekkäämpi. Jostain syystä hänestä kuitenkin tuli "epähenkilö", jonka nimi kirjoitetaan joissain alan teoksissa väärin, muotoon: "Cook". Hänen kuuluisa lausuntonsa: "Kaikki tähän mennessä näkemäni HYVÄT intiaanit ovat olleet KUOLLEITA intiaaneja!" on myös sovitettu jonkun myöhemmän kaluunaherran suuhun: Oli syntynyt ikimuistoinen, monien siteeraama lentävä lause! Burgess Police Shotgun oli tarkoitettu myyntiin vuonna 1895 painettujen esitteiden mukaan myös "pikaläheteille, sheriffeille (= U.S. Marshals), vanginvartijoille ja pankkivirkailijoille" - eli pääsääntöisesti "vain virkakäyttöön". (Sekään tuhannesti kirottu fraasi ei ole siis meidän aikojemme luomus).

Mahdollisesti juuri rajoitettu myynti (mihin mikään laki tai asetus ei olisi velvoittanut ennen tammikuun 1. päivää 1934) sai aikaan sen, että linkkuhaulikosta tuli varsin harvinainen asekokoelmien aarre, vaikka aseen rakenteesta tai toiminnasta ei voida osoittaa mitään vikaa tahi heikkoutta: Fiksu vekotin se oli, kaikkiaan! Maan ja ajan tavan mukaan oli Burgess Gun Company värvännyt Brat Bartlettin taitoampuja-perheen esittelemään tuotteitaan, mutta firman etevin myömämies oli kuitenkin taitoampuja Charles Dammon, jonka riekkumatempuista ovat monet jääneet kirjoitettuun historiaan tuhansienkin silminnäkijöiden tosiksi vahvistamina.

"Bartlett's Familyn" täysikasvuiset (ja jotkut teini-ikäisetkin) jäsenet osoittivat kerta toisensa jälkeen Burgessin metsästyshaulikoiden tulivoiman, ampumalla kuusi laukausta siten, että kuusi hylsyä voitiin nähdä ja vaikkapa valokuvata lennossa ennen ensimmäisenkään putoamista maahan. "Joo; helppoahan se on paukkupatruunoilla", mietti kai joku epäilevä Tuomas. Näytöksen seuraava vaihe olikin kuuden savikiekon samanaikainen linkoaminen lentoon kolmella kaksoisheittimellä. Useimmiten tuprahti jokainen kiekko pölynä ilmaan, tai ainakin hajosi kappaleiksi, ennenkuin kauimmainenkaan oli liihotellut aseen kantaman ulkopuolelle ja pudonnut ehyenä maahan.

Spencer & Roper- pumppuhaulikon esittelijän, tohtori William F. Carverin, suoritukset olivat vuosikymmen aiemmin olleet "veret seisauttavia ihmetekoja": Kahden tai joskus kolmenkin samanaikaisesti lentoon lingotun kiekon rikkominen jäykkätoimisella makasiinihaulikolla. ("Laukauksia Minuutissa"-kilpailun T:ri Carver hävisi Englannissa sentään kaksipiippuisella ejektorihaulikolla varustetulle W. W. Greener-tehtaan taide-ampujalle, tehtyään vajaita latausliikkeitä, jolloin useita patruunoita jäi laukeamatta).

Charles Dammonin asehistorian lehdille ainiaaksi jäänyt näytös ammuttiin paukkupatruunoilla: Päivänä muutamana, vuonna 1895, saapui audienssille New Yorkin kaupungin yli-poliisipäällikön, erään politikoitsija Theodore Rooseveltin, toimistoon muudan herraskaisesti pukeutunut mies, jonka olemuksessa ei ollut muuta epäilyttävää kuin veitikkamainen hymy. Muutamien "small talk"-kohteliaisuuksien vaihtamisen jälkeen käänsi vierailija (ilman edelläkäypää varoitusta) takinliepeensä sivuun, tempaisten Burgess-linkkuhaulikon vyökotelostaan, oikaisten sen, ja vetäen samalla patruunan piippuun, ynnä paukutti vanhanaikaisen kuularuiskun tahtiin kuusi mietoa paukkupanos-laukausta kohti Rooseveltin toimiston sivuseinää.

"Teddy" Roosevelt; myöhemmin Kuuban sodan sankari ja sittemmin USA:n presidentti, ihastui Charles Dammonin näytökseen, tilaten heti toistasataa linkkuhaulikkoa New Yorkin kaupungin vankeinhoito-hallinnon varusesineiksi. Tämä lienee ollut suurin yhtenäinen asetilaus. Esimerkiksi aseiden vuotuisesta tuotantomäärästä tai yhteenlasketusta lukumäärästä ei ole tietoa ehkä kenelläkään: Burgessin pajan kirjanpitokin sisältyi kauppaan, kun Winchester Repeating Arms osti syyskuussa 1899, kaksi vuotta kestäneiden sitkeiden neuvottelujen ja suostuttelujen jälkeen, Burgessilta kaikki aseiden tuotantovälineet, piirustukset, jigit ja valmiit sekä puolivalmiit aseet "pois kuleksimasta".

Jopa jo jälleenmyyjien hallussa olevat aseet siirtyivät Winchesterin omistukseen: Ne vedettiin ennen vuosisadan vaihdetta pois myynnistä. Jälleenmyyjät saivat tilalle vastaavanlaisen Winchester M 1897-haulikon ja jonkinsuuruisen "välirahan", ainakin joutuessaan vaihtamaan linkku-Burgessin M 1897:n "mellakka-variaatioon". Kovinkaan monia linkkuhaulikoita ei tosin ollut jälleenmyyjien hallussa, koska aseet oli myyty yleensä suoraan tehtaasta loppukäyttäjille: "For Official Use Only". Kaikkiaankin niiden lukumäärä jäi vähäiseksi, koska Andrew Burgessin terveys oli alkanut heikentyä jo vuodesta 1895 alkaen.

Hän ei enää kyennyt johtamaan pajansa tuotantoa entisenlaisella tarmolla. Lähes ihmeenä pidetään sitä, että hän jaksoi sinnitellä viimeiset kaksi vuotta, ennen jäämistään eläkkeelle syksyllä 1899; kipeänä, vaan ei köyhänä! Winchester katsoi Burgess-haulikon niin vakavaksi kilpailijaksi omalle mallistolleen, ettei mikään voimainponnistus tai rahallinen panostus ollut liiallinen Burgess-haulikoiden poistamiseksi tuotannosta ja markkinoilta. Niitä valmistava pikkupaja ei ollut sinänsä uhka isolle konsernille, vaan sen teknisesti (YHÄ VIELÄKIN!) ylivertainen asemalli, jonka valmistuslisenssin pelättiin joutuvan jonkin varteenotettavamman valmistajan haltuun.

Sellaisia olivat mm. Remington, Stevens ja Marlin USA:ssa, sekä noina aikoina perustettu F.N. Belgiassa. Niinkin myöhään kuin vuonna 1973 julkaistussa kirjassa "The American Shotgun" by David F. Butler loistavat sekä Burgessin metsästysmallit että Folding Police Shotgun poissaolollaan, vaikka nimenomaan Winchesterin tuotannollisena johtajana 20 vuotta toimineella Butlerilla olisi ollut pääsy arkistoihin, joihin Burgess-haulikoita koskeva tietous on yhä jemmattuna, ell'ei sitä ole tyystin tuhottu jo vuonna 1899. Monenkin firman intressiin kuuluu, että pistoolikahvasta pumppuladattavan haulikon "optio" ja sen aiempi olemassaolo ei tule milloinkaan suuren yleisön tietoon. (Me "niskurit ja sotahullut miehet" emme ole kovinkaan suuri yleisö esimerkiksi metsästäjäkuntaan verrattuna).

Tarina siitä, kuinka Winchester eliminoi markkinoilta Andrew Burgessin kehittelemät Colt Lightning- pumppuluodikot, uhraten "vaihtokaupassa" Winchester & Borchardt- revolverin, ja erään toisenkin edistyksellisen revolverimallin valmistusoikeudet, on kerrottu jo aiemmin: Kilpailu on ollut aina raakaa, mutt'ei missään eikä milloinkaan rehellistä! Nousevatpa mieleeni kotimaastammekin Tikkakoski Oy:n, Tampereen Asepaja Oy:n ja lopulta Valmet/Tourulan kolkot kohtalot: Kun pyritään monopoli-asemaan, ei MITÄÄN keinoa totisesti kaihdeta; ei nyttemminkään; eikä missään..!

Niinkään nimekäs konstruktööri kuin John M. Browning ei voinut aina ennakoida sitä, ostettiinko hänen jonkin asekonstruktionsa valmistuslisenssi valmistusta varten, vaiko "kassakaappi-keksinnöksi", eli vain pois kilpailijoiden ulottuvilta 13 vuoden ajaksi, ilman aikomustakaan aloittaa kyseisen aseen tuotantoa. Tällainen ukotus eli uunotus koitui Burgess-haulikoiden kohtaloksi! J. M. Browning pystyi sentään myymään ideoitaan myös Eurooppaan, F.N:lle, mutta Burgess tyytyi varakkaan eläkevaarin osaan elämänsä viimeisten yhdeksän vuoden ajaksi. Kuten muistetaan, hän kuoli vuonna 1908 Buffalossa, New Yorkin valtiossa.

Burgess Police Gun- linkkuhaulikon tarina päättyy tähän, valitettavasti pahoin vajavaisena, ilman piirroskuvia esimerkiksi aseen sulkumekanismista, koska tyhjästä on paha nyhjästä: Patenttipiirrosten kopiot olisivat ehkä löydettävissä, mutta koska tieto ei saa edelleenkään MAKSAA meille edes yhtä kenraali George Washingtonin teräspiirros-kuvaa, jää tieto saamatta ainiaaksi! Käsityönä illuminoidut ja siksi copyrightista vapautuneet oheiskuvat ovat peräisin Thomas F. Swearengenin teoksesta "Maailman Taisteluhaulikot/ The World's Fighting Shotguns". (Edes T.F.S:llä ei ollut lupa purkaa Burgessin haulikoita niiden toimintojen esittelemiseksi yksityiskohtaisemmin).

Mistään muusta omassa hyllystössäni olevasta alan teoksesta ei löydy mainintaa ainakaan Andrew Burgessin taitettavasta taisteluhaulikosta, joten se lienee yhä, yli sadan vuoden kuluttua syntymästään synkempi sotasalaisuus, kuin on vaikkapa Hiroshima-luokan fissio-atomipommi, jonka halkileikkauspiirros löytyy sentään monistakin hakuteoksista; vieläpä latausohjeiden kera.


Tuomaanpäivänä MM; PT.

The Burgess Folding Police Gun

<< Gunwriters     Linkkisivu >>   

Gunwriters on the Web P.T. Kekkonen, Burgess - tuntematon asenero: http://guns.connect.fi/gow/burgess.html