<< guns.connect.fi    << Gunwriters     Linkit >>    Version française >>    In English >>

16.06.2001 - Nyt myös suomenkielisenä!

G-2000: Poissa pimennosta

Tämä uusi salaperäinen pistoolimalli, joka loisti poissaolollaan CZ BRNO:n myyntikuvastosta, paljasti lopulta salaisuutensa. Havaitsimme sen sattumoisin MILIPOL 99- näyttelyssä, missä CZ G-2000 esiteltiin meille uudenlaisena "Vain Virkakäyttöön" valmistettavana aseena. Mitään tietoja siitä emme saaneet tuon näyttelyn jälkeen. Ase ilmestyi uudelleen näköpiiriimme vasta EUROSATORY 2000 -näyttelyssä, MORAVIA ARMS -yhtiön osastolla. Tuo meille aiemmin tuntematon tshekkialainen yhtiö on erikoistunut sotilasaseiden kansainväliseen kauppaan, ja kumpikin yllämainituista Ranskassa järjestetyistä näyttelyistä oli keskittynyt virka-aseiden ynnä muun militaria- ja poliisikaluston esittelyyn sekä markkinointiin.

Asetta esiteltiin mainosrumpua lyömättä, vaikka sen tuotannon tiedetään alkaneen maaliskuussa 1999. Mitättömän pieni määrä G- 2000 -pistooleja on myyty siviilimarkkinoilla. Pääsääntöisesti virkakäyttöön tarkoitettu ase on läpikäynyt lukuisia testejä, joihin osallistuminen, kuin myös dynaaminen mukanaolo suorituskyvyn esittelyissä ja näyttelyissä olisi pakottanut tshekkialaisen valmistajan tuottamaan suuren määrän aseita. Näin meille on selitetty syy tämänhetkisillä markkinoilla liikkuvien aseiden lukumäärän vähäisyyteen. Mutta lopullinen totuus on monimutkaisempi, kuten tulemme tuonnempana näkemään.


Ensivaikutelma

Kun havaitsimme CZ G-2000:en olemassaolon, sen pääpiirteet ja valmistusmateriaalit tuottivat puoleensavetävän vaikutelman. Ase voidaan sijoittaa CZ 75:n ja CZ 100:n keskivaiheilla, koska siinä yhtyvät ensinmainitun oivallinen kahvan muotoilu jälkimmäisen moderniin muoviteknologiaan. Vaikkakin yleisvaikutelma on yhtenäinen, eli erilaisten materiaalien yhdistelmä on tasapainoinen, emme malttaneet olla etsimättä myöskään yhteisiä ominaisuuksia kilpaileviin asemalleihin verraten.

Tosiasiallisesti yritimme löytää aseesta niitä teknisiä ja muotoilullisia yksityiskohtia, jotka ovat eräiden muiden aseiden menestyksen avaintekijöitä. Mieleen tuli ensinnä hybriidirakenne, risteytymä kokoteräksisestä mallista CZ 75 ja Walther P-99:stä, josta periytyy muovinen kahvarunko, luisti kookkaine sivuviisteineen, ja standardikokoinen johdekisko liipaisinkaaren edessä, istukkana valaisimen kiinnikkeelle. Kiskoon voidaan asentaa nykymuodin mukainen laser-tähtäinkin. Uutuusaseessa yhtyvät myös muutamat Heckler & Kochin, SIG-Sauerin, GLOCKin ja eräiden muidenkin pistoolien yksityiskohdat, mutta vaikka sen suunnittelijat ovatkin "lainailleet" rakenneratkaisuja noista kaupallisesti menestyneistä malleista, voivat he kerskailla myös kokonaisuuden omaperäisyydellä.

Tämänhetkiset kaliberivaihtoehdot ovat 9 x 19 mm Para ja .40 S & W. Luisti voi olla mustattu tai rosteria. Muutkin pinnoitevaihtoehdot ovat mahdollisia. Erikoisvarusteita on myös kehiteltynä virkakäyttöön ym. erityistarpeisiin. Kahvarungon kiskoon voidaan kiinnittää valaisin tai lasertähtäin. Lipas voi olla "poliittisesti korrekti", kapasiteetti 10 patruunaa, mutta saatavina on myös tilavampia 15 ja 19 patruunan lippaita; haluttaessa myös kumisen pohjabufferin kera. Huomattakoon, että lippaat eivät ole vaihtokelpoisia CZ 75:n lippaisiin. Toiveissa on myös valmiiksi suustaan kierteitetty ylipitkä piippu rekyylikompensaattorin tai vaimentimen kiinnityksen helpottamiseksi.


Mekanismi ja toiminnot

Sulkurakenne on huoliteltu, kuten jo CZ 75:ssä. Kahvarungonkin rasitetut osat ovat terästä, muovin toimiessa pelkkänä kuorena. Toimintaperiaate on lyhyt piippurekyyli, jäykkäyhteyteen kytkeytyvällä "keikkapiipulla", eli klassinen järjestelmä, johon moni aseenvalmistaja on päätynyt - tai palannut, kokeiltuaan aluksi muunlaisiakin sulkuratkaisuita. Kuten SIG-Sauer -pistooleissa ja nyttemmin monissa muissakin, muodostaa ainoan kytkentäkorokkeen piipun peräpään suoraseinämäinen paksunnos.

(Konstruktio esiintyi jo ranskalaisessa vuonna 1938 suunnitellussa St. Etienne 7.65 mm Mod. 1935 S- pistoolissa, mutta se jäi välillä unohduksiin, kunnes ranskalaisten pistoolien yksityiskohtien valmistuslisenssejä enemmältikin osteskellut SIG/Neuhausen havaitsi Mod. 1935 S:n sulkuratkaisun etevyyden ja "tuotantoystävällisyyden". Sehän yksinkertaistaa luistin ja piipun valmistusta drastisesti: Siihenastisia piipun kytkentähampaita ja niitä vastaavia kaarevia uurteita luistin "katossa" ei tarvita lainkaan. Suomentajan huomautus). Colt M 1911:n verrattuna on erona se, että piippu kytkeytyy jäykkäyhteyteen, takertuneena luistin katon läpi kulkevan kookkaan hylsynpoistoaukon etureunaan.

Hetikohta iskurin laukaistua patruunan alkavat piippu ja luisti perääntyä rekyylin työnnöstä yhteen kytkeytyneinä. Lyhyen taantumisen jälkeen keinahtaa piipun peräpää alaspäin piipun alapuoliseen käyrään ohjausuraan nojaavan purkusalvan akselin pakottamana. Piippu on nyt irti jäykkäyhteydestään hylsynpoistoaukon reunaan. Luisti jatkaa taantumistaan yksinään, puristaen kokoon rekyylijousta, johon varastoituva liike-energia suorittaa automaattilatauksen, jos lippaassa on vielä patruun(oit)a jäljellä. Toiminta on luonteenomainen John Moses Browningin suosituimmille rekyylitoimisille pistooleille, joihin keikkapiippu omaksuttiin alkuperäismuodossaan jo viime vuosisadan vaihteessa, eli kehityshistorian jatkumo on ollut vuosisatainen. (Pääperiaatteelle myönnettiin patentti huhtikuun 20. vuonna 1897 ja piipunsuun laakeroinnille helmikuun 14. vuonna 1911; patentinhaltijana John M. Browning. Suom. huom.).

CZ 100:ssa ovat johteet muovikomposiittia, mutta nyt on palattu perinteisempään rakenneratkaisuun: Kahvarungon ja luistin välillä on kaksi teräksistä johdekappaletta. Toinen on 30 mm:n pituinen, piipun peräpään kohdalla ja toinen, 15 mm:n pituinen, sijaitsee hanan akselin yläpuolella. Mikään rasitettu osa ei ole "avaruusajan materiaalia", vaikka nuo uuden sukupolven rakenneaineet pystyisivätkin kilpailemaan parhaiden saatavilla olevien teräslaatujen kanssa. CZ 100:sta poiketen ei G-2000:ssa myöskään ole enää luistiin kiinnitettyä teräskynnystä hylsynpoistoaukon takana. Sitä voisi käyttää, vyöhön tukien, patruunan piippuunvetoon eli latausliikkeen tekemiseen, tarvitsematta tarttua luistiin toisella kädellä.

Aseen huomiotaherättävä ominaisuus on erityisen varmistinvivun puuttuminen, mikä ei ole kovinkaan yleistä virkakäyttöön aiotuissa pistooleissa, poislukien muutamat hyvin tuntemamme "Lataa ja Unohda" -sukupolven aseet. (Tarkoitettaneen "Double Action Only" -konstruktioita? Suomentajan huomautus). Ainoa vipu on luistin peräpäästä löytyvä iskuvasaran vapautussalpa, joka mahdollistaa aseen päästämisen vireestä, hanan lyömättä nallipiikkiin. Tämä yksinkertaistettu rakenne on looginen valinta muiden varmistusratkaisuiden läsnäolon takia: Laukaisukoneistossa on automaattinen nallipiikki-varmistin, sekä latausilmaisin. Kun pesässä on patruuna, nousee ulosvetimen esiinkääntyvän osan punainen merkkiviiva näkyviin.

Walther-tyyppinen iskuvasaran lepuutusvipu luistin sivulla sulautuu luistin ääriviivoihin ja se on yhdentynyt aseen yleiseen ulkoasuunkin. Ilmeisesti on suunnittelijoiden tavoitteena ollut luoda selkeät, rikkumattomat linjat G-2000:n kehittelyn alusta alkaen, sen loppuun saakka. Purkusalpakaan ei ulkone kahvarungosta. Aseen käsittely ja kantaminen yksinkertaistuu, kun vipujen ja nippeleiden lukumäärää on vähennetty. Luistin leveys on pystytty mitoittamaan 28 mm:iin ja kahvarungon leveys 33 mm:iin. Tämän lisäksi helpottavat luistin leveät, kulmikkaat kyljet aseen vetoa kotelosta tai suolivyön alta.

Laukaisu on täsmällinen, ammuttakoonpa yksi- tai kaksitoimisella liipaisulla. Hieman parantamisen varaa, mutta ilmeisesti myös mahdollisuus siihen, on viimeisteltäessä tarkkuusammuntaan käytettävää asetta. Valmistaja tosin kerskuu aseen käynnin olevan erinomainen ainakin 45 metriin saakka ilman tarvetta alkuperäispiipun vaihtamiseen pidempään. (Viittaus pidennettyjen piippujen saatavuuteen on kuitenkin mielenkiintoinen, ajatellen "kompin" tai vaimentimen asennettavuutta. Suom. huom.).


Käteenkäyvä!

G-2000 käy käteen vaivattomasti ja ote on miellyttävä, vaikka kahva tuntuu hieman CZ 75:n kädensijaa kookkaammalta. 755 gramman paino (ilman lipasta) on kohtuullinen. Tasapaino on sopiva ja ase suuntautuu vaistomaisesti maaliin. Kooltaan ei G 2000 ole ainakaan taskuase: Pituus 188 mm ja korkeus 135 mm. Silti se on mukava kantaa. Jälleen kaikki riippuu käytettävissä olevasta tupesta tai kotelosta. Yleensäkin on aseen koolla vähäinen merkitys, jos sitä kannetaan sopivalle korkeudelle asetetussa, reiteen nojaavassa "holsterissa". (Liian ylös vyöhön sijoitetusta kotelosta on pitkänpuoleisen aseen esiinvetäminen vaivalloista, vaikka etuihin voi lukea sen, ettei ase näy "lyyssin" helman alta. Virka-aseen kantajille tällä seikalla ei ole tietenkään merkitystä. Suomentajan huomautus).

Liipaisinkaaren etupinnan laajuudesta johtuen on G-2000:n ulkonäkö "reikäpäästä" katsottuna sanalla sanoen aggressiivinen, mutta suupuolen katselijan shokeerautumisestahan koituu pelkkää etua. Myöskin aseella ammuttaessa on isonlainen liipaisinkaari hyödyllinen erityisesti sitä kaksin käsin pideltäessä. Avara liipaisinkaari mahdollistaa ampumisen hanskat käsissä, eivätkä käsineet myöskään haittaa hananlepuutus-vipusen kääntämistä. Etäisyys liipaisimesta laukaisukäden peukalohankaan on ilmeisen sovelias kaikenkokoisille käsille.

Kahvasta ei siis löydy hakemallakaan moitteen sijaa, mutta muutamat "sivusuuntaiset epäkohdat" huonontavat yleistä ergonomiaa: Vasenkätiset ampujat ovat aina syrjitty vähemmistö, ja niin nytkin, meille tutuksi tulleen aseen tapauksessa: Lippaansalvan nuppi, iskuvasaran lepuutusvipu ja luistin salpa sijaitsevat aseen vasemmalla sivulla. Aseen customointi molempikätiseksi, vasenkätisten ihmistenkin käyttöön soveliaaksi, edellyttäisi luistin uudelleensuunnittelua ja muutoksen kahvarungon valumuottiin!


Tähtäimet

Vakiotähtäimet on mitoitettu puolustukselliseen ammuntaan. Ne ovat siis kiinteät ja matalat. Jyvän viisto takapinta mahdollistaa aseen takertelemattoman vedon nahkatupestakin. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kokeilla kolmen "kiiltomadon" eli tritium-ampullin yhdistelmää ainakin hämäräammunnassa. Tarkkuusammuntaan ovat vakiotähtäimet epämukavan pienikokoiset, mutta aseiden valmistaja on jo tietoinen tästä, ja suosittelee disipliiniampujille vaihtoehtoista tarkkuus-takatähtäintä, sekä korkeampaa, sopivan leveää jyvää.

On aseen omistajan oma valinta, millaisen tähtäinyhdistelmän hän valitsee ensisijaista käyttötarkoitustaan varten. Vaikka CZ G-2000 onkin virka-ase, voi G-2000 Target-versio tarjota mielenkiintoisen kompromissin tarkkuusammuntaakin harrastaville 9 mm patruunoiden polttajille, joille osumatarkkuus ei ole yhdentekevä asia. (Target-malli on mahdollisesti varustettu ylipitkällä piipulla? Suomentajan huomautus). Jo aiemmin mainitsimme vaimentimen asennusmahdollisuuden pitkään piippuun. Niissä tapauksissa vaimennin peittää tähtäinlinjan. Jos joku tahtoo apua tähtäämiseen, hän voi asentaa laserin liipaisinkaaren etupuolelle. Jos sen säde on riittävän alhaalla piipun keskiakseliin nähden, ei ole riskiä, että vaimennin pimittäisi sen.

(Molemmin silmin tähtäävä ampuja pystyy, ja oppii helposti, hyödyntämään aseen omia tähtäimiä. On myös mahdollista asentaa aputähtäimet vaimenninvaipan "selkään", ellei tyydytä "katselemaan rautaa pitkin". Silläkin menetelmällä on osumatarkkuus tyydyttävä käsiaseen järkeville käyttöetäisyyksille. Haulikko tai konepistoolikin suunnataan pikemmin "vaistolla" kuin tähtäimiä hyödyntäen. Konstia on harjoiteltava jonkin verran, mutta siitä on hyötyä hämärissä olosuhteissa, joissa tähtäimet eivät näy ehkä lainkaan. Suomentajan huomautus).

Viimeinen yksityiskohta teemasta "tähtäimet"; sekin erikoistarpeita varten: Vakio-takatähtäimen koko ja sen viistous hankaloittavat manuaalisen latausliikkeen tekemistä Israelin Mossadin tyyliin vasemman käden etusormella, pidellen pistoolia kyljellään oikeassa kädessä. Luistin molempien kylkien uurteet varmistavat pitävimmän otteen ja ovat käytännöllisimmät, vedettäessä "paukkua piippuun".

(Manuaalisen latausliikkeen mukavuudella on erityinen merkitys ammuttaessa vaimentimellisella aseella erikoispatruunoita, joita käytettäessä ase ei edes yritä latautua automaattisesti. Patruunat voi kotiladata .380 Auto- patruunan "reseptillä" ruutia N310, 9 x 19 mm hylsyihin .380:een tarkoitetuilla 6-grammaisilla luodeilla. Tehtaat eivät niitä vielä lataa, vaikka kysyntää alkaisi olla ehkä piankin. Suomentajan huomautus).


Purkaminen

Aluksi poistetaan lipas ja todetaan, ettei pesässä ole patruunaa. Piipun pidäkeakseli liukuu helposti ulos vasemmalle, kun luistia on vedetty taaksepäin muutaman millimetrin verran. Luisti ja piippu lipuvat irti johteistaan eteenpäin yhtälaisella helppoudella. Rekyylijousen ja sen muovisen karan poistaminen tunnelistaan eivät myöskään vaadi vahvoja näppivoimia. Kun törmäsimme pistooliin G-2000 ensi kerran asemessuilla, ja näimme sen siniseksi päästövärittyneen rekyylijousen, luulimme sitä muovikierukaksi, joka oli asennettu oikean teräs-resoorin tilalle näytösluontoista purkamista ja kokoamista varten. Jousivoima oli myöskin epäilyttävän vento.

Jousta ei häädytty puristamaan kokoon voimalla ja vaivalla asetta purettaessa tai koottaessa, eikä ole tavanomaista uhkaa, että jousi ja/tai sen kara lentää perimmäiseen nurkkaan/silmään/ikkunaan sormista luiskahdettuaan. G-2000:n rekyylijousi oli todellakin oikea teräksinen "kieruvieteri", eikä mitään guttaperkkaa. Jousi on kokoonkääritty nelikulmaisesta langasta, kuten SIG:in, GLOCK:in ja P-99:n juohennusjouset... Lystikäs yhteensattuma?!

(Vaihtoehtoinen jousen valmistustapa on läpiulottuvan spiraalimaisen "puhkiraon" työstäminen nuorrutusteräksiseen putkeen, joka sitten karkaistaan ja päästetään jousikovuuteen. Eräs asesuunnittelun myyttejä on rekyylijousen ylenpalttisen jäyhyyden tarve: Otaksuttiin, että itselataava ase hakkautuu nopeasti hajalle ja potkaisee rajusti, ellei jousi toimi liikkuvien osien perääntymistä hillitsevänä puskurina. Namibiansaksalainen W.A. Hundt mursi tämän myytin ampumalla monenmerkkisillä itselataavilla aseilla, joista oli poistettu rekyylijousi kokonaan, ja pika-valokuvaamalla lukon tai luistin taantumisvaiheet. Havaintona oli, ettei liikkuvien osien perääntymisnopeuksissa ole ratkaisevaa eroa, olipa jousi paikallaan taikka poistettuna: Liikkuvien osien inertian eli massanhitauden vaikutus on monikymmen-kertainen jäyhimpäänkin jousivoimaan verrattuna.

Automaattilataavissa aseissa on rekyylijousi tietenkin välttämätön varsinaisessa tehtävässään, eli syöttämässä patruunan pesään ja kytkemässä liikkuvat osat jäykkäyhteyteen, sekä pitämässä ne etuasemassaan, myöskin massasulkuisissa aseissa. Tavanomaisissa konepistooleissa toimii "juohennusjousi" myös iskujousena. Tämä tehtävä on se kriteeri, joka määrää jousen vähimmäis-jäyhyyden. Jousimoduulin rakenne saattaa harhauttaa aseen purkajan luulemaan, että jousi on "hervoton". Moduulilla tarkoitan rakennetta, jossa jousen kumpikin pää pysyy karan ympärillä, tai teleskooppimaisesti kokoonpuristuvassa putkitunnelissa, aseesta irrotettunakin.

Ensinmainitun rakenteen keksi ilmeisesti venäläinen Georgij Shpagin ja teleskooppiputken jo aiemmin saksalainen Heinrich Vollmer. Kumpainenkin sovelsi jousirakennettaan konepistooliin. Monien aiempien konepistoolien, alkaen Thompsonista ja Bergmann 18.I:stä, mukaanlukien Suomi-kp:n variaatiot, on rekyylijousen sököttäminen tunneliinsa lukon peräpäähän asetta koottaessa lähestulkoon painajaismainen prosessi, kun taas esimerkiksi PPSh-41:een menee jousimoduuli paikalleen milteipä "heittämällä": Jousta joudutaan puristamaan kokoon vain muutaman millimetrin verran. Suomi-konepistoolissa joudutaan herkästi mutkille vääntyilevä "kieruvieteri" sullomaan tunneliinsa, pidellen lukkoa taka-asemassaan. Jousen jäyhyys tuntuu paljonkin suuremmalta kuin PPSh:ssa, vaikka tosiasiallinen eroavuus on varsin vähäinen.

Esiteltävän pistoolin G-2000 jousi on myös moduulirakenteinen ja sen jäyhyys lienee säädetty tarvetta vastaavaksi: Ei siis liialliseksi. Koska kahvarunko on kevytrakenteinen, on liikkuvien osien massaa pystytty lisäämään vastaavasti, vaikka aseen tyhjäpaino onkin varsin kohtuullinen. Luistin perääntymisnopeuttahan kontrolloidaan inertialla, eli luistin ja piipun massaa enentämällä, eikä niinkään rekyylijousen jäyhyyttä lisäämällä. Joustava muovinen kahvarunko saadaan osaavalla muotoilulla ja materiaalin valinnalla toimimaan myös rekyylipuskurina, joskin luistin rekyyli-iskun pysäyttävä osa on G-2000:ssa varmuuden vuoksi teräksinen. Suomentajan huomautus).

Kun luisti piippuineen on poistettu, paljastaa kahvarunko salaisuutensa: Teräksiset johteet ovat hyvin näkyvillä, kuin myös ulosheitin ja luistin pidätinsalpa, joka ulottuu perinteiseen tapaan lipassolaan. Kun lipas on tyhjennyt, pidättää tämä salpa luistin taka-asemaansa viimeisen laukauksen lähdettyä. Osat on helppo tunnistaa, mukaanlukien liipaisimen kierrejousi. Kuvastamme erottuu myös laser-tähtäimen kiinnikkeen koneistettu hela, joka on nähtävissä vain huoltopuretusta aseesta.


Kokoaminen

Koottaessa G-2000:tta käänteisessä järjestyksessä on hyödyllistä tuntea "kikka" piipun sulkukorokkeen asettamiseksi kohdalleen. Tärkeää on, että piipun peräpään alla sijaitseva, "keikkapiipun" peräpäätä keikuttava ohjauskäyrä asettuu linjaan vastinkappaleeseensa nähden. Tämä kappale ulottuu G-2000:en kahvarungon molemmille puolille. Se on vankka teräsosanen, joka vastaanottaa rekyyli-iskun, kun luisti pysähtyy laukauksen jälkeen taka-asemaansa. Tähän samaiseen osaan on työstetty myös etummaiset luistin johteet. Kikkaskonsti, jolla ohjauskäyrän sijoittaminen vastinkappaleeseen onnistuu vaikka suljetuin silmin tahi pimeässä, on aseen kääntäminen ylösalaisin, jolloin piippu asettuu painovoimalla sopivalle kohdalle luistiin, kytkeytyneenä jäykkäyhteys-asemaansa hylsynpoistoaukon reunaan. Seuraavat kokoonpanovaiheet sujuvatkin kuin leikiten.


"Mutta sehän ei olekaan CZ..!"

Ihastuimme tähän aseeseen Eurosatory-näyttelyssä. Ehdotimme Arms Moraviaa edustaneelle Monsieur Bernatik:ille keksinnön laajempaa tykötekemistä ja täysimittaisen testin suorittamista. Hän johdatti meidät yhteyteen maahantuojan kanssa, joka voisi toimittaa meille testiaseen. Otimme tietenkin yhteyttä myös yhtiöön, joka markkinoi (Ranskassa) kaikkia CZ Brno:n tuotteita. "Jobin posti" oli, ettei G-2000 kuulu tuontiohjelmaan. Ettäkö miksi ei..?! "Koska - sehän ei ole mikään CZ..!"

Nyt ymmärsimme sen, miksi asetta ei löytynyt Ceska Zbrojovka Brno:n myyntikuvastosta. Kyseessä on kylläkin tshekkialainen ase, mutta ei CZ 75:n tai CZ 100:n perillinen alenevassa polvessa, vaan kai lähinnä niiden serkku. Nyt oli jo ymmärrettävissä G 2000:n heikon myyntimenestyksen tosiasiallinen syy, eikä aseen suhteen ollut siis mitään salattavaa CZ Brno:n taholta (- paitsi kilpailijan olemassaolo: Tietämättömiä "ukotettiin" röyhkeästi! Suomentajan huomautus). Saimme tietoomme vasta myöhemmin, että lyhenne "CZ" voi tarkoittaa Tshekkian Tasavaltaa, mutta myös sanaa "Asetehdas" - tai jotakin sen suuntaista.

(Tshekkian Tasavallan nimilyhenne on kai "CR". Ceska Zbrojovka - alkuaan, aikavälillä 1919 -23, Jihoceska Zbrojovka tai Ceskoslovenské Zavody; sijaintipaikan kielestä riippuen - on käännettävissä "Tshekkiläiseksi Tehtaaksi", eli tuotantolaitokseksi, jonka osakkaista olivat enemmistönä Tshekkoslovakian kansalaiset tai valtio. Ennen vuotta 1919 oli teollisuus paljolti itävaltalaisessa omistuksessa. Kun maa itsenäistyi Itävalta-Unkarista, haluttiin korostaa erityisesti asetehtaiden omistussuhteita. Valtion, tai v:sta 1948 "kansan" kaiketikin yhä omistama BRNO:n tehdas oli ja on VAIN YKSI monista CZ-tuotemerkkiä käyttävistä teollisuuslaitoksista, vaikka se haluaisi kernaasti kahmia CZ-logon iki-omaksi tuotemerkikseen. Riistokapitalistiseen rappio-ilmiöön nimeltä VAPAA KILPAILU on myös sen kuitenkin opittava - pitkästä aikaa - sopeutumaan taas uudelleen!

Valmistamistaan aseista olivat tunnettuja myös ainakin CZ STRAKONICE, ja CZ PRAZE, eli Prahan Tehdas Böömin maakunnassa. Leiman CZ perässä oli aikoinaan säännönmukaisesti valmistajan nimi; useimmiten tehtaan sijaintipaikkakunta. Mainehikas tykkitehdas SKODA esiintyy sentään perinteisellä nimellään, vielä autotehtaaksi konvertoitunakin, ilman etuliitettä CZ. Firmaa perustettaessa oli rahoittajana Itävallan keisarillinen hovi. Johtajaan oli toiminnan alkuvaiheessa Itävalta-Unkarin arkkiherttua Karl Salvator, joka osallistui myös asesuunnitteluun.

Ceska Zbrojovka ARMS MORAVIAn kotipaikka ei ole tiedossa kuin maakunnan tarkkuudella: Se on Määri, minkä nimikin ilmaisee. Tehtaat, joista joissakin valmistettiin myös esimerkiksi JAWA-moottoripyöriä, sijaitsivat enimmäkseen Böömin ja Määrin maakunnissa, mutta jokunen kai myös Slovakiassa. En hämmästyisi lainkaan, vaikka Arms Moravian tyyssija olisi Brno:n kaupunki Määrissä: Maineikkaaseen teollisuuskeskukseenhan mahtuu useampikin asepaja. Suomentajan huomautus).

Noita kahta kirjainta, jotka tekivät "Ceska Zbrojovka" -aseet maailmankuuluiksi, ei voida rekisteröidä tavaramerkiksi, ja siten myös Arms Moravia saa leimata nuo kuuluisat alkukirjaimet laillisesti aseidensa luistien kylkiin. Mutta yllätykset eivät loppuneet tähän: Etsiskellessämme uutuuksia tapasimme SIG:iä muistuttavan CZ 999:n. Sitä oli markkinoitu huhtikuussa 1999 tuotemerkillä Zastava Europe. (Merkki viittaa ent. Jugoslaviaan! CRVENA ZASTAVA:n pulttilukkoluodikoita lienee ehditty tuoda Suomeenkin ennen Jugoslavian hajaannusta ja sisällissotaa. Lieneeköhän Zastavan asetuotantoa evakuoitu ulkomaille?! Jugoslavialaisen firmankin nimilyhenne oli "CZ". Sen nimi oli ehkä annettu tarkoitushakuisesti?! Suomentajan huomautus).

Tässä tapauksessa oli valmistusmaana Kreikka! Valmistaja ateenalainen firma Advanced Weapon Technology. Vaikka tällaiset metodit voivat hämmästyttää monia, ne ovat yleinen käytäntö Länsi-Euroopassa. Esimerkkinä mainittakoon firma Eduard Kettner, eräs suurimmista saksalaisista siviiliase-tukkureista, joka hyödyntää P-08:n mainetta, myyden haulikoita ja pistooleja tuotemerkillä "Luger". (Jenkeissä on yksinoikeus "LUGER -brändiin" asefirmalla Stoeger, jonka merkittävä osakas oli eräässä vaiheessa SAKO Oy, tai ehkä sen silloinen emoyhtiö NOKIA Oy. Liikkui huhuja osake-enemmistön omistuksestakin. "Stoeger-Lugerit" olivat, tai ovat, sittemmin enimmäkseen laadultaan keskinkertaisia .22 LR -kaliberisia virkistysammunta-pistooleja, mutta tuotemerkin yksinoikeuden saantivaiheessa Stoeger toi USA:an P-08:ia, Weimarin aikakauden Saksasta, ja sitten siitä oikeastakin, aina 1930-luvun lopulle saakka. Suomentajan huomautus).


Yhteenveto

Vaikka olimme hieman pettyneitä tällaiseen sekaannukseen johtaneeseem "mainoskikkailuun", meidän oli pakko myöntää, että käsissämme käväissyt ase on laatutyötä: Uskoimme todellakin sen olevan oivallisen CZ BRNO -perheen taannoin syntynyt kuopus. Tämä uusi tshekkialainen ase on tarkoitettu virka-asemarkkinoille, mutta myös myyntiin urheiluampujille, etenkin varustettuna tyydyttävämmillä tähtäimillä ja pidennetyllä lisälaitekiertein varustetulla piipulla, jolloin se on kelvollinen moninaisiin käyttötarkoituksiin.

Muoviteknologia näyttää olevan hyvin hanskassa, mutta valmistaja on säilyttänyt aseessa myös kohtuullisen määrän terästä. Tämä ei ole arvostelua, vaan pelkästään havaintomme! Kuten julistimme tämän artikkelin alussa, on kaikki CZ 75:n ja 100:n parhaat yksityiskohdat onnistuttu poimimaan tähän aseeseen, kuin myöskin mainioita oivalluksia Walther P-99:stä ja SIG-Sauerista, sekä antamaan pistoolille tshekki-tyylinen, perinteisesti esteettinen ulkomuoto.

Surettava epäkohta on se, etteivät vipuset ja nippelit ole molempikätisiä! Tällä yksityiskohdalla olisi suuri merkitys vasenkätisille ihmisille, tai vasenkätisessä ammunnassa, jota oikeakätisen enemmistön edustajatkin (n. 89 % väestöstä) joutuvat yrittämään yllättävissä tilanteissa. (Tai joissakin tulevissa kilpailulajeissa, joita jo kehitellään nykyisin - nimenomaan Suomessa - odotettaessa raa'aksi rahastukseksi osoittautuneen ja juuriltaan vauhdikkaasti loittonevan "prättikaali-ammunnan" suosion hiipumista - maailmallakin. Suomentajan huomautus).

Jos tähtäimet (vakio- tai tarkkuus-) eivät sovellu tarkoitukseen, johon asetta harjoittaudutaan enimmäkseen käyttämään, ne voivat tuottaa pettymyksen. Tässä suhteessa on tehtävä oikeanlainen valinta alusta alkaen, jos aseenkäyttäjä tahtoo pitää valttikortit käsissään. Haluammekin alleviivata aseisiin saatavilla olevien lisävarusteiden valikoiman merkitystä siinäkin tapauksessa, ettei asetyyppiä ole vielä markkinoitu täysitehoisesti - meistä riippumattomista syistä.

Mielipiteemme CZ G-2000:sta on se, että se voi osoittautua erinomaiseksi virka-aseeksi, lisäominaisuuteenaan poikkeuksellinen tarkkuus. Totta toki on, ettei siitä löydy yhtään "veret seisauttavaa uutuutta", paitsi silmää miellyttävä ulkonäkö, mutta se koostuu koetuista rakenneratkaisuista, joista muutamat on havaittu luotettaviksi jo pitkässä juoksussa. Kokoamalla yhteen moninaiset vakavimmin otettavien kilpailevien mallien edistyksellisimmät ideat voi tshekkialainen valmistaja ilmeisesti tyydyttää aseiden ostajakunnan enemmistön toiveet ja tarpeet. Tällainen strateeginen päätös vastaanotettaneen lämpimästi sotilaallisissa käyttäjäpiireissä, mutta myöskin siviilimarkkinoilla. Artikkelin kirjoittaja (Gaston Depelchin) aikoo ainakin olla ostajien jonon kärkipäässä...


Teksti: Gaston DEPELCHIN. E-mail gaston.depelchin@free.fr   (Gunwriter for Cibles & Excalibur. Ed. Crépin-Leblond).
Englanniksi kääntänyt: Richard BARBOTEAU. Suomentaja: P.T.KEKKONEN.

Lisätietoja: CZ-sivu http://arms.eiite.cz



Kertaustietoja aseesta CZ G-2000:

Valmistaja: Ceska Zbrojovka ARMS MORAVIA, Määri, Tshekkia
Kaliberit: 9 x 19 mm tai .40 Smith & Wesson
Toimintaperiaate: Lyhyt piippurekyyli (keikkapiippu)
Laukaisukoneisto: Yksi- ja kaksitoiminen (SA & DA)
Lipastilavuudet: 10, 11, 15 tai 19 patruunaa
Paino ilman lipasta: 755 grammaa (vakiopiipulla)
Aseen pituus vakiopiipulla: 188 mm
Aseen pituus tarkkuuspiipulla: ?
Aseen korkeus vakiotähtäimillä: 135 mm
Aseen leveys: 33 mm (kahva)
Vakiopiipun pituus: ?
Tarkkuuspiipun pituus: ?
Lisälaite-kierteiden mitoitus: ?
Luistin pinnoitus: Mustaus tai ruostumaton teräs
Maahantuoja Suomessa: ?
Hinta: ?

HUOM! Jos asetta on alettu tuoda, tai aiotaan, tuoda Suomeen yleiseen siviilimyyntiin, pyydämme maahantuojalta yhteydenottoa "kysymysmerkillisten" kohtien täydentämiseksi. PTK/ GOW.



In English >>   Version française >>

Gunwritersin osittainenkin luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n toimitus.

  << guns.connect.fi    << Gunwriters    Linkit >>   Version française >>     In English >>

G-2000 - Poissa pimennosta: http://guns.connect.fi/gow/czg2000s.html