<< Uusimmat  Osa 10 >>  Osa 9 >>  Osa 8 >>  Osa 7 >>  Osa 6 >>  Osa 5 >>   Osa 4 >>  Osa 3 >>   Osa 2 >>   Osa 1 >>   Gunwritersin etusivulle  guns.connect.fi  Linkkisivulle

Ruutiset Osa 11, 18.11.2000.

"G.O.W." -verkkolehden ajankohtaiset, toimittaa  P. T. Kekkonen

Gunwritersin lukijoiden toivomuksesta:

Aseiden oikeutus - laki ja käytäntö

Jos et ole kiinnostunut aseiden omistamisesta tai sinua loukkaa asioiden sanominen "epäkorrektisti", vastoin Euroopan Unionin, Yhdistyneiden Kansakuntien tai Sosialidemokraattisen Suomen virallista Puolueen linjaa, emme suosittele tämän artikkelin lukemista. Emme myöskään ota mitään vastuuta, jos luet tämän ja saat henkisiä tai jopa fyysisiä vaurioita (seinille hyppimisestä, tms), taikka vahingon herkälle sielullesi.


Valokuva: Asehallintoyksikön virkailija vannoo uskollisuuden valan Puolueelle. Huomautus: Kaikki tämän keskustelun henkilöt ovat täysin fiktiivisiä.


Kysymys: MIKSI aseita ostetaan?

Vastaus: Koska on tarve niiden käytölle johonkin/joihinkin käyttötarkoituksiin.


Kysymys: Mitä "käyttötarkoitukset" sitten muka ovat?

Vastaus: ITSEPUOLUSTUS, MAANPUOLUSTUS, VAPAUDEN PUOLUSTAMINEN, metsästys ja tarkkuusammunta. Myöskin "asekyräily", korjaan; asekeräily. Huomaa tärkeysjärjestys!


Kysymys: Mitenkä ITSEPUOLUSTUKSEEN voi tarvita asetta?

Vastaus: Koska vain itse voi turvata oman ja omaisuutensa koskemattomuuden.


Teesi: POLIISI on turvallisuuden takaamista varten! Eihän yksittäisellä ihmisellä VOI olla oikeutta vahingoittaa tai JOPA TAPPAA toista!

Antiteesi: Poliisi ei voi olla aina joka paikassa turvallisuutta ylläpitämässä. Ja vaikka olisikin, niin voidaahan poliisienkin kimppuun hyökätä. Poliisi tulee paikalle vasta väkivaltarikoksen jo tapahduttua. Rikos olisi kuitenkin voitu ESTÄÄ, jos uhrilla olisi ollut ase, ja taito sekä TAHTO käyttää sitä. Henkilö luopuu kaikista oikeuksistaan kun hän ryhtyy rikokseen. Jos varas tms. hyökkää, yrittäen vahingoittaa uhria tai hänen omaisuuttaan, niin on täysin oikeutettua puolustautua KAIKIN käytettävissä olevin keinoin.


Teesi: Eihän kukaan SAA tappaa toista pelkän lompakon takia. Anna varkaalle, mitä hän haluaa, niin et joudut tappeluun hänen kanssa, ja sinulle tulee korkeintaan luunmurtumia jne. jos et vastusta varasta. Onhan parempi, että hän säilyy hengissä. Ei muutaman satasen menetys kaada elämääsi, mutta jos tapat hänet, joudut olemaan lopun ikääsi omantunnon tuskiesi kanssa.

Antiteesi: Jokaisella on oikeus omaisuuteensa. Tämä on ollut periaattena jo tuhansia vuosia, eikä sitä tule muuttamaan mikään. Suomenkin perustuslain 15 # 1. mom. kertoo tämän, mutta tunnetusti "lait ovat paperia, ja käytäntö käytäntö". Muistutettakoon, että lakeja säätävät ne, joilla on voimaa/valtaa eniten, eivätkä suinkaan ne, joille se kuuluisi. Tämä pätee niin Suomessa kuin muullakin, ennen, nyt ja tulevaisuudessakin. Siis jos kansalla ei ole aseita ja muita "vallan välineitä" niin joku muu kuin maan oma kansa TODELLISUUDESSA säätää lait ja valvoo niiden täytäntöönpanoa.

Parempi, että itse säilyy täysin vahingoimattomana ja hyökkääjä kuolee kuin että itse saa turpiinsa ja hyökkääjä säilyy hengissä. Jos haluaa saada turpiin, niin se olkoon jokaisen oma asia, kunhan ei kuluta yhteiskunnan varoja menemällä pahoinpitelyn jälkeen sairaalaan, tai tekemällä rikosilmoitusta vaikkapa varkaudesta. Jokaisen oma asia on sekin, miten ottaa toisen tappamisen. Ei siis puolusta itseään ja kuolee/vammautuu, koska ei kestä henkisiä paineita, mitä vihollisen tappamisesta tai vammautumisesta tulee. Rikollinen on sentään pahempi vihollinen kuin vastapuolen taistelija sodassa: Sotaan PAKOTETAAN osallistumaan ankarien rangaistusten, usein kuolemantuomion, uhalla.


Teesi: Jos jokainen alkasi kantamaan asetta mukanaan, niin moni kuolisi vahingonlaukauksiin!

Antiteesi: Ei kuolisi, koska "luonnollinen valinta" karsisi piankin huolimattomat aseenkäyttäjät. Turvalliseen aseenkäsittelyyn on toki harjoittauduttava, mieluusti jo alkaen siitä iästä, jolloin opitaan lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan.


Teesi: Jos aselakeja ei olisi, rikollisetkin saisivat aseita ja ryhtyisivät ammuskelemaan kaikkia vastaantulijoita!

Antiteesi: Nykyään lähes jokainen voi ostaa "pimeän pyssyn". Silti ei ammuskella holtittomasti. Rikollisillakin on aseita, mutta edes he eivät ammuskele "sivullisia", vaan useimmiten toisia rikollisia, joiden kuolemaa ei lasketa menetykseksi yhteiskunnalla. Sensijaan jokaisen "kiven sisään" suljetun venkulan ylläpito maksaa päivittäin nelinumeroisen markkamäärän verovaroja! Jos jokaisella olisi ase AINA mukanaan, niin vähenisivät ainakin ryöstöt ja raiskaukset olemattomiin, koska jokainen mahdollinen rikollinen tietäisi varman kuoleman olevan edessä, enemmin taikka myöhemmin, jos ryhtyy rikokseen! Toteutuisi ns. "kauhun tasapaino".


Teesi: Maanpuolustusta vartenhan on PUOLUSTUSVOIMILLA aseet varastossa. Siis miksi yksittäisillä ihmisillä pitäisi olla aseita? Sitä paitsi kriisit pitäisi hoitaa neuvottelemalla, eikä missään tapauksessa aseilla!

Antiteesi: PV ei pysty vältämättä, esim. salamasodan sytyttyä, jakamaan aseita LKP:n yhteydessä, tai oikeammin sanottuna edes suorittamaan LKP:a. Jos jokaisella on RYNNÄKKÖKIVÄÄRI kotonaan, niin kansaa ei pystytä valloittamaan: Sveitsiä ei ole yritettykään valloittaa sitten keskiajan. Maailmansotienkin aikana se oli pyörremyskyn tyyni "silmä". Tiedettiin, että Sveitsissä on vähintään yksi ajanmukainen ampuma-ase jokaisessa kotitaloudessa: Pienen valtion valloittamisen hinta olisi ollut kohtuuton: Miljoonan hyökkääjän henki, ja usean miljoonan maahantunkeutujan terveys.

Toki jonkin pikkuvaltion alue voidaan miehittää, mutta kansa pystyy taistelemaan miehittäjää vastaan. Niinkin "antimilitaristisessa laulumaassa" kuin Eestissä jatkui vastarinta toisen neuvostomiehityksen jälkeen aina 1970-luvulle saakka, eikä edes viimeinen "Metsäveli" antautunut elävänä Ihmiskunnan Vihollisille. Kansa voidaan tappaa vaikka kokonaan, mutta sitä ei ole valloitettu, sillä sitä ei silloin enää ole! Mitä neuvotteluihin tulee, niin ne ovat hyvä asia, jos omista tavoitteita tai oikeuksista ei tingitä YHTÄÄN. Kun vihollinen hyökkää, kansan tulee olla aseitautunut. Kun kansa on aseistautunut RIITTÄVÄSTI, ei vihollinen edes uskalla hyökätä. AINA pitää muistaa "Sveitsin malli", kun puhutaan sotien ehkäisystä. Muut mallit eivät ole osoittautuneet toimiviksi.


Teesi: Metsästys pitäisi kieltää! Kenelläkään ei ole oikeutta tappaa eläimiä!

Antiteesi: Kyllä on oikeus! Jo evoluutio on antanut oikeuden tappaa heikoimmat tai liikaa lisääntyneet lajit! Jos näin ei olisi, ei myöskään ihmistä olisi olemassa: Tai veistelisimme hirsiä savupirttiemme seiniin ehkä vasta taannoin keksityillä varrellisilla kivikirveillä. Jo evoluutioteorian mukaan vahvempi tai älykkäämpi laji syrjäyttää aina heikomman, tai henkisesti alempitasoisen, ellei alempi laji turvaa jatkuvuuttaan runsaalla lisääntymisellään. Mutta silloin alkaa luonto itse harjoittaa apuharvennusta.

Tunnettu kotimainen esimerkki on jäniskanta: Ellei sitä pidetä kohtuullisena metsästyksen keinoin ja sallien jopa pienimittainen salametsästys, alkaa sitä harventaa jänisrutto, tehokkaammin kuin satatuhantinenkaan "paukkuahneiden" erämiesten plus muutaman tuhannen salametsästäjän armeija. Tunnettu esimerkki ulkomailta ovat Saharan eteläpuoliset Afrikan valtiot: Muutamissa niistä on 20 % tai jopa 25 % aikuisessa tai aikuistuvassa väestöstä HIV-positiivisia taudinkantajia.

Näin on myös ihmisten suhteen: Jos joku IHMINEN tai IHMISRYHMÄ on ko. evoluution lain vastaisesti käyttäytyvä, niin lopulta sitä ihmistä/ihmisryhmää ei ole, koska aina on joku (eläin tahi toinen ihminen), joka apuharventaa sen kannan. Eikä tuon eläimen tarvitse olla kivikautinen sapelihammastiikeri! Pikkuiset HIV- tai Ebola-virukset riittävät, ainakin toivottavasti, ehkäisemään ajan myötä jonkin lajin liikalisääntymisen siellä, missä väestöräjähdys on jo kauan ollut ongelmana. Pienet virukset eivät kuitenkaan valikoi kohteitaan, mutta ihmiset voivat valikoida ne lajitoverinsa, jotka tahtovat heidän vapauttaan rajoittaa. Eikä kiikarikiväärin voittanutta ole, vaikka monet uhkarohkeat sankarit ovat turvautuneet tasku-Browningeihin.


SUOMALAISEN loppukommentit:

Kuten edeltä käy ilmi: AMPUMA-ASEIDEN PERIMMÄINEN TARKOITUS on vapauden takaaminen, alkaen jo Daavidin lingosta ja Wilhelm Tellin jalkajousesta! Tarkkuusammunta on harjoittutumista vapauden turvaamiseen! Tämä käy ilmi jo vuonna 1919 vahvistetun Yhdistyslain hienosti harkitusta sanamuodosta. Metsästys sekä etenkin haitta- ja vahinkoeläinten tuhonta on asia, jolla voi jo sinällään perustella aseiden hallussapidon oikeutusta, ja metsästys onkin Suomessa yleisimmin esitettävä perustelu tai tekosyy aseiden hankintaan ja hallussapitoon. Siihen tarkoitukseenhan juuri ampuma-aseet soveltuvat erinomaisesti.

PTK 091100


Ruutisten Evankeliumit

Aserajoitusten hinta = 56 miljoonaa vainajaa!

In 1929, the Soviet Union established a gun control. From 1929 to 1953, approximately 20 million dissidents, unable to defend themselves, were rounded up and exterminated.

Neuvosto-Venäjällä rajoitettiin ampuma-aseiden yksityinen omistusoikeus lähes olemattomaksi vuonna 1929. Jo pelkästään vuosien 1929 ja 1953 välisenä aikana koottiin keskitysleireihin tapettaviksi noin 20 miljoonaa toisinajattelevaa kansalaista, koska he olivat kykenemättömiä puolustautumaan.

In 1911, Turkey established gun control. From 1915 to 1917, 1,5 million Armenians, unable to defend themselves, were rounded up and exterminated.

Turkin hallitsemilla alueilla astui voimaan ampuma-aseiden yksityisomistuksen lähes täydellinen kielto vuonna 1911. Maailmansodan aikaan, vuosien 1915 - 17 juoksussa, koottiin puolitoista miljoonaa puolustuskyvytöntä kristittyä armenialaista tapettaviksi mm. ristiinnauliten. Yksikään ei pelastunut.

In 1935, China established gun control. From 1948 to 1952, 20 million political dissidents were unable to defend themselves and were rounded up and exterminated.

Kiinassa kiellettiin ampuma-aseiden yksityisomistus jo vuonna 1935. Pelkästään vuosien 1948 ja 1952 välisenä aikana voitiin haalia kokoon teuraskarjan tavoin 20 miljoonaa puolustuskyvytöntä poliittista toisinajattelijaa. Yksikään ei pelastunut.

In 1964, Guatemala established gun control. From 1964 to 1981, 100,000 Mayan Indians, unable to defend themselves, were rounded up and exterminated.

Guatemalassa luovutettiin kaikki yksityisomistetut ampuma-aseet virkavallan tuhottaviksi vuonna 1964. Vuoteen 1981 mennessä oli satatuhatta puolustuskyvytöntä maya-intiaania koottu teurastettaviksi sukupuuttoon ja lahdattu kuin teuraskarja konsanaan.

In 1970, Uganda established gun control. From 1971 to 1979, 300,000 Christians, unable to defend themselves, were rounded up and exterminated.

Ugandassa kiellettiin ampuma-aseiden yksityisomistus vuonna 1970. Vuosien 1971 - 79 välisenä aikana pidätettiin ja teurastettiin 300 tuhatta kristittyä, joiden maailmankatsomuksen mukaan "Korkea esivalta on meille Taivaasta annettu, ja jos se vaatii meiltä meidän aseemme, niin annettakoon keisarille se, minkä keisari tahtoo". Kukaan ei jäänyt eloon.

In 1956, Cambodia established gun control. From 1975 to 1977, one million "educated" people, unable to defend themselves, were rounded up and exterminated.

Kambozhassa kiellettiin ampuma-aseiden hallussapito yksityishenkilöiltä jo vuonna 1956. Pelkästään vuosien 1975 ja -77 välillä tuhottiin miljoona "älymystön" edustajaa Puna-Khmerien keskitysleireillä. Heidät oli helppoa noutaa kodeistaan, koska puolustautumiskeinoja ei ollut kenelläkään.

That places total victims who lost their lives - because they were unable to defend their liberty - at approximately 56 million in the 20th century.

Henkensä menettäneiden puolustuskyvyttömien ihmisten arvioitu lukumäärä 1900-luvulla on 56 miljoonaa. Näissä tapauksissa on kansanmurhaa tai joukkotuhontaa edeltänyt AINA yksityishenkilöiden omistamien ampuma-aseiden pakkoluovutus valtiovallalle, jota edeltää "Gun Control", eli aseiden hallussapito-oikeuden tiukka rajoittaminen: Luvanvaraistaminen tai täydellinen kieltäminenkin. Kun aseistariisutut ihmiset ovat kyvyttömiä puolustamaan vapauttaan ja elämäänsä, voidaan heiltä riistää nekin "ilman mainittavampia omia tappioita".

Suomi on välttynyt joukkoteurastuksilta koska otaksutaan, että joka kolmas yksityisomistettu ampuma-ase on omistajansa hallussa ns. "Suojeluskunnan Luvalla", eikä rekisteröity odottamaan noutajaansa, joka myöhemmin voisi noutaa myös aseen omistajan tilaston täydennykseksi. Mieluustihan Suomenkin vallanpitäjät eliminoisivat toisinajattelun ja raahaisivat toisinajattelijat tuhoamisleireihin: "Mutku niill'on niitä mutkia piilopaikoissa nimeltä Jemma!". Tunnettu Suomen Ennätys on neljän konepistoolein aseistetun pyövelin ylennys "Taiwaalliseen Engel'kuoroon" Pihtiputaalla kahdeksalla lintuluodikon surmanluodilla: KAIKKI suomalaiset eivät ole AINA olleet hiljaisia teuraslampaita!

Jopa edesmennyt presidentti, Lakitieteen Tohtori U.K. Kekkonen ilmaisi vasta taannoin julkaistussa kirjeessään täyden sympatiansa Tauno Pasasta kohtaan! Eräs toinen Kekkonen myöntäisi (jos olis' valtaa niinkuin on mieli) Mannerheim-ristiä vastaavan palkinnon "rauhan aikana osoitetusta poikkeuksellisesta taidosta ja rohkeudesta". Sotaveteraani M.H. Koivisto armahti nelinkertaiseen elinkautiseen kuritushuone-rangaistukseen tuomitun Pasasen ensimmäisenä virkatoimenaan Tasavallan Presidenttinä. (Tietolähde: "SE"-lehti No. 12/ 2000, sivut 2 - 3).

Aseiden yksityisomistuksen vastustajat laativat omia tilastojaan, tyyliin: "Ampuma-aseet ovat riistäneet näin ja näin monta ihmiselämää". Tilastoihin niputetaan henkirikokset, tapaturmat,hätävarjelu, ja itsemurhatkin, jotka tuskin olisivat vältettävissä, vaikka kaikki ampuma-aseet hävitettäisiin maailmasta: Pari metriä nylonköyttä tai riittävän vahvoja lääkkeitä löytyy köyhimmästäkin kotitaloudesta: Aspiriiniakaan ei tarvita montaa kymmentä grammaa. (EI SUOSITELLA: Loppu on hidas ja kivulias!). Jokainen kuolee joskus, joten olisi viisainta tilastoida vain ennenaikaisen väkivaltaisen kuoleman tuottamukset. Niitäkin ylidramatisoidaan, milloin hengenriiston välineenä on ampuma-ase: Yksittäistapauksesta nousee suuri "älämölö". Miljoonan ihmisen näännyttäminen pakkotyöhön ja nälkään orjaleireillä ei ole sensaatio: Ketäpä moinen ARKIPÄIVÄISYYS kiinnostaisi?!

Tunteisiin vetoaa paljonkin tehokkaammin hoplofoobisen julkisen sanan luoma harhakuva "kaduilla ja kujilla valtoimenaan juoksentelevista, vastaantulijoita sattumanvaraisesti ammuskelevista tuliaseista". Tosiasiassa aseet eivät tapa ihmisiä: Ihmiset ja hörhöt tappavat toisiaan! Tällainen on ollut maailman meno jo kymmeniä tuhansia vuosia ennen ruudin keksimistä. Ihmiskunnan (ampuma-)aseista riisunta ei muuttaisi mitään!

PTK


Markuksen lataukset

"Special-latauksia" RK:lle ja Sportterille

"Valitut palat" hyvistä latausohjeita. Huom. osa ennen julkaisemattomia! Emme ota vastuuta latausten käytöstä, vaikka ne toimivatkin moitteetta koeaseissa. Kaikissa koeaseena Sako M92S. Nalleina CCI 200. Ruudit VihtaVuoren ellei toisin mainita. Lat.pit. 55,8 mm kaikissa ellei toisin mainita. * = ase ei tee automaattilatausta ko. komponenttiyhdistelmällä.

"IPSC Major"

Kyllä, todellakin on mahdollista ladata 7,62 x 39 "Prättikaalin" Major-luokkaan (PF min 340). Luodiksi tarvitaan Lapuan D166 (13g FMJBT) ja ruudiksi N120. Aloitusannos on 1,2 grammaa, jota lisätään tarpeen mukaan. Nopeusmittari on siis välttämätön. Yleensä PF 340 saavutetaan noin 1,25 gramman latauksella, jolloin max. paine ja porttipaine ovat samaa luokkaa kuin tehdasladatuilla patruunoilla. Vaihtoehtoinen lataus on 1,30 g /20 grs N120:ta ja 12-grammainen luoti.


"SWOS-LWC "*

Kuten nimi kertoo, kyseessä on "hiljainen ilman suputintakin" -lataus. (Lontooksi: Silent WithOut a Suppressor). Lyijyinen Wadcutter-luoti ja 0,16 g/ 0,3 cc N310:tä hylsyssä jossa liekkireikä 3,5 mm halk. Lataa luoti SUPISTAMATTOMAAN hylsyyn, jonka suu on viistetty, Huom! Käytä tasaperäistä LWC-luotia tai muuta kevyttä (alle 6 g) luotia! Ei missään tapauksessa vaippaluotia! Onttoperäiset lyijyluoditkin voivat olla epätarkkoja, sekä liata aseen mekanismin lyijynkappaleilla, jotka kaasureiän reuna veistää irti luodin "helmasta". Aseta luoti niin, että sen perä on korkeintaan 5 mm hylsynkaulan sisäpuolella. Lyijy(seos)luodin perä ei saa ulottua hylsyn ruutitilaan.


"Perus-Supu"*

0,29 g/4,5 grs/0,5cc N310 ja Lapua S405 ( 8g FMJ).


"Ratahirven kuolo"

Lapua G477 (6,5 g HP) ja 1,23 g /1,6 cc N110. Pahvin ja tuhoeläinten puhkontaan korkeintaan 100 metriin saakka.


"Puolipanos"

0,95 - 1,10 g N110 ja Lapua S405 (8g FMJ).


"Aliäänilataus"

1,0 g N133 ja Lapua D166. Aliääninen.


MPP 081100

Ilmoituksia:     Advertisements:

AU-asevaimentimet:

Ase Utran valmistamaa uutta pienikokoista (halk. 40 mm pituus 185mm) äänenvaimenninta on saatavilla. Tarkoitettu nimenomaan kiväärin täystehopatruunoille (kal. 7,62). Testattu ja todettu toimivaksi sekä kestäväksi. Vaimennusteho on pienestä koosta huolimatta vähintään muiden kiväärivaimentimien veroinen.

Ase-Utran puh. 013-227 234. Vaimentimen Ovh asennuksineen: 1590 mk.

Ruutiset 05.11.2000

Ilmoituksia:     Advertisements:

PERINNESNAIPPERIT, HERÄTYS: Viimeisiä viemään!

Aseliike TUSSARI on latauttanut Sako Oy:llä runsaan määrän patruunoita 7.62 x 53R täysipainoisella 13 gramman luodilla D-166. Komponentit ovat samoja kuin TAK-85:n patruunoita ladattaessa, vastaten täysin SA-spesifikaatioita tarkka-ammuntapatruunoille tässä kaliberiluokassa.

PAKKAUKSET:

50 kpl tai 500 kpl laatikossa. Hinnaksi loppuerän latauttamiselle tuli "kohtuullinen" kasi-grammaisen harjoituspaukun hinta, ja onhan tavara sentään tuoretta - sekä taatusti ehtaa: Luodin D-166 lentorata vastaa mm. Ukko-Pekan takatähtäimen korotusasteikkoa ja usein myös alkuperäisen jyvän korkeutta.

HINNAT:

50 kpl: 190,- mk ja 500 ltk: 1750,- mk. Yli tuhannen patruunan erät: 3,20 mk/ kpl. Toimitukset Matkahuollon välityksellä.
Luotierä, kuin myös kaikki valmiina olleet hylsyt tulivat käytetyiksi: Viimeisiä siis viedään!

YHTEYSTIEDOT:

TUSSARI/ VILLIKARJU OY
Käynti Antinkankaantie 30, 92130 RAAHE
Boksi PL 104. 92101 RAAHE
Puh. 08 220 072
Fax 08 221 412
Känny 0400 281 086
E-mail tussari@microstep.fi
Website www.microstep.fi/tussari

*********************

AUSSI-FALEJA SARALLA!

Pienehkö erä hieman reissuissa rähjääntyneitä, mutta taatusti toimivia ja turvallisia australialaisia automaattikiväärejä odottaa loppukäyttäjiään Joensuun Sisäampumaradalla.

HINTA?

Kolmenumeroinen: Moisella pikkurahalla et saa kelvollista kertalaukeavaa piekkariakaan, paitsi ehkä hyvällä tuurilla/ käytettynä.

KUNTO?

Tyydyttävä: Kokoelmakäyttöön tai vaikkapa hirvenpyydykseksi. Muutamat yksilöt ampuvat kohtuullisen kokoisia kasojakin. Nopeimmat ostajat vievät aina parhaat päältä, joten nyt kannattaa hätäilykin.

KYSÄISE LISÄTIETOJA:

Joensuun Sisäampumarata
Torikatu 33 (sisäpiha), Joensuu.
Puh: 013 - 229102

Ruutiset 25.10.2000

Markuksen Evankeliumit

"Wanhassa Wara Parempi" - Tussariampujien konsteja

Wiime wuosisadan alkupuolen ja 19:nnen wuosisadan lopun tussariampujat ampuiwat 200 metriin salonki-kiwärin puoli-pitkillä mustakruuti-patroneillaki, milloin ilma oli sees ja tywen. Kiwäri-ammunnoissa ei ollut kiireitä, ja niinpä tarkkuuden hywäksi tehtiin lähes kaikki mahdollinen. Suuremmille kalibereille koterot l. hylssyt keskeistettiin patronakammariin sulatetussa lampaan talissa kastamalla. Ehtoolla, ammunnon jälkeen hylssyt piti pestä, jott'eiwät ne wihertyisi lammas-talin waikutuksesta. Koteron keskeistäminen patronakammariin sai aikaan erinomaisen hywän osaawaisuuden, myöski estämällä piipunputken lyjyttymisen. Saattoipa se kruuti-tuhkanki nuoskeaksi ja helpoksi wetää pesu-tangolla piipunputkesta waikkapa jokaisen laukauksen jälkeen.

Nämä olivat muistoja menneiltä ajoilta. "Niskuri ja hullu" kun olen, niin pitihän konstia kokeilla nykypäivinäkin. Koeaseeksi tietenkin Sako 75 Varmint kaliberissa .308 Win, koska sen patruunapesä on suht'koht' helppo puhdistaa rasvasta, vaikka toki Stevensin tai Aydtin kiilasulkuisen taikka Remigtonin tahi Nagantin "wäkipyörä-sulkuisen maaliinampumistussarin" pesä oli vieläkin paremmin ampujan ulottuvilla. Lataukseksi valitsin sen, mitä sattui olemaan ladattuina, eli Sakon A145-luoti ja N310 ruutia 0,38 g/0,7 cc. Hylsynä Lapualaiset, joiden liekkireikä oli porattu 3,5 mm:ksi ja nalleina olivat CCI 200:t.

Koska lammas-talia ei ole helposti saatavilla, jouduin syntetisoimaan sitä naudanrasvasta ja kynttilästeariinista. Naudanrasvan 75 % ja steariinin 25 % seos on keinotekoista lampaantalia. Ko. aineksien sulatus tapahtui mikroaaltouunissa (700 W kunnes kumpikin ainesosa on kokonaan sulanut). Toki sama homma onnistuu tavallisella hellalla kattilassakin, joskin sotkuisemmin. Valmiit patruunat kastovahasin, niin luodin kuin hylsynkaulan osalta ko. "smörjässä". En upottanut koko hylsyä "smörjään", koska ei kiinnostanut puhdistaa koko patruunapesää perusteellisesti ammunnan jälkeen. Hylsythän olivat jo muovautuneet aiemmista ammunnoista patruunapesän mittoihin.

Ammoisina aikoina oli patruunoiden talipinnoitteen tarkoituksena muunmuassa ehkäistä hylsyn laajeneminen pesässä messingin myötörajan yli. Metallin joustavuus siis palautti hylsyn aina alkuperäiseen mittaansa, jos se nyt yleensä pääsi venymään edes hetkellisesti suuremmaksi halkaisijaltaan. Joidenkin ampujien hylsyjä ei tarvinnut supistaa milloinkaan, edes suistaan. Vahvempien latinkien käyttäjät joutuivat supistamaan suustaan eniten laajentuneen hylsyn ehkä muutamien (satojen?) käyttökertojen jälkeen, takomalla hylsyn kaulaosan teräslevyyn porattuun normalisointireikään, lyöden puunuijalla hylsyn kantaan.

Nuijaa tarvittiin joskus myös aseen lataamiseen, kylmällä säällä, kun talikerros oli jähmeää, eikä patruunapesää oltu vielä lämmitetty ampumalla. Kiilalukkoisen tussarin patruunan kantaa naputeltiin kevyesti nuijalla, tai sen varren päällä, kunnes pystykiila saatiin nousemaan hylsynkannan taakse, jolloin sulun kiilavuus pakotti patruunan työntymään perille pesään. Nagantin sulku voitiin yleensä pakottaa kiinni normaalia voimakkaammalla avausvivun puristuksella tukinkaulaa vasten. Harvoin piti kopauttaa nuijalla akselinsa ympäri kääntyvän iskupohjan perään, silloin kun hylsyn talipinnoite oli suorastaan jäätynyt.


Nagant-maaliinampumatussarin lukkokoppa osittain aukileikattuna. Mekanismi oli vipulukkoinen variaatio Remington-sulusta, etuisuutenaan hanan eli iskuvasaran keveys ja lyhyt mekanismiaika. Monetkin belgialaiset asevalmistajat sovelsivat mekanismia mustaruutipatruunoita ampuvissa tarkkuusaseissaan, mutta Suomessa on tämä systeemi lähes tuntematon. Kuva on julkaistu Ruotsissa vuonna 1889.


Remingtonin sulkusektori pakotettiin joskus kiinni takomalla sen "peukalorautaa" niin kovakouraisesti, että se murtui. Astalona ei tällöin liene ollut puunuija, vaan metallivasara tai nyrkinkokoinen kivi. Kokoelmista on tavattu moniakin Remington-tarkkuuskivääreitä, joiden peukalorauta on katkennut voimakeinojen seurauksena. Talilla pinnoitettu hylsy on tuskin ollut alkusyynä niin väkivaltaisen sulkemisen tarpeeseen, vaan korkeapaineisen latauksen laajentama hylsy, joka olisi vaatinut jo täyspitkän supistuksen ainakin silloin-tällöin.


Remingtonin Geiger & Rider-rullasulku eli läppäsulku, sovellutettuna tarkkuuspistoolin Model 1901 sievään mutta surkealaatuiseen italialaiseen jäljitelmään. Kun aseen hana on viritetty täyteen veteeseen, kääntyy ympyräsektorin muotoinen sulkukappale akselinsa ympäri taakse-/alaspäin lukkokoppaan. Se kääntyy lataamisen jälkeen kiinni pystysuoraa "peukalorautaa" eteenpäin sormella työntäen, viime vaiheessa jousivoimalla. Monet ampujat avittivat ylipaksun patruunan pesään esim. kivellä takoen, ja saivat peukaloraudan poikki.


Ongelmia alkoi ilmetä 1900-luvun puolella, savuttomien ruutien tultua jo myyntiin, kun latausreseptejä niiden annosteluun ei oltu vielä julkaistu. "Yritys/erehdys"-periaatteella latausmääriä etsittäessä saatiin useinkin aikaan ylisuuria paineita.

Välineistöä hylsyjen täyssupistukseen ei oltu myöskään keksitty kotilataajien käyttöön. Jos jollain patruunatehtaalla oli hiljainen kausi, voitiin kierrätyshylsyt lähettää sinne normalisoitaviksi. Ne tosin palautuivat lähettäjälleen tavallisimmin tehdasladattuina, yleensä matalapainepatruunoina. Esimerkiksi wanhojen Winchester-patruunakataloogien mukaan oli kaikille kiväärikalibereille tarjolla vaihtoehto myös lyijyluodilla varustettuna ainakin 1. maailmansodan vuosiin asti. Patruunoita voitiin ladata asiakkaan hylsyihinkin, mutta ei mieluusti täyteen tehoon eikä "mantteliluodeilla".

Ampumaradoilta poimittuja keräilyhylsyjä oli jo alettu käyttää jälleenlataamiseen, ymmärtämättä sitä, että jossakin aseyksilössä täydellä paineella laukaistu hylsy ei enää välttämättä mahdu tiukkapesäisempään aseeseen, laajenneena pysyväisesti uusiin mittasuhteisiin. Aseen patruunapesä joutui tällöin palvelemaan supistusholkkina, johon patruuna nuijittiin voimakeinojakaan kaihtamatta. Aseen oma hylsykiskuri olisi rikkoutunut tai lohkaissut palan hylsynkannasta, joten viisautta oli hylsyn lyöminen ulos metallirassilla, mutta talonpoikaisjärkeä välttäminen lataamasta asetta patruunalla, joka ei mennyt sisään sovulla.


Remington-sulkuisiin ja muihinkin aikalaisiin tarkkuusaseisiin piti patruunan mennä mieluimmin käsinsyötöllä, olipa hylsy pinnoitettu tai ei. Talipinnoitus esti hylsyn plastisen muodonmuutoksen eli pysyvän laajenemisen ammuttaessa, joten hylsyä ei jouduttu supistamaan ennen jälleenlatausta. Valok. MKM.


Yleissääntö oli, että jälleenladattavan patruunan piti olla ammuttu sillä aseella, jolla se aiottiin ampua toistamiseenkin, mutta käyttämättömiä tyhjiä hylsyjä oli myös viljalti tarjolla. Kaliberivalikoima esim. saksalaisen D.W.M:n kataloogissa vuodelta 1904 on veret seisauttava. Hylsynkantaan ei leimattu kaliberilukemaa, vaan hylsyn luettelonumero. Niin ennen; kuinkas nyt? Sitä kokeiltiin:


Radalla

Matka oli 100 metriä ja ammunta tapahtui tuelta. Lämpötila oli +13 C ja tyyntä. Ammuin ensimmäisen laukauksen liukastetulla patruunalla päin penkkaa, ohi taulun, jotta kitka piipussa vakioituisi. 9 seuraavaa tekivät tauluun 46 mm kasan (k-k), joka on roiskaisu aiempiin, toiseen valmistuserään kuuluneilla luodeilla saavutettuihin ampumatuloksiin verrattuna. Tämän jälkeen ammuin kymmenkunta "kuivaa" patruunaa, ja lopuksi 10 laukausta ko. latausta ilman vahausta. Tuloksena oli surkea noin 150 mm kasa.

Eipä muuta kuin ihmettelemään hajonnan syytä. Kaksi selitystä löytyikin. Mikrometrillä mitaten huomasin uudemman valmistuserän luotien läpimittavaihteluiden olevan 7,82 - 7,86 mm ja luodin soikeus saattoi olla jopa 0,02 mm. Eli ei siis mitenkään tasalaatuista. Rasvaus aiheuttaa hieman lähtönopeuden lisääntymistä, ja joskus luodit käyvät paremmin yli 340 m/s nopeudella kuin aliäänisellä nopeudella. Epäilen jälkimmäistä käynnin paranemisen syyksi rasvauksen kera luoteja ammuttaessa, sillä ka. nopeuden pitäisi olla kuivilla luodeilla noin 300 m/s. "Smörjäys" tietysti auttoi myös luotien keskittymistä piippuun.

Tässä taas korostuu valmistuseräkohtainen vaihtelu. Joidenkin valmistuserien luodeilla olen saanut alle 30 mm kasoja 100 metriin aliäänisillä nopeuksilla. Mitä me tästä opimme? Kun löydät aseeseesi sopivan luotierän, niin osta sitä varastoon tarpeeksi. Vaippaluoteja ei ilmeisesti saada tasalaat... Mutta, HEI: Miksikähän Sierra Bullets on aina saanut.?! (Hintaluokkakin on tosin erilainen ainakin kalliin dollarin aikakaudella).


Kannattaako rasvata luoteja?

Lyhyt vastaus vaippaluotien suhteen: EI! Käynti toki paranee, mutta saman parannuksen saa aikaan esimerkiksi valikoimalla luotierien välillä. Rasvauksesta aiheutuu vaivaa ja hylsytkin pitää puhdistaa, joten mielestäni ei kannata. Valuluotien suhteen tilanne on toinen: Niitä käytettäessä rasvaus on välttämätön, ja monesti kastovoitelumenetelmä on helpoin. Ei tarvita kallista rasvaprässiä, eikä ole huolta luodinasettimeen kertyneen liukastevahan aiheuttamista patruunoiden latauspituuden vaihteluista. Luodithan asetellaan patruunoihin kuiviltaan.

Tämä oli mielenkiintoinen kokeilu, ja voisinkin sanoa tämän perusteella, että lähinnä hyötyä ko. menetelmästä on revolverilla lyijyluoteja ammuttaessa. Tietenkin ko. menetelmällä käsiteltyjä (kevytlataus)patruunoiden ampuminen esimerkiksi "Pystykorvalla" (= Suojeluskuntakiv. M28-30) saattaa karkoittaa ainakin taikauskoisimmat "kalkkikset" radalta nopeasti. Latauksena esimerkiksi 0,3 g N310 ja 6 g lyijyluoti, joka on siis "SWOS", eli käytännöllisesti katsoen/kuunnellen äänetön ilman vaimennintakin. Jos joku ei tiedä, että latausresepti on kopioitu Sakon 7,62 mm matalapainepatruunoiden valmistuserän I/1936 pakkauksen etiketistä, voi hän epäillä joidenkin Pimeyden Woimien osallistuneen ampumatoimintaan.

MPP; 1510-00


Ps. Pari sanaa (engleskaksi...) tarkkuuden merkityksestä taistelussa:

The best estimate as to the average amount of rounds expended per kill in the Vietnam Conflict (For U.S. Army Soldiers) is 200.000. The average rounds expended per kill by U.S. Army snipers in Vietnam was 1.333 (= 1 1/3).

The U.S. Army determined that the average soldier will only hit a man size target 10 % of the time at 300 meters with the M16A2 rifle. The U.S. Army standard for snipers is to hit 90 % first round hits at 600 meters with the M24 SWS. That is at least an 1800 % improvement over the average soldier.

Markus P; 1510-00


Ruutisten Evankeliumit

Käytännöllinen kivääri

Varoitus: Tämäkin sisältää politiikkaa.

Aseet tekivät eron ihmiskunnan ja eläinten välillä. Alkeellisimmilla aseilla, kuten kivikirveellä sekä kenties jousella, hävitettiin lähes sukupuuttoon Neanderthalin ihminen, ja turvattiin henkisiltä ominaisuuksiltaan kehityskelpoisemman Cro-Magnonin ihmislajin tulevaisuus. Ennakkotapauksesta tosin ei ole tallella kirjoitettua tai suusanallistakaan historiaa. Ihmiskunnan tulevaisuuden suunnan viitoittaneesta taistelustahan on kulunut aikaa jo 60 tuhatta vuotta.

Ruutiase tarjoaa mahdollisuuden puolustautua ja hyökätä kauempaa, joten omat selviytymismahdollisuudet lisääntyivät ja vihollisen mahdollisuudet vähenevivät dramaattisesti. Tuliaseiden yleistyminen teki, muutamien historiotsijoiden väittämän mukaan, lopun feodaaliruhtinaiden rajattomasta yliherruudesta monissa Euroopan maissa. Vallasväen palkkasoturien haarniskat eivät enää taanneet kantajilleen vahingoittumattomuutta heidän verotus-, rankaisu- ja ryöstöretkillään niskuroivia alamaisia vastaan. (Analogiaa nykypäivään ja lähitulevaisuuteen on mahdotonta välttää).

Feodaaliherrat omaksuivat psykologisen sodankäynnin keinot: Helvetin kauhuja kuvailevat papit onnistuivat siinä, missä nihdit ja huovit olivat alkaneet jäädä tappiolle. Nykyisin on uskonnon tilalla sielujen kahleena bernsteinilainen sosialismi ja Vatikaanin paavinistuimen tilalla on EU:n komissariaatti, mutta kahleiden kettinkinä on edelleenkin yksinkertaisen rahvaan sairaalloinen lainkuuliaisuus: Tietämättömyys tai piittaamattomuus siitä, että monetkin lait ja velvoitteet ovat meille ulkomailta saneltuja, eivätkä ne siis perustu Suomen kansan omaan tahtoon ja Suomalaisten omiin tarpeisiin.

Esimerkiksi ampuma-aseiden hallussapidon luvanvaraisuuden julisti Suomeen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov vuonna 1903, ilmeisesti ensimmäisenä toimenpiteenään saatuaan tsaarilta rajoittamattomat diktaattorin valtuudet suuriruhtinaskunnan hallintaan. Lieneekö Bobrikov kuullut joskus Suomalaisen Tarkk'ampujakaartin Marssin sanat: "Wain KIWÄÄRI on turwamme, ja luonto leijonan.." Se leijonamielinen sankari, joka lopetti diktaattorin öykkäröinnit, ei tosin tarvinnut edes kivääriä: 7,65-millinen Browning-pistooli riitti.

Kivääri on kuitenkin tuliaseiden "kuningatar". Sillä ulottuu jopa kilometriin saakka, joskin yleisimmin ampumaetäisyydet ovat alle 400 metriä. Kivääri on siis enemmänkin hyökkäysase kuin puolustusväline, kun taas pistooli on nimenomaan puolustusase. Mutta joskushan on hyökkäys paras puolustus, eikä yhtään puolustussotaa ole milloinkaan voitettu, vaikka puolustustaistelussa olisi tuhottu senhetkinen hyökkääjä jollakin rintamalohkolla lähes viimeiseen mieheen. Esimerkiksi kelvannee Raatteen tien vaihe Talvisodassamme.


Käyttötarkoitukset ja oikeutukset

1: Vapauden turvaaminen. 2: ITSEPUOLUSTUS. 3: Hyökkäys. 4: Eläinten lopettaminen tai haittaeläinten tuhonta. 5: Metsästys. 6: Tarkkuusammunta eli "harjoittautuminen". (Viimeksimainittua termiä viljellään mm. Yhdistyslaissa: Lupa sellaisen yhdistyksen perustamiseen, jonka toiminnan tarkoituksena on "harjoittautuminen ampuma-aseiden käyttöön" haetaan Sisäasiainministeriöltä. Lupa yleensä myönnetään automaattisesti. Sana on käyttökelpoinen aseen käyttötarkoituksen ilmoittamiseen; onhan se virallista lakitekstiä ja sopivasti yleispätevä. Oikolukijan huomautus).

Ensimmäiseen kohtaa eräät sanoisivat, että eihän tuollaisia perusteita tarvita. Onhan meillä poliisi ja puolustusvoimat turvaamassa "vapautta", sekä YK, jos muu ei riitä. Ainut ongelma on, että vain kansa itse voi turvata oman vapautensa! Aseistettua kansaa ei mikään virallinen taho, vieras valloittaja tai vallan kaapannut rikollinen koplakunta pysty tuhoamaan, jos kansalla on taitoa - ja ennen kaikkea tahtoa - puolustaa itseään. Jos luotetaan ainoastaan ulkopuolisiin, jotka muka takaisivat kansan turvallisuuden, niin varmaa on vain se, että ne pettävät, ennemmin tai myöhemmin.

Vai oliko meille suurikin apu Kansainliitosta Talvisodan aikana? Montako divisioonaa se lähetti rauhaanpakottajia puolellemme? Paljonko saimme siltä tykkejä, kranaatteja, lentokoneita ja panssarivaunuja? Neuvosto-Venäjälle virtasi kyllä paljon muutakin apua kuin vain haaleaa myötätuntoa puolitoista vuotta myöhemmin ja seuraavina sotavuosina, vaikka se oli jo potkittu pois Kansainliiton jäsenyydestä. On reaalipolitiikkaa ja suoranainen luonnonlaki, että vähäväkistä kansaa ei auta pyyteettömästi kukaan. Sen on tultava toimeen omilla resursseillaan. Nimenomaan kansan, joka ei siis ole yhtä kuin Valtio, eli joukko poliitikkoja ja virkahenkilöitä.

Jokaisella Suomalaisella tulee olla oikeus hallussapitää, kantaa ja käyttää ampuma-aseita. (Huom. Suomalainen kirjoitettuna kapiteelilla. Ei siis lueta mukaan somaleita, punikkeja tai viherpipertäjiä). Monesti perustellaan tiukkaa aselakia sillä, että se estää "kahjoja" saamasta aseita. Se on täyttä hugaa.! "Kahjot" saavat kyllä haltuunsa "suojeluskunnan luvilla" olevia aseita rahalla, tai luvallisia aseita varastamalla. Joskus myös luvat "pössyköihinsä", jos luvanhakijan pärstäkerroin miellyttää lupien myöntäjää. Tietyissä virastoissa on tunnetusti eduksi ruotsinkielinen sukunimi - ja asiointi på Svenska. "Kahjot" saisivat kenties muutaman aseen nykyistä enemmän, jos Suomessa ei olisi bobrikoviaanista aselakia, mutta niiden käyttäminen Suomalaisia vastaan johtaisi "kahjojen" määrän pikaiseen vähenemiseen. Kärjestä viistoksi viilattu S-luoti sisälmyksiä repimässä hillitsee kyllä ryöstö-, raiskaus- tai murha-aikomuksia.


VAROITUS: Politiikkaa! (Saa jättää lukematta).

Aselain poistamisen lisäksi tulee sallia erikseen laissa itsepuolustus - käytännössäkin. Rikoslakia ei tarvitse edes muunlaiseksi muuttaa, kunhan vain tuomioistuimet pudotetaan ylimaallisista sfääreistään raadolliselle ruohonjuuritasolle, tiedostamaan yhteisen kansan turvallisuuden tarpeet. Vai onko ymmärrettävä, ettei tuomioistuinlaitos olekaan riippumaton? Onko se sittenkin sidoksissa puoluepoliittisiin suhdanteisiin, jotka tunnetusti kääntyivät päälaelleen syyskuun 19. päivänä 1944?

Vääristymä voidaan korjata, kun tuomarien ja muidenkin oikeusistuinten jäsenten valinta toteutetaan kansanäänestyksellä, eikä nimitysmenettelyllä, joka onkin monen pahan alku ja juuri. Virkakauden sopiva pituus on olympiaadi: Tuomarinvaalit ja eduskuntavaalit voi järjestää "yksi reissu, kaksi asiaa" -menettelyllä. Rikoslaki olisi pian voimassa tosiasiallisestikin, kun sen soveltajat joutuisivat ottamaan huomioon yhteisen kansan tahdon, jos mielisivät jatkaa virassaan seuraavan nelivuotiskauden ajan. Vetoomuksilla tai urputuksella ei tietenkään saada vääryyksiä oikaistuiksi. Nähtäväksi siis jää, mikä on tilanne Päiwän päätyttyä: Kuinka pitkälle Suomessa voidaan edistää todellista kansanvaltaa.


Onko juonessa asevero?

Muutamat kansanedustajat ovat tehneet taannoin lakiesityksen aselupien uudistuksesta, lupakorttien muuttamisesta kuvallisiksi, että "riistanhoitoyhdistysten metsästyksenvartijat voisivat helpommin tarkistaa aseenomistajien henkilöllisyyden" (ampumaradoillakin?!). Taka-ajatuksena lienee jonkinlaisen aseveron kantaminen lupakorttiuudistuksen tekosyyllä? Lakiesitys kaatunee omaan mahdottomuuteensa: Vasta äskettäinhän toteutettiin lupakorttiuudistus pahvikorteista muoviläpysköiksi, ja nyt pitäisi panna koko ruljanssi heti uusiksi. Ei onnistu ainakaan esitetyillä, selvästikin tekaistuilla perusteluilla!

Verokertymää voitaisiin kartuttaa päinvastaisellakin tavalla: Niille kansalaisille, jotka eivät omista asetta, voitaisiin säätää lisävero, johtuen heidän suuremmasta mahdollisuudestaan joutua käyttäämään "poliisin palveluita" verrattuna aseistettuihin kansalaisiin. Ei muuten niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli: Tällaista lakia ollaan suunnittelemassa mm. USA:n Vermontin osavaltiossa (lähde: "American Handgunner", vihko November/December 2000). Vermontissa vuosittaisen veron suuruus tulee olemaan 500 $. Suomessa ko. veron määräksi olisi sopiva noin 3000 mk/ vuosi.

(Vermont on tunnettu USA:n vapaamielisimmästä osavaltio-tason aselainsäädännöstä, sekä Pohjois-Amerikan mantereen alhaisimmista rikostilastoista, myöskin suhteutettuina osavaltion asukaslukuun. Aiheetta ei Vermontia siis kutsuta "USA:n Sveitsiksi". Osavaltion kansallishymniksi pitäisikin ehdottaa aariaa: "O Paradiso!", Giacomo Meyerbeerin oopperasta "L'Africana". Oikolukijan huomautus).


Tekninen osuus jatkuu...

Kiväärin käyttötarkoitukset ovat mitä monipuolisimmat, ja eiköhän tullut selväksi pääasiallinen käyttötarkoitus. YKSI kivääri, jos sen valitsee huolella, riittää kaikkiin edellä mainittuihin tarkoituksiin. Tosin kahteen ensiksimainittuun soveltuu rynnäkkökivääri parhaiten. Tähän väliin mainittakoon että itselataava kivääri ja rynnäkkökivääri eivät ole sama asia, vaikka eräät CIAt tulkitsevat niin. (RK:n tunnusmerkkinä on mahdollisuus ampua kerta- JA sarjatulta. Muutamat prototyypit ampuivat pelkkää hidastahtista sarjaa, mutta kertatuli on tietenkin RK:n ensisijainen tulimuoto).


Osuuko mihinkään?

Tarkkuuden suhteen asetaan kiväärille, sekä erityisesti rynnäkkökiväärille, turhan suuria vaatimuksia. Jos pulttilukkoinen kivääri pystyy ampumaan säännöllisesti kaikki osumat alle 30 mm kasaan 100 metriltä, niin tarkkuus on täysin riittävä tavallisiin kiväärin käyttötarkoituksiin. Toki moniin tarkoituksiin riittävät 2 MOA:n kasatkin eli noin 58 mm 100 metriltä. Alkaa tosin olla kyseenalaista ampua pienriistaa 100 metristä kiväärillä jonka hajonta on noin 6 cm, sillä monesti on hetitappavan osuman alue juuri sen kokoinen, eikä mukaan vielä lasketa ampujasta tai olosuhteista johtuvaa hajontaa. RK:n tarkkuus on riittävä, kun ko. ase-/patruuna-/ampujayhdistelmä täyttää seuraavat vaatimukset:

1) 15 cm ympyrään osuma ensimmäisellä laukauksella 100 metriin lipastuelta.

2) 10 laukausta kertatulta lipastuelta 150 metriin: Kaikkien osumien on oltava 30 cm halk. ympyrässä.

Tositilanteissahan ampujan aiheuttama hajonta on kuitenkin moninkertainen verratuna aseen hajontaan. Siksi ei kannata asettaa kohtuuttomia vaatimuksia aseen käynnille eli mekaaniselle tarkkuudelle.


Kaliberi: Valintaperusteena "muoti" vai järki?

Yleiskiväärin tulisi olla kaliberiltaan riittävä tappaamaan suurimmat mahdolliset kohteet (Suomessa). Käytännössä noin 500 Joulen suuenergia luodille riittää hirvijahtiinkin. LUPAhirvijahtiin toki asetuksessa vaaditaan kohtuuttomat Joule-määrät, mutta "pumagi pumaga, a praktika jest praktika" eli "käytäntö on käytäntö ja lait paperia...." Hirvijahtiin ja EDUSTUShirvijahtiin tarvittavat välineet ja tarvikkeet jakautuvat siis omiin ryhmiinsä, jotka tosin limittyvät lähes päällekkäin.

Käytännössä kaliberin pitäisi olla 7,62 mm, koska sitä pienempiin ja sitä suurempiin on vaikea saada patruunoita sekä lataustarvikkeita. Toki esim. .222:n patruunoita on saatavissa kaikissa Suomen asekaupoissa, tosin vain rauhanaikana... Kriisitilanteessa niitä ei ehkä löytyisi asekauppojen varastoja enempää. Johonkin .338 Win Mag:iin on tuskin rauhan aikanakaan patruunoita kaikissa asekaupoissa, saati kriisitilanteissa.

Tästä yleisestä kolmenlinjan (linja = 1/10 tuumaa ja siten kolme linjaa = 7,62 mm) säännöstä poikkeus on .338 Lapua Magnum, sillä se on PV:n virallinen TA-kiväärien kaliberi. Luku sinänsä on se, riittäisikö niitä siviilimyyntiin poikkeuksellisissa oloissa. .338 LaMa-kaliberin aseet ovat myös turhan järeitä moninaiskäyttöön. Kevytlatausten mahdollisuuksia ei ole tutkinut vielä kukaan, ja aseet ovat myöskin hinnaltaan rahvaanmiesten ulottumattomissa

Mitään .30 kal. magnumeita ei kannata edes harkia. Samoin on asianlaita .30-06:n kanssa. .30-06:een on saatavissa hyvin patruunoita rauhan aikana, mutta koska se ei ole enää sotilaskäytössä ("alikehittyneitä" maita lukuunottamatta), niin taas tulee patruunahuolto esteeksi kriisiaikoina. Eli jäljelle jäävät 7,62 x 39 mm, .308 Win ja 7,62 x 53R. Niihin on saatavissa halpoja patruunoita, ja tarvittaessa jonkin verran erikoislatauksiakin jopa tehdasladattuina. Kotilataajille ko. kaliberit tarjoavat lähes rajattomasti mahdollisuuksia: "Hiirestä hirveen", mukaanlukien myös nykypäivän vallasväen haarniskoidut palkkahuovit.


Mikä kivääriksi?

Olkaamme taas käytännöllisiä. Kaksoisluodikot soveltuvat LUPAhirvijahtiin, mutta eivät juurikaan muuhun. Tst-käytössä ne ovat vihonviimeisiä, joten ne jäävät pois. Vipulukko- ja pumppuluodikot ovat melko harvinaisia, eikä niihin ole helpolla saatavissa varaosia, joten nekin jäävät pois laskuista. Jäljelle jäävät siis pulttilukkoiset ja itselataavat kiväärit, sekä tietenkin rynnäkkökiväärit. Tietenkään tässä ei voi tuoda esiin kaikkia asemerkkejä, joten tyydyn mainitsemaan muutamia, sekä ominaisuuksia, joita kannattaa korostaa.

Käytännössä itselataava Kalashnikov-sukuinen kivääri on varteenottava vaihtoehto, mikäli ei ole tarkoitus metsästää pienriistaa. Muihin käyttötarkoituksiin sen tarkkuus on riittävä (toki lähietäisyyksiltä pienriistankin ampuminen onnistuu, tosin ei aina edes enää 100 metristä). Perustelut: Massavalmistettu eli edullinen ase, kohtuuhintaiset, yleisesti saatavat patruunat, toimintavarma, varaosia saatavilla, jne. "Jokamies"-hintaluokassa vaihtoehtoina ovat mm. alkuperäinen Kalashnikov, Norinco ja FEG. Tietenkin eräs mahdollisuus on Sako M92S, joskin nykyään siitä pyydettävä hinta on järjetön (uudet ja vähän käytetyt 5000 - 10 000 mk).

Hyviä pulttilukkosia kivääreitä löytyy "pilvin pimein". Sakot (lukuunottamatta uusimpia 75-sarjan aseita, joissa on "lukko lukossa" ja joskus tietysti avain hukassa) sekä Tikat ovat tietenkin hyviä vaihtoehtoja. Mosin-Nagant on vielä elinvoimainen karbiinipituudessa. M44-karbiineja onkin saatavilla 690 - 900 markan hintaa uusina. Niistä voisi sanoa samaa kuin edellä Kalashnikoveista: Toimintavarmoja mutteivät huipputarkkoja. Asiaa voi auttaa hieman patruunoiden käsinlatauksella ja .303 kaliberin luodeilla. Piippujen rihlaus monissa M44-karbiineissa on höylätty ylisyvyyteen, kuin Maxim-kk:n piipuissa, ilmeisenä tarkoituksena rekyylin lieventäminen.

Aseen koristelusta ei kannata välittää, koska se se paranna lopputulosta, oli sitten kyseessä taistelu- tai metsästystilanne. Jos aseessa on vähintään viiden patruunan irtolipas tai mahdollisuus täyttää makasiini patruunasiteistä (lähinnä Mauser- ja Mosin-Nagant-tyyppiset), niin tulivoima on yleensä riittävä. Eihän ammuttujen laukausten määrä ratkaise, vaan osuntatarkkuus. Esimerkiksi yksi hyvin ammuttu laukaus saattaa aiheuttaa huomattavasti suurempaa hyötyä kuin 200 000 hutaistua laukausta. (Vrt. tarkka-ampujatoiminta vs. jenkkien käyttämä laukausmäärä kuollutta vihollisia kohden Vienamissa: "Snaipperit" käyttivät keskimäärin 1,33 patruunaa per vainaja).


Latingit

Joillakin on tapana pitää mukan ties kuinka monta eri latausta, vaikkam todellisuudessa selviäisi hyvin yhdellä tai kahdella eri latauksella. Pääpiirteittäin (tositilanteissa käytettävät) lataukset voidaan jakaa kahteen luokkaan: ei-laajenevaluotiset sekä supulataukset. Käytännössä supulataukset jäävät useimmiten pois, jos aseessa ei ole "sordiinoa". Metsällä on kuitenkin hyvä pitää mukana muutama supupatruuna lopetustarkoitukseen, ellei mukana ole pistoolia tai revolveria. Miedoiksi ladatut patruunat on viisasta kuljettaa erillään täystehoisista patruunoista, ja hyödyksi on varustaa ne muodoltaan täystehopatruunoista selvästi poikkeavilla luodeilla.

Väärinpäin istutettu torpeedoluoti on sopiva näihin tarkoituksiin: Armonlaukauspatruunahan syötetään yleensä käsin, suoraan patruunapesään, koska tulinopeudella ja syöttövarmuudella lippaasta/makasiinista ei ole enää merkitystä varsinaisten riistalaukausten ammunnan jälkeen. Tuo "ei-laajenevaluotinen" on käytännössä kaliberille tyypillinen kokovaippaluotinen lataus (762 RK; 8 g luoti 715 m/s, 762 KIV ja 762 NATO 8 - 9,7 g luoti 800 - 900 m/s). Ko. lataukset riittävät lähes kaikkiin käyttötarkoituksiin. Hirvijahtiinkin, jos luodin kärkeä viilataan hieman viistoksi. (Silloin ei kyseessä ole enää asetuksen kieltämä kokovaippaluoti, vaan "Löffelspitz"). Ei tule ongelmia kohdistusten kanssa, kun käyttää vain yhtä latausta...


Täsmennyksiä tulossa metsästysasetukseen?

Metsästysasetuksen tulevalla "tarkennuskierroksella" joudutaan pakostakin täsmentämään kokovaippaluodin käsitettä, koska metsästäjäkunnan tietämys eräistä eksoottisista (taatusti tehokkaista) luotirakenteista on lisääntynyt, mutta näiden ammusten laillisesta asemasta vallitsee yleinen epätietoisuus. On kiistelty mm. soliidiluotien käyttöoikeudesta hirvieläinten ja karhun metsästykseen, jo heti uusien säännöksien tultua voimaan vuonna 1993, samoin kuin äänenvaimentimen käyttöoikeudesta metsästyksessä, josta ei ole erityistä mainintaa asetustekstissä, vaan pelkästään metsästyslakityöryhmän perusteluasiakirjoissa.

Metsästyslakityöryhmän lakimiesjäsen, varatuomari Juhani Ahla, joka oli myös työryhmän ainoa ase- ja ballistiikka-asiantuntija, on useampaankin otteeseen joutunut oikaisemaan vallinneita harhakäsityksiä "Jahti/ Jakten"-lehden palstoilla. Ko. viestimen välityksellä julkaistut säännösten täsmennykset eivät kuitenkaan ole tavoittaneet kaikkia metsästäjiä, joita asiat koskevat ja kiinnostavat. Joudutaan ilmeisesti yksilöimään ne välineet ja tarvikkeet, jotka ovat sallittuja, eikä vain luettelemaan niitä, jotka ovat kiellettyjä, koska lainsäädännön tulkitsijoiden painolastina (mm. riistanhoitoyhdistysten tasolla) on yhä se muinainen TVM-periaate, ettei kieltojen ja pakkojen väliin saa jäädä hiukkaakaan vapaavalinnaisuutta.


Kohdistus ja harjoittelu

Suosittelen kohdistamaan aseen 150 metriin, mikäli se ampuu 762 RK-patruunaa. "Todellista" kiväärinpatruunaa ampuvat aseet taas noin 200 metriin, jolloin hoituvat käytännön tilanteet samalla tähtäyspisteellä noin 250 metriin saakka. Muista, että kivääri ei tee mitään ilman sinua: Sinä hallitset kivääriäsi, ei toistepäin! Harjoittele säännöllisesti kiväärilläsi, muuten saatat joutua ikävään tilanteeseen: Ensimmäinen laukaus ei osu tai se vain haavoittaa, ja ammunnan kohde pääsee suojaan.

Onko jo unohdettu perusasiat, kuten kantohihnan tukena käyttäminen makuulta ammuttaessa? (Eikä tässä tarkoiteta mitään disipliinikilpailuita, vaan käytännön tilanteita!). Nykyään hihnan käyttämistä tukena ei taideta opettaa edes Intissä, vaikka se parantaa osumatarkkuutta. Taitaapa olla vallalla se käsitys, että taistelu on nykyisin yhtä tulimyrskyä, eikä ammuttaessa tarvitse tähdätä, tai ainakaan osua. Tämä "sattuma korjaa satoa"- tyyli ei oikein sovellu rihlatulle kiväärille, joka on nimenomaan tarkoitettu TÄHDÄTTYJEN laukausten ampumista varten. Muskettikauden taktiikkaan ei ole pakko taantua.

Erityisen huonosti tämä "pauketta paukuttelun ilosta"-tyyli sopii vähäväkiseen Suomeen, jonka taloudelliset resurssit ovat rajallisia: Korkeasuhdanteen vallitessakin nääntyy syntyperäisiä Suomalaisia nälkään päivittäin, kaikessa hiljaisuudessa, suljettujen ovien takana. Eikä tilannatta viitsitä enää edes salata, kuten vielä 1930-luvun pulakaudella tehtiin, koska kukaan vallashenkilömme ei enää välitä muusta kuin ulkomaalaisten elintasopakolaisten hyvinvoinnista: Kansan puolustusvalmius on tärkeysjärjestyksen hännänhuippuna.

Suurvaltojen tai sotilasliittoutumien tilanne on toisenlainen, mutta älköön unohdettako niitä nöyryyttäviä selkäsaunoja, jotka jenkit saivat Vietnamissa ja russkit Afganistanissa: Sillä laukausmäärällä, pelkästään 7,62 mm NATO- ja 5,56 x 45 mm luoteja, jotka Vietnamin viidakkoon, rämeille ja riisipelloille kylvettiin, olisi voitu autioittaa koko Kaakkois-Aasia ja vähintään puolet Kiinasta alkuasukkaistaan, jos laukaukset olisi osattu, voitu ja uskallettu myös tähdätä, eikä vain suunnata "nikkelivarmistukseksi, oletettujen maalien ylimalkaiseen suuntaan".

PTK 1310-00


"Murmelipyssyn penniläiset" pikatestissä

Vuosi sitten kirjoittelin "kissanaivastuksista". Nyt niitä on tullut kokeiltua myös kaliberissa .22-250 Rem, koeaseena Sako 75 Hunter. Luotina oli 5,5 mm halk. espanjalainen susihauli, jonka paino on 0,98 g. Hylsyt olivat sakolaisia, ja niiden liekkireikä oli porattu 3,5 mm:n halkaisijaan. Nalleina olivat CCI 200:t ja luotien eli susihaulien liukasteena oli huokeaa "Mansikki-vainaan ihraa" eli Kokki-naudanrasvaa.

Koeammunnan tulokset yllättivät positiivisesti, kasa oli 6 mm k-k/ 4 lauk./ 5 m. Riittää siis varsin hyvin harjoitusammuntoihin 10 metriin asti. Läpäisyäkin piti tietysti kokeilla. Koemateriaalina olivat vanhat Helsingin Sanomat, joita ko. lataus läpäisi noin 22 mm: "Tappokriteerin" rajoilla, ja vähintäänkin riittävästi räkättirastaille ym. tuholaisille. Ikä-ihmisten muistin mukaan oli Oy Rikkihappo Ab:n Kuopion Lataamon "Penniläisten" luotien läpäisyteho samaa luokkaa, kun niitä ammuttiin Valmet Orava-pienoiskiväärillä. Laukausääni oli .22 BB-Cap "Pikkupatruunaa" ammuttaessa ollut vähän kovempi kuin .22-250 kissanaivastuksissa, mutta ei pahasti häiritsevä. Joitain aikoja sitten olisi Valkealassa ollut käyttöä ko. lataukselle, nimittäin paikkakunnan historiaan jäävässä "Suuressa Rottasodassa", jossa aselajina oli yleensä haulikko. Rottarynnäkköhän tuli täytenä yllätyksenä, joten se torjuttiin käytettävänä olevalla välineistöllä.

(Huhun mukaan oli rottalauman karkoittanut hylätyltä kaatopaikalta jonkun paikallisen kotikemistin laboratoriossa tuotettu karbonyylikloridi = fosgeeni-kaasu, jonka määrä oli kuitenkin riittämätön rottien tuhontaan. Tuulen suuntakin oli muuttunut yllättäen epäsuotuisaksi täystuhoiselle taistelukaasuhyökkäykselle. Väitteiden todenperäisyyttä ei ole vahvistettu, mutta niitä ei ole virallisesti kumottukaan! Rotta-yhdyskunta on tunnetusti hierarkkinen, joten ravinnon huvetessa siitä olisi aluksi kaikonnut "proletariaatti" ja vasta viimeisenä "kuningasrottien" ylimystö. Jokin äkillinen tapahtuma aiheutti koko eloonjääneen lauman joukkopaon, ja suurimmat kuningasrotat livistivät pakoon ensimmäisinä. Oikolukijan huomautus).

Mainittakoon, että kun hylsyjen liekkireikiä ei oltu vielä laajennettu, oli laukausääni KOVEMPI ja tarkkuus HUONOMPI (noin 15 mm k-k / 5 lauk/ 5 m). Laukausääni oli todellakin hiljaisempi kuin ilmapistoolissa, sitten kun liekkireikää oli avarrettu. Nallin räjähdyskaasut antavat luonnollisesti suuremman lähtönopeuden 5,5 mm haulille kuin 7,65 mm haulille, eli läpäisy on tästäkin syystä suurempi. Jos joku lataa kissanaivastuksia .222 Rem. tai .223 Rem.- kaliberisiin luodikoihin, niin voi käyttää hieman jotakin nopeapaloista ja herkästi syttyvää ruutia (N310 on liian hidasta...). Nuo kaliberithan käyttävät pientä kiväärinallia, toisin kuin .22-250 Rem. Small Rifle Magnum-nallinkin sytytysmassan määrä on väistämättömästi pienempi kuin Large Rifle-vakionallissa tai Large Pistol-nallissakaan.

Väite, että .22-250:een voidaan kehitellä lataukset: "hiirestä hirveen - aukottomasti - välillä tosin luotityyppiä ja välillä ruutilajia vaihtaen", on nyt vahvistettu ainakin hiirilatinkien osalta. Vastaan saa tulla isonpuoleinen rottakin: Kaatuu varmasti jo pelkän nallin voimalla, jos tulee riittävän lähelle.

MPP 111000


Lisää Ruutisia >>

 << Uusimmat  Osa 10 >>  Osa 9 >>  Osa 8 >>  Osa 7 >>  Osa 6 >>  Osa 5 >>   Osa 4 >>  Osa 3 >>   Osa 2 >>   Osa 1 >>   Gunwritersin etusivulle  guns.connect.fi  Linkkisivulle 

Gunwritersin uusimmat Ruutiset: http://guns.connect.fi/gow/ruutiset.html