<< Gunwriters      gunwlogo.GIF (2155 bytes)   Linkkisivu >>



Piäkirjotus
- 10.09.2002 -

--.-  -  -.-.   -...-



Kiistelty asetoimittaja on nyt itse kappale suomalaista asehistoriaa

Ase & Erä -lehden entisenä toimitussihteerinä ja myös henkilökohtaisesti minua kosketti tieto siitä, että lehden pitkäaikainen avustaja, erikoistoimittaja ja Gunwriters-verkkojulkaisun päätoimittaja P. T. Kekkonen oli menehtynyt 12.08.2002 sairaalassa, jossa oli ollut leikkauksen vuoksi. Vaikka tiesin että hän oli pitkäaikaisen sairauden heikentämä, tieto hänen kuolemastaan tuli minullekin yllättäen.

Yllättävää oli sekin, että Kekkonen ei sittenkään kuollut oman käden kautta, siksi usein hän oli masentuneimmillaan uhannut näin tehdä, asettaen jopa tarkkoja määräaikoja. Enemmän kuin yhtenä uutenavuotena ehdin jo odottaa synkän uhkauksen mukaista uutista, täysin alistuneena ajatukseen että elämästä lähtö on aseharrastajan käsissä tai ainakin yöpöydän laatikossa. Ja kuitenkin osoittautui, että se voi sittenkin olla niin sanotussa korkeammassa kädessä.

Itse en tuntenut P.T. Kekkosta muuten kuin puhelinäänenä, mutta toimiessani Ase & Erä:n toimitussihteerinä ja myös jälkeenpäin kävimme usein pitkiäkin keskusteluja, joiden kuluessa tulin tuntemaan, että melkein ujon puhelinäänen ja tekstin ajoittain karskien sanojen alla piili lämmin ihminen. Molemmat keskustelijat tiesivät, että yhteiskunnalliset näkemyksemme erosivat eräiltä osiltaan jyrkästikin, mutta se ei estänyt sitä, ettemmekö olisi löytäneet myös yhteistä säveltä, jota voisi jopa nimittää henkilökohtaiseksi ystävyydeksi.

Harva tunsi Ase & Erä:n pioneerivaiheeseen liittyneen Pertti Tapio Kekkosen täydeltä nimeltä, mutta aseharrastajapiireissä "Peetee" ja nimimerkki P.T.K. on käsite. Hänen asetekninen ja -historiallinen tuntemuksensa oli "ensyklopedinen", kattaen mm. asealan teollisen ja teknisen historian, poliittisen historian ja kulttuurihistorian.

Äärimmäisen yksityiskohtainen osaaminen liittyi laajaan ja syvälliseen näkemykseen ampuma-aseiden toiminnan ja niiden toimintasyklin saloihin. Peeteen osaamisen pääaluetta olivat jalkaväen kevyet ja ryhmäaseet, mutta hänen tietämyksensä ulottui tykeistä metsästysaseisiin. Käytännön metsästystä Peetee lienee harrastanut harvoin, jos milloinkaan, mikä saattoi aiheuttaa yhteentörmäyksiä, esimerkiksi kun hän neuvoi ampumaan hirveä pienoiskiväärillä. Tämä oli luonnollisesti vastoin metsästyslakia, mutta Kekkosen laintunto olikin omaa maata; hänen oikeudentuntonsa tuomitsi ehdottomasti kaikki "yhteiseen kansaan" kohdistuvat, poliitikkoja ja muita herroja suosivat rajoitukset, ja aivan eritoten kaikki aseisiin liittyvät rajoitukset.

Toisina kiinnostuksen aloina, jotka P.T.K. joskus nivoi asetietämykseensä, olivat vanhat äänentallennuslaitteet ja poliittisesti epäkorrekteina kiellettyjen laulujen sanoitukset ja "kadonneet" säkeistöt. Kielellisen harrastuksensa yhtenä osana kirjoittaja kevensi usein juttujaan sijoittamalla niihin "wanhaa suomen-kieltä", jota hän osasi imitoida varsin onnistuneesti ja kulloisenkin aikakauden tyyliin.

Tietonsa ja näkemyksensä Peetee toi esille laajoissa ja polveilevissa artikkeleissa, joihin liittyi runsas ja havainnollinen kuvitus, joko suoraan tekijän omasta kynästä, tai jostain harvinaisesta ja teknisesti heikosta kuvalähteestä selkeyttäen piirrettynä. Peeteen piirtämät ihmishahmot olivat kömpelöitä, mutta teknisten piirrosten tekijänä hän oli mestari, joka noudatti alan vanhojen kuvitustyylien perinteitä kaunokirjoituksineen. Vaikka olikin teknisesti lahjakas, Peetee luotti mieluiten vanhanaikaiseen kirjoituskoneeseensa. Artikkeleiden käsikirjoitukset olivat tekijänsä näköisiä: konekirjoitettua tekstiä oli täydennetty lisähuomautuksin ja latomisohjeineen, jota ei, paradoksaalisesti, juuri voitu toteuttaa tietokoneiden aikakaudella. Ensimmäistä käsikirjoituslähetystä seurasi lähes loputon "oheiskuvien" virta. Niiden kuvatekstit olivat usein pienen artikkelin pituisia.

Peetee halveksi asealan tiedon panttaajia, ja hän otti elämäntyökseen levittää oikeaa tietoa kansantajuisesti. On vaikea sanoa, edistikö vai haittasiko tätä arvokasta missiota se, että Peeteen yhteiskunnalliset mielipiteet olivat jyrkkiä ja tinkimättömiä: ryssän-, punikki- ja kommunistiviha elivät hänessä vahvoina, imien voimaa historian tuntemuksesta. Vihaa ja halveksuntaa häneltä riitti myös ihmisille, jotka hänen näkemystensä mukaan edustivat alempaa rotua tai kulttuuria, mukaan lukien "mooseksenuskoiset". Seuraavaksi vihattavien ja halveksittavien listalla olivat siirtomaaherrat ja raharikkaat öykkärit, varsinkin niille, jotka täyttivät asemarkkinat ala-arvoisella tavaralla, pakottaen monopoliasemansa turvin niin eri maiden armeijat kun aseharrastajat tyytymään niihin. Vihaa riitti myös "viherpiipertäjille", ja tietenkin "hoplofoobikoille" eli asepelosta kärsiville, asekieltoja puuhaaville ihmisille.

Kaikki nämä mielipiteensä Peetee toi pidäkkeettömästi esille aseita koskevissa kirjoituksissaan, ne olivat nivoutuneet asetiedon kanssa niin lähtemättömästi lomittain, että aselehtien toimitussihteerin oli lähes mahdoton erotella näitä jutun rakenneosia tekemättä vahinkoa koko jutun ominaisvärille. Lisäksi kirjoittaja oli hyvin herkkä juttujensa "sensuroinnille", vaikkakin ammatillinen yhteistoimintamme perustuikin tässä suhteessa luottamukseen. Jotakin harrastelehden toimitussihteerin kohtaamista vaikeuksista kertoo sekin, että Peetee katsoi aivan normaaliksi antaa lehti- ja myöhemmin verkkokirjoituksissaan yksityiskohtaisia neuvoja siitä, miten hänen ja hänen hengenheimolaistensa vihollislistalla olevia yksilöitä voitaisiin eliminoida. Tarkoituksellisen uhon maku oli selvä, ja kirjoittaja nautti siitä. Mutta kun kirjoitukset suuntautuivat nimenomaan aseharrastajille, joiden kirjo on laaja, uho ei välttämättä ollut katteetonta, sillä niin Peeteellä kuin monella hänen ystävällään oli ja on keinot toteuttaa uhkauksensa, mutta ei välttämättä sitä kypsyyttä ja - sittenkin - pidäkkeitä, jotka estivät Peeteetä itseään seuraamasta omia neuvojaan.

P.T. Kekkosen säihkyvä sanan säilä löi riemulla, ja aseharrastuksen ja vapauden vihollisiksi kokemiaan hän hutki sillä kuin vierasta sikaa. Kun Peeteen jutut oli toteutettu rikkaalla, suurta lahjakkuutta todistavalla kielellä ja poleemisesti kärjistäen, käyttäen myös muhevaa ja usein karmeaa huumoria, ei ollut ihme, että Peetee aikaa myöten kirjoitti itsensä paitsioon: yksikään kotimainen aselehti ei pitkän päälle halunnut julkaista hänen kirjoituksiaan, koska ne olisivat johtaneet ilmoittajaboikotteihin, eikä joutuminen leivättömän pöydän ääreen syytettynä poliittiseen murhaan neuvomisesta ja yllyttämisestä sekään ollut aivan poissuljettua. P.T.K. uskoi itse, että hänen kaikkien julkaisukanaviensa sulkemisen takana oli salaliitto, jonka päätekijät olivat suomalaisen ase- ja patruunateollisuuden vaikuttajia.

Mitä tapahtui ennen minun aikojani Ase & Erä:n toimitussihteerinä tai suoraan teollisuuden isokenkäisten ja kustantajien välillä en tiedä, mutta ainakaan Ase & Erä:n kustantaja ei minulle tällaisesta "virkakiellosta" kertonut, eikä yksikään teollisuuden tai asekaupan edustaja ottanut asiaa esille, ei suoraan eikä epäsuorasti. Sen sijaan minua varoitettiin muutamalta taholta P.T.K.:sta heti tultuani lehteen, nimittäin siitä, että hänen juttunsa ärsyttivät monia, niin ilmoittajia kuin lukijoita, ja että tälle avustajalle oli annettava tarkasti rajattu tekninen aihe ja yhtä rajattu tila, muuten ei jutun laajuudella ja rönsyilyllä tulisi olemaan mitään rajaa. Aloittaessani työni avustajasuhde oli poikki.

Jossakin vaiheessa otin sitten yhteyttä Kekkoseen, ja Ase & Erä alkoi jälleen julkaista hänen juttujaan. Aikaa myöten niiden julkaiseminen kuitenkin loppui. Syitä oli kaksi. Ensinnäkin koneella kirjoitettujen käsikirjoitusten työstäminen oli liian työlästä, varsinkin kun kirjoituskoneen horjuva jälki ja kaikki käsin tehdyt lisähuomautukset ja erikoismerkit tekivät niiden skannauksen mahdottomaksi. Toisekseen kustantaja ilmaisi jatkuvasti tyytymättömyytensä runsaasti tilaa vaativiin juttuihin, eritoten pitkiin kuvateksteihin jotka häiritsivät hänen silmäänsä. Kustantajan mukaan myöskään tykit eivät kuuluneet lehden aihepiiriin, eikä liioin sota-aseet tai niiden historia. Kun kustantaja useaan otteeseen oli ilmoittanut minulle ettei Kekkosen juttuja enää oteta lehteen, niiden julkaiseminen hiipui. Toisaalta, jos olisin noudattanut jokaista tällaista kustantajan antamaa "virkakieltoa" tai aihepiirin rajoitusta koko lehdestä ei pian olisi tullut mitään, sillä tuskin oli sitä avustajaa, jonka juttujen julkaisemiselle ei jossain vaiheessa tullut samanlaista kieltoa.

Toisaalta en voi myöskään täysin panna P.T. Kekkosen kokemaa "virkakieltoa" eli julkaisusulkua vainoharhan tiliin. Erään alan lehden päätoimittaja kertoi, että hän ei voi julkaista yhtäkään Peeteen juttua, koska tietyt ilmoittajat lopettaisivat ilmoittelunsa välittömästi.

Oli Peeteen uumoileman salaliiton kanssa miten oli, hän joutui lopulta kirjoittajana tosiasialliseen boikottiin, josta ulospääsyn antoivat muutamat ulkomaiset alan lehdet ja ennen kaikkea Peeteen ja hänen lähipiirinsä oma foorumi, verkkojulkaisu Gunwriters, jonka päätoimittajana P.T. Kekkonen viimeisten vuosiensa aikana toimi. Esimerkiksi Suomi-konepistoolin historiikki jää tekijänsä kauniiksi muistomerkiksi. Ammattitoimittajalle Peetee saattoi olla riesakin, mutta hetkeäkään ei ollut epäselvää, kumpi oli tietävämpi ja lahjakkaampi.

Vaikka Kekkonen ei epävirallisesta "virkakiellostaan" ja aselehtien niukkojen palkkioitten vuoksi voinutkaan elättää itseään työllään, hän käytti täysin oikeutetusti titteliä "erikoistoimittaja". Hänen juttuihinsa sisältyvät hillitsemättömät purkaukset ja pidäkkeettömät neuvot milloin minkäkin ryhmän edustajien surmaamiseksi paljasti kuitenkin ammattikoulutuksen puutteen. Sama ammatillisuuden puute paljastui edelleen ja kärkevämmin P.T. Kekkosen "päätoimittamien" Gunwriters-sivuilta, kun jokainen pidäke ja sensori olivat poissa: verkkolehdessä uhiteltiin asevastustajien proskriptiolistoilla ja "vihan päivällä", ja julkaistiin ideoita ampumakilpailuiksi, joissa maalit esittivät niin rikollisia, huumehörhöjä kuin yhtälailla virkavallan edustajia. Ja samalla julkaistiin asejuttuja, jotka kaunistaisivat mitä tahansa alan lehteä.

P.T. Kekkosessa niin Suomen toimittajakunta kuin aseharrastajat ovat menettäneet ainutlaatuisen lahjakkuuden, jonka osaksi koitui sama kohtalo kuin niin monelle asealan innovatiiviselle keksijälle: hänellä olisi ollut paljon enemmän annettavaa niin asealan lehdistölle kuin epäilemättä maamme asealan opetus- ja kehitystyölle, ja sen kautta tasavallan turvallisuudelle, mutta nerouteen tässäkin tapauksessa liittyvä omaperäisyys ja auktoriteetteja kumartamaton luonne ajoi hänet eristyksiin valtarakenteista, jotka eivät halunneet tai osanneet hyödyntää hänen nerouttaan. Tämä ja sairaus jota vauhditti turvautuminen alan neroille, esimerkiksi asesuunnittelija Aimo J. Lahdelle, Peeteen omien sanojen mukaan tyypilliseen inspiraatiolähteeseen ajoi omalta osaltaan tämän korvaamattoman lahjakkuuden ennenaikaiseen hautaan, reilusti alle kuusikymppisenä.


loadmeas.jpg (25822 bytes)

Arkistokuva: PTK osallistumassa tiettävästi ensimmäiseen julkaistuun luodin lentomelumittaukseen. Hän latasi käsin jokaisen koelaukauksen patruunan välittömästi ennen sen ampumista. Nopeudet sattuivat hyvin koeampujan tilaamiin arvoihin.


Eristys kotimaisista aselehdistä, johon Peeteen jyrkkyys, kärkevä ilmaisu ja haastamisen halu oli johtanut, selittää myös sen traagisen tosiseikan, että hänen muistosanojaan ei julkaista kaikissa alan lehdissä, vaikka hänen elämäntyönsä, panoksensa kyseisen lehden avustajana ja uusien harrastajapolvien innostajana olisi siihen velvoittanut. Tämä taas kertoo kulttuurien välisestä kuilusta: Peeteelle asejuttujen tekeminen oli pyhää kutsumustyötä, useimmille erä- ja aselehtiemme kustantajille lehtien julkaiseminen on kaupallista toimintaa, jossa ei ole tilaa häiriköille, ja jossa sellaista ei muistella.

"Alan miesten" keskuudessa P.T. Kekkonen oli kuitenkin legenda jo eläessään, hyvässä ja pahassa, sillä hän jakoi lukijakuntansa vihollisiin ja ystäviin. Viimeksi mainitut toivovat että mullat hänen haudallaan olisivat yhtä keveät kuin ne huokaisut, jotka voi kuulla hänen vihamiestensä suunnalta. P.T. Kekkonen oli piikki enemmän kuin yhdessä lihassa, ja sellaisena hän täytti omalla erikoisalallaan journalistin perustehtävää; olla kriittinen valtaapitäviä kohtaan. Alan ammattieettisen normiston mukaan tehtävään ei kuitenkaan kuulu sen enempää velvoitetta kuin oikeutta antaa neuvoja valtaapitävien eikä edes yhteiskunnan hylkiöiden surmaamiseksi. Jos Peetee leimattiin häiriköksi ja jopa turvallisuusriskiksi, hän oli siihen itsekin syypää, ja monesta Gunwritersin sivulla julkaistusta motosta päätelleen hän oli siitä myös paitsi juuriaan myöten katkera, myös ylpeä. Tähän lisäisin: osittain syystäkin.

Legendana Peetee tulee epäilemättä kuolemansa jälkeen kasvamaan vieläkin suurempiin mittoihin. Oleellisinta häntä muisteltaessa olisi kyetä erottamaan miehen asealan tietämys hänen jyrkimmistä yhteiskunnallisista linjauksistaan, vaikka olenkin täysin vakuuttunut, että tämän mestarin ja gurun opetuslapset eivät tätä tarvetta juuri ymmärrä. Aivan helppoa tällainen Peeteen henkisen perinnön kriittinen erotteleminen ei tule olemaan, mikäli se on lainkaan mahdollista, sillä hänen mielessään ja tuotannossaan asetietous ja yhteiskunnalliset näkemykset olivat hitsautuneet yhdeksi ja samaksi kappaleeksi, joka nyt itse on osa suomalaista asehistoriaa.


Gunnar Pettersson

Kirjoittaja on Ase & Erä -lehden entinen toimitussihteeri.



- 21.08.2002 -
--.-  -  -.-.   -...-


PTK - R.I.P.
ptk.jpg (16250 bytes)
Suuri ASETIETÄJÄ on siis poissa. Monet pitivät hänestä, jotkut vihasivat, kylmäksi ei jäänyt kukaan. Hänen kirjoittelunsa ja tietämyksensä oli jotain ainutlaatuista, joka toimittajatyön ansiosta siirtyy myös tuleville polville. Itseään säälimättä hän myös ajoi ja puolusti suomalaisen aseharrastajan oikeuksia vaikuttaen kulisseissa mm. nykyistä metsästyslainsäädäntöä valmisteltaessa ja saaden huomattavaa parannusta aikaan vanhaan verrattuna. Mutta kuten vanha sanonta kuuluu: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan...

Arkistokuva: P.T.K. - asekirjoittaja, jonka ääni kuului.

Oma aseharrastukseni alku on Peten ansiota. Olin tosin innokas metsästäjä jo aivan nuoresta, mutta kun ASE & ERÄ n:o 1 ilmestyi kaupan hyllylle armon vuonna 1984 ja luin legendaariset artikkelit "Kun ruuti muuttui savuttomaksi" ja "Tuleeko kevytluoti takaisin", iski tulukset kipinää ja roihu syttyi. Alkoi kiinnostus asehistoriaan, tekniikkaan, jälleenlataamiseen, ampumiseen. Eli hänen kirjoituksensa vaikuttivat jopa omaan elämänkulkuuni, joka olisi varmasti niitä aseharrastuksen parissa olevia ystäviä ja tuttavia köyhempi, jotka nyt tunnen. Ja tuskinpa lienen ainoa. Pete voi ylpeänä katsella pilven päältä ja todeta, että hänen kirjoituksillaan oli ja on vaikutusta!

Lepää rauhassa!

    KJA

Muistokirjoituksen kirjoittaja KJA on lataus- ja ballistiikkajutuistaan tunnettu Gunwritersin avustaja.




Kiitokset

Kaikille PTK:n poismenon johdosta osanottonsa lähettäneille.


Thanks

For everybody who sent their "Rest in Peace" in honor of P. T. Kekkonen.


- titari -




- 14.08.2002 -
--.-  -  -.-.   -...-


P.T.K. on nyt poissa

Gunwritersin päätoimittaja P. T. Kekkonen menehtyi 12.08.2002 sairaalassa, jossa hän oli ollut leikattavana tulehdusten vuoksi.

PTK oli paitsi todellinen lukenut tietoviisas, myös kirjallinen ja kielellinen lahjakkuus. Lukemaan hän opetteli jo nelivuotiaana. Koulun alaluokilla pidettiin tarinan mukaan joskus tietokilpailuja tyyliin Pertti vastaan muu luokka. Kielitaitonsa hän sittemmin hankki itsenäisesti, lukemalla vieraskielisiä tekstejä sanakirjan avulla.

ptkekkonen.jpg (10476 bytes)Tältä pohjalta kehittyi eräs Suomen tunnetuimmista asealan asiantuntijoista, ja epäilemättä maamme kuuluisin asekirjoittaja. Kirjoitustyö ei missään vaiheessa suoranaisesti lyönyt leiville, mutta auktoriteettejakaan PTK ei toisaalta kumarrellut toimeksiantoja saadakseen. Tärkeintä hänelle oli löytää aitoa, oikeaa tietoa ja kertoa se ihmisille.


Kuva: P. T. Kekkonen otti vakavasti lukijoidensa kysymykset. Usein hän pyöräili kirjastoon varta vasten lainatakseen lähdeteoksen, josta muisti löytyvän puuttuvaa tietoa.

Photo: P. T. Kekkonen at work. The famous expert gunwriter died 12. August 2002 in hospital where he had been operated because of inflammations.



Viime kevään jälkeen PTK keskittyi kirjoittamisen sijasta pitämään hiljalleen heikentynyttä kuntoaan yllä kävellen ja uiden, jättäen kirjoittamisen lähes sikseen. Vaikka viimeinen sairaalareissu kestikin toista viikkoa, hänen lähtönsä oli kaikille yllätys.

PTK:n kohdalla voidaan kuitenkin sanoa, ettei hän todellakaan täysin poistu keskuudestamme, niin lähtemättömän vaikutuksen on hänen persoonallisuutensa ja kirjoituksensa mieliimme jättänyt.

Nämä talkootyönä laaditut Gunwriters-sivut pidetään ainakin toistaiseksi netissä - PTK:n muistoksi.


    - titari -





- Titarin piäkirjotus 08.03.2002 -

--.-  -  -.-.   -...-

Gunwriters - harrastelijamaisuuden huippu!



Tauko päivityksiin - kissankarvoja korppuasemassa

remingto.jpg (19779 bytes)Tiedotusluonteinen ilmoitus lukijakunnalle: Päätoimittajan tietokoneen diskettiasema väsyi viime postinvaihdon yhteydessä lopullisesti, muuttuen luki-häiriöisestä täysin kuuromykäksi. Syynä ei ole tahallinen hoplofobisabotaasi, vaan päätoimittajan wanhan Nuukia Mikro-Mattomikko 286 -elektroniaivon vähittäinen loppuunkuluminen.

Noin vuoden 1980 mallia oleva elektroninen kirjoitusapparaatti itsessään toimisi sitkeästi alkuperäisine noin 20 M kovalevyineen, mutta kirjoittamiseen käytetyt oheislaitteet eivät tahdo enää kestää jatkuvaa tekstintuottamista. Kolme näppäimistöä on jo päätoimittaja puhkikirjoittanut GOW:n olemassolon aikana, mutta niitä on onneksi ollut suhteellisen vaivatonta kerjätä kierrätyskeskuksesta tilalle. Viimeisen postinkannon yhteydessä sitten hajosi korppuasema, suostuen antamaan uusimmat päivitykset ulos vain pieninä murusina.

Koko tietokonetta PTK tuskin olisi koskaan ottanutkaan mekaanisen kirjoituskoneen sijaan, jollei latoja olisi aikoinaan kieltäytynyt hyväksymästä GOW:n aineistoa paperilla vedoten muutenkin talkootyönä tehtävän työn vaivalloisuuteen ilman ylimääräistä puhtaaksikirjoittamistakin. Sittemmin lukijapalaute ja tekstimäärä kasvoi ennalta-arvaamattomiin mitoihin, eikä homma olisi alunperin toiminutkaan ilman päätoimittjan valmiiksi puhtaaksikirjoitettuja ja korpulle tallennettuja tarinoita.

Viestiliikenne sähköpostiliikenteen hoitavan telegraafi-operaattorin ja toimituksen välillähän toimii edelleen korpunkantopostina muutaman viikon välein muiden satunnaisten asioiden yhteydessä. Suoraa sähköpostia ei siis päätoimittajalle edelleenkään ole, eikä edes riittäviä tuloja kirjoitustoiminnasta sellaisen ylläpitämiseen. Kestää siis keskimäärin puolitoista kuukautta, kunnes sähköposti ehtii edestakaisin lähettäjän ja päätoimittajan välillä. Kiireisen viestin PTK:lle haluavat tavoittavat hänet siis pikaisimmin kirjepostilokeron kautta, samalla osoitteella jota käytetään vuosimaksujenkin toimittamiseen.

GOW:n vakituiseksi katsottavassa toimituksessahan on tällä hetkellä itse päätoimittaja, hidas telegraafi-operaattori ja imaginäärinen latoja (yhtä kuvitteelliselle oikolukijallehan PTK antoi päätoimittajaksi jouduttuaan potkut). Toimitussihteeri taas on fyysinen olento, joskaan hän ei puutu käytännön toimitusasioihin. Toimitussihteerin pääasiallinen tehtävä onkin päivittäin ulkoiluttaa päätoimittajaa ja maukua lisää kissanruokaa.

Koitamme keksiä lähikuukausina jostain toimivan tietokoneen lainaan, jotta päätoimittaja voisi jatkaa GOW:n sisällön tuottamista Teko Original -tekstinkäsittelyohjelmansa avulla. Siihen asti, päivityksissä voi ilmetä epämääräisen mittainen tauko.



    - titari -




- Visitoorin piäkirjuutus 01.10.2001 -

--.-  -  -.-.   -...-

- Gunwriters -  Sata vuotta sitten jätettiin lehdistösensuurin kieltämät palstat tyhjiksi. Nykyisin ne täytetään tyhjänpäiväisyyksillä tai mainoksilla.



Visitoorin mielipide:


Lupapakko tarpeen, mutta aseet välttämättömiä

Arvoisa PT Kekkonen, viitaten Gunwritersissä lämminneeseen lupakeskusteluun tyrmään lupavapaushaaveet omien eläkepäivieni turvaamiseksi. Ostapa vaikka skannerivastaanotin ja ala kuunnella poliisiradiota, niin eiköhän lupavapaushaaveet karise ja viranomaisarki muuta maailmankuvaa.

Suojeluskunnan lupa riitti silloin, kun yli 90 prosenttia suomalaisista asui maaseudulla. Tuolloin naapurin perään katsottiin, eivätkä tärähtäneet päässeet reijittämään ketään. Oli yhteisvastuuta. Tänään kaupungistuneet suomalaiset eivät osaa laittaa pipoa päähän eivätkä kestäisi hyttysiä hetkeäkään jos joutuisivat vartioon. Sepä Talvisodan ihmeen ja kaukopartiomiesten perillisistä...

Työskentelen psyykkisesti sairaiden avoterveydenhuollossa maaseudulla ja olisin jo vainaja jos aseita saisi ilman lupakontrollia. Kun liki viikottain joutuu hapuilemaan kaasusumutinta käsille, kiittää onneaan, ettei tarvitse pelätä puukkoja pahempia arkirutiineissa. Näitä ongelmia ei toki ollut, kun hullut vielä hoidettiin kun hoitoa tarvittiin. Seuraan säännöllisesti Gunwritersiä ja osallistun ampumaseuran toimintaan aktiivisesti. Lukkojen takana on riittävästi rautaa ja lyijyä niin kyläkilpailuihin kuin kodinturvaamiseen.

Kun Iso Paukku tulee, tiedän, että puolustustahtoa ja aseita tarvitaan. Kotikylälle on määrä sijoittaa muutama tuhat helsinkiläistä joista osa tulee varmasti integroitumaan EU-tapaan minunkin kotitarvekanalaani. Tottuneimmat sossun asiakkaat ovat nopeimmin turvassa ja maaseudun riesana. Vaikka seuraava sota olisi IT-sota ja käytäisiin tietoverkoissa ja elektronisena sodankäyntinä, pakolaistulvalta pohjoiseen ei vältytä.

Valtaa pitävien asialla ovat tänään parhaiten juuri hoplofoobit viherpipertäjät, jotka ponnistelevat ymmärtämättömyyttään tehdäkseen henkiin jäämisen vain johtajien etuoikeudeksi: kansalta pois omavaraisuus, väki lokeroidaan betonibunkkereihin yhtenäiselle maalialueelle ja pyritään estämään pakeneminen riistämällä yksityisautot ja aseet.

Siis: aseet pois Turku-Lappeenranta -linjan eteläpuolelta sekä muista yli 20 000 asukkaan kaupungeista, siellä on jo valmiiksi suurin osa luvattomista aseista väärissä käsissä. Nykyisen lain puitteissa: Lopetetaanpa saivartelu ja myönnetään luvat MP-5:en ja muihin tarpeellisiin maataloustyökaluihin muille paitsi mielisairaille, juopoille, rikosrekisterin omaaville ja tunnetuille mieliharmeille.

Henkiin jäävät lukevat Isoon paukkuun asti GOWia.

Esas

fkcannon.gif (4349 bytes)
Piirros (c) Feliks



Toimituksen kommentti: Tosi on, että tarvittaisiin erinäisiä radikaaleja yhteiskunnallisia muutoksia, ennenkuin ampuma-aseiden täysi lupavapaus - paluu "esi-bobrikoviaaniseen asepolitiikkaan" - voitaisiin toteuttaa Suomessa. Lienemme joskus maininneet mm. sen, että tuomioistuimet olisi jollakin pakotteella velvoitettava NOUDATTAMAAN VOIMASSA OLEVAA LAKIA hätävarjelutapauksissa! Jopa "hätävarjelun liioittelua" koskeva pykälä päättyy varsin kategoorisiin, vaativiin ja velvoittaviin sanoihin: "... ÄLKÖÖN HÄNTÄ RANGAISTUKSEEN TUOMITTAKO". Huomaa imperatiivi- eli käskymuoto! (Päivänselvissä hätävarjelutapauksissa voitaisiin jopa syyte jättää nostamatta, tyytyen pyytämään "lyhyt lausunto" puolustautujalta, vaikkapa kirjallisena, eikä suorittamaan edes varttitunnin kestävää poliisikuulustelua. Voimassa oleva SUOMEN LAKI mahdollistaisi näinkin yksinkertaisen menettelyn). Kaasusumuttimen tilalle voisi tällöin hankkia MP5:n.

Myöskin eutanasia-lainsäädäntö tulisi saada ajan tasalle, mm. ympäristölleen ja erityisesti hoitohenkilökunnalle vaarallisten psyykkisesti sairaiden henkilöiden suhteen, koska paluuta ei ilmeisesti ole systeemiin, jossa hörhöt teljettiin houruinhuoneisiin. Hollannissa on otettu jo ensi askel tällä alalla, mutta Euroopan edistyksellisimmästäkin eutanasia-laista on vielä pitkä matka järjestelmään, joka oli käytäntönä Saksassa vuosina 1935 - 45. Siellä "nukutettiin" parantumattomien hullujen lisäksi parantumattomat rikollisetkin tuomioistuimen päätöksellä, kun "rötösrekisteriin" oli kertynyt riittävän monta merkintää - vaikkapa vain myymälänäpistyksistä. Kyseessä EI ollut kuolemanRANGAISTUS, vaan sellaisen kansalaisen poistaminen yhteisöstä, joka oli yksinkertaisesti kykenemätön hankkimaan elantoaan muilla keinoilla kuin rikoksilla. Armokuolema siis, verrattuna vankila- tai leirikierteeseen. Langetettiin usein tuomitun omasta pyynnöstä, jos tällä oli kokemus tai tieto etenkin leirien olosuhteista.

Suomessa tuskin voidaan edes haaveilla tällaisista "valmistelevista lainsäädännöllisistä reformeista" nyky-systeemin vallitessa, mutta jo kerran aiemminkin on säällistä yhteiskuntajärjestystä uhanneet poliittiset ryhmittymät lyöty ja masennettu lähes vuosikymmenen ajaksi - nimenomaan ASEvoimin. Tämä ihme tapahtui vuonna 1918, ja läheltä liippasi, ettei puhdistus-operaatiota jouduttu toistamaan vuonna 1932. Pelkkä UHKA riitti kuitenkin normalisoimaan tilanteen: "Murtavat voimathan" olivat onneksi jakaantuneet kahteen toisiaan kyräilevään kuppikuntaan, joista vain toinen sai tukea Suurelta ja Mahtavalta...

Muistutettakoon nykyisiä mainitsemiasi valtiaita ajoittain siitä karusta tosiasiasta, etteivät ne enää pysty mobilisoimaan punakaartia tai viher-kaarteja turvakseen, jos tiukka paikka eteen tulee. Tukenaan ovat vain yhdenmukaistetut tiedotusvälineet, joiden sana lakkaa tehoamasta, kun se muuttuu räikeän "TILTUmaiseksi" (epä-uskottavaksi) propagandaksi, median sopulilauman alkaessa tuntea itsensä uhatuiksi. Yhteisellä kansalla on vielä hallussaan yksityisomistetut ampuma-aseensa, ja jos kansan tuli-ylivoima ei riitä, niin aletaan keittää sinappikaasua ja tisleerata fosgeenia, tai vaikka SARINia. Konstit osataan..! Yhdenkään laukauksen ampuminen ei olisi välttämätöntä, mutta monet päähänpotkitut tahtovat varmaan hieman huvitella - edes kerran elämässään. Suotakoon se heille!

Lopputulos olisi (teoriassa) mahdollista saavuttaa myös parlamentaarisin keinoin, mutta liitännäisyys EU:ssa teki rauhanomaisesta vaihtoehdosta sangen teoreettisen vaihtoehdon - enkä keksi keinoa, jolla joukkoviestimien "ukottamat" eli "uunottamat" MASSA-SUOMALAISET voitaisiin estää äänestämästä Soli-Sali-Rattia ja viherpipertäjiä. Vainajilla ei sentään onneksi ole äänioikeutta, eivätkä he ole vaalikelpoisiakaan.

Jääkylmä kyyninen realismimme, kuvaillessamme tulevia historian käänteitä, on kauhistanut monia visitooreja (lähinnä kuitenkin Vesan Metsästyssivulla; harvemmin GOW:ssä), mutta kukaan ei ole pystynyt esittämään - usein toistuneista vetoomuksistamme huolimatta - vaihtoehtoista toimintamallia. Sellaisia ei siis liene olemassa, paitsi nöyrä alistuminen VALTIONTERRORIIN, jonka aloitti NIKOLAI IVANOVITSH BOBRIKOV jo vuonna 1903. Eikä rähmällään makuu tai edes voimaton urputus ole TOIMINTAA.

En pyri olemaan 2000-luvun NOSTRADAMUS, mutta muutamissa tapauksissa ovat pirujen seinällemaalailut jo toteutuneet: New Yorkin "pommituksessa" oli kohde tosin W.T.C. ("riistokapitalismin myrkkyhampaat") - eikä YK:n päämaja - silloin, kun hoplofoobien/ misohoplien "kerma" oli kokoontunut sinne pienase-konferenssiinsa heinäkuussa. (Nooh, vielä senkin "pirunpesän" vuoro tulee! Onhan menetelmä nyt testattu ja toimivaksi havaittu, vaikka koneiden lastina ei ollutkaan kymmentä trotyylitonnia ja muutamaa "kala-torpedon" sytytintä). Tapahtuma sinänsä oli "ennaltanähty"! Mutta erehtyihän myös Nostradamus joskus yksityiskohdissa vuosienkin verran ja hän joutui kirjoittamaan ennustuksensa peitekielellä, joka on paikoin tulkinnanvaraista. Ennustus YK:n pienase-konferenssin kiihkon laantumisesta USA:n vastustukseen sentään toteutui, mutta vaara ei ole suinkaan vielä ohi - niin kauan kuin YK on olemassa.


PS. Käytettävissäni oli kolmisen vuotta sitten perinnöksi saatu Skanner-radiovastaanotin, jolla pystyin kuuntelemaan poliisiradion liikennettä. Kyllästyin kuitenkin "ohjelmatarjontaan" jo parissa viikossa. Myin skannerin vara-akkuineen ja niiden latauslaitteineen ensimmäiselle vehkeistä kiinnostuneelle ostajalle. Tämä tapahtui jo ennen GOW:n syntymää. Nykyisin tuskin ehtisin seuraamaan poliisiradion liikennettä: Skanner-radion kuunteleminenhan vaatii keskittyneisyyttä, laitteen huononpuoleisen äänentoiston takia. Lukemista se ei pahemmin haitannut, mutta kirjoitustyö häiriintyisi täysin mahdottomaksi, koska siihenkin (ja nimenomaan siihen) on voitava keskittyä.

Parin viikon salakuuntelu-perioodi ei muuttanut maailmankuvaani, vaan se oli pikemminkin omiaan vahvistamaan näkemyksiäni, joihin eivät tietenkään yhdy KAIKKI, mutta samoin ajattelevat MONET. Sepä se jo riittääkin.

1409 MMI; PT


- Visitoorin piäkirjuutus 21.07.2001 -
--.-  -  -.-.   -...-

- Gunwriters - virkamiehen viikonlopun pilaaja


Hieman juttua isänmaallisuudesta.

Näin kun on pienen pohjoishämäläisen suvun jäsen, jonka kolme sankarivainajaa kuoli sodassa, ja kun ikää rupeaa karttumaan melkein viisikymmentä, niin sitä rupeaa ajattelemaan että kuka ja mikä on, mistä tulee ja paikkaansa maailmassa. Minun kohdalla on niin että isoisät ja sedät olivat sodassa Kannaksella, Suomussalmella ja Raatteen tiellä, jossa yksi setäni tuhosi yksin kuusi venäläistankkia ja haavoittui sirpaleesta päähän. Kuoli vuosi sitten ja kaikki muutkin jotka olivat sodassa ovat menneet pois. Muistona vain hieman kertomuksia ja kiitollisuus siitä mitä tekivät. Se on myös tietynlainen velvoitus. On tarkoituksena mennä tänä kesänä katsomaan vanhoja taistelupaikkoja mm. Suomussalmelle.
kypropa3.jpg (24785 bytes)

"MISSÄ POLITRUK, SIELLÄ KUOLEMA!" Motorisoitu marssi Oulun -> Tornion kautta Ruotsin mineraalikentille ja lopulta Norjan vuonoille tyssäytyi alkuunsa Raatteen tielle ja Kuhmon motteihin. Raatteen romukolonnasta saivat suomalaiset arvokasta kuva-aineistoa propagandalehtisiinsä kertomaan viholliselle sen, ettei "Voittamatonta Puna-armeijaa" pelätty täällä, kuten Itä-Puolassa ja Baltian maissa.

Vahinko, ettei uusia verotettavia hallintoalamaisia etsiskelleitä "ristiretkeläisiä" vastassa ollut 1000-luvun alussa yhtenäinen Suomen kansa, vaan joukko eripuraisia ja vajavaisesti aseistettuja heimoja. Talonpoika Lallin tapparanlyönti englantilaisen piispan otsikkoon jäi sentään kirjoitettuunkin historiaan, osoitukseksi rosvoretkeläisiin kohdistuneesta hajanaisesta vastarinnasta. (PT).



Ajattelen, että jos eivät olisi puolustaneet maata niin hyvin, niin ehkä nyt puhuttaisiin venättä ja yhteiskunta olisi toisennäköinen. Esimerkkiä voi katsoa historiaa vuosilta 1000-1809. Ainoastaan Lalli tai ehkä jotkut muutkin vastustivat maahantunkeutujia, mutta se ei riittänyt, vaan ruotsalaiset valloittivat Suomen, kaapaten vallan. Siitä johtuu, että Suomea ovat hallinneet ja pitkälti omistaneet ruotsinkieliset perheet koko itsenäisyyden ajan ja Suomen rikkain suku on kai edelleenkin Ehrnrooth. Eivätpä taida puhua suomea keskenään. Joten siirtomaa-ajan rakenteet ovat jääneet Suomen yhteiskuntaan. SYYNÄ SE, ETTEI PYSTYTTY 1000-LUVULLA PUOLUSTAUTUMAAN. EI MIKÄÄN MUU. Näin käy heikolle ja pienelle kansalle, kuten muunmuassa Afrikassa.

Tietenkään tällaisia ajatuksia ei saisi sanoa ääneen ja en tiedä, saisiko kirjoittaakaan. Kun koulussakin opetettiin että oli Ruotsi-Suomi, joka muka oli jokin liittovaltio, eikä sanota suoraan että Suomea ei ollutkaan kuin vasta vuonna 1917, ja että Suomi oli Ruotsin miehittämä 800 vuotta. Mitään Ruotsi-Suomen valtiota ei ole koskaan ollutkaan, vaan pelkkä Ruotsi. Ruotsi-Suomi on historiankirjan sepittäjien keksintö, ettei ajateltaisi totuutta, eikä tunnettaisi alemmuutta. Koko kouluajan minua on kustu silmään! Meiltä on historia varastettu vai löytyykö se Kalevalasta? Tuskinpa.

Minua velvoittavat kuolleet esi-isäni ja sukulaiseni ainakin vierailemaan taistelupaikoilla ja muistamaan heitä, ja heidän sankaruuttaan. He velvoittavat minua myös oppimaan ampumaan kunnolla sillä sen he osasivat. Mielestäni se on osa suomalaisuutta, kuten myös tieto siitä että pystyy selviytymään suuresta ylivoimasta, jos on sisua ja tarvittavaa taitoa. Mutta se taito pitää hankkia. Ja täytyy pitää mielessä talvisodan henki. Esimerkkeinä Simo Häyhä, Viljam Pylkäs, Sulo Kolkka ja myös minun setäni ja kaikki muut sodassa olleet suomalaiset. Tämä istuu mielestäni geeneissä, mutta siitä pitää olla tietoinen. Tämä on minulle lähinnä henkilökohtainen tai yksityinen tapani muistaa esi-isäni.

Tätä viestiä ei kai kannata laittaa "Tokko tietoa on" palstalle koska minä vain yritin hieman selittää ajatuksen kulkuani ja isänmaallisuuttani. Tämä on minulle lähinnä yksityisasia, koska haluan muistaa isoisäni ja setäni, jotka olivat sodassa. Tekstini "Ruotsi-Suomesta" ja siitä että Suomen omistaa/ omisti 20 suomenruotsalaista perhettä, (ei kai enää), on myös liian rajua laitettavaksi palstalle. Se oli vain esimerkki siitä, mihin puutteellinen puolustuskyky johtaa. Ja on kai KIELLETTYÄ ajatella näin?

PS: LALLILLE PATSAS!

Terveisin: Nimetön Kotipajan Aseseppä-kisälli.



Päätoimittajan kommentti:

Näin raju teksti kuuluu ehdottomasti GOW:n pääkirjoitus-palstalle! Tänä aikana lienee Suomen rikkaimman ja röyhkeimmän ylimystön edustajien sukunimi Erkko (suomenkielinen jo ainakin vuodesta 1860, ja suomenmielinenkin - Aatokseen asti, joka "löi myntiksi" lehdistön sananvapauden, luoden käsitteen "itsesensuuri" - ainakin käytännössä), mutta mainintasi Suomen kansan vuosisatoja jatkuneesta ukotuksesta eli uunotuksesta pitävät kyllä paikkansa, Kalevalasta alkaen: Silloin, kun Kaatrankoski kohisi Karjalassa, ei asetyyppiä nimeltä jalkajousi oltu vielä keksittykään! Nooh, silmiinpistävämpiäkin anakronismeja on nähty jopa "virallisessa historiankirjoituksessa", joten anteeksi annettakoon niiden esiintyminen satukirjassa, jolla kuitenkin oli aikoinaan merkitystä suomenkielen nostamisessa ansaitsemaansa arvoon.

Jos historian vaiheista halutaan etsiä myönteisiä puolia, niin todettakoon ruotsinvallan ja ev. lut. kirkon myötääntuoneen yhteisen(kin) kansan LUKUTAIDON yleisyyden! Ja historiamme muutamien merkkihenkilöiden kotikieli oli tiemmä Svenska; esimerkiksi C.G.E. Mannerheimin, E. Schaumanin, ja L. Hohenthalinkin ehkä. K.E.R. Tandefeltin kielisyydestä en tiedä: Hänestä tehtiin "maineeton ja kunniaton epä-henkilö", jonka nimi vilahtaa tietosanakirjoissa vain ohimennen - jos silloinkaan - hakusanan "Ritavuori, Heikki. (1880 - 1922)" yhteydessä. Henkilönä hänestä ei tiedetä muuta kuin sukunimi. Mutta kiittämättömyyshän on maailman palkka etenkin sankareille, jotka eivät ole komentaneet divisioonia, vaan heilutelleet tapparaa tai puristelleet tasku-Browningin liipaisinta, tähdäten kohti "Suomi-syöjiä" ja isänmaan pettureita.

GOW:llä ei ole erityistä pääkirjoitustoimittajaa, eikä edes pääkirjoitusta läheskään jokaiseen päivitykseen, joten journalistiseen linjaamme sointuvat visitoorien kirjoitukset, ja niiden mahdolliset faktapohjaiset vastineet, voidaan julkaista pääkirjoituspalstallamme jatkossakin.

1107 MMI; PT

fk2kyntt.gif (16416 bytes)
Piirros (c) Feliks




- Peätoemittajan peäkirjuutus 17.03.2001 -
--.-  -  -.-.   -...-

- Gunwriters - painetta nostava varaventtiili



RINTAMAAMME YHTYKÄÄ!

"Taudin ehkäisy on aina helpompaa kuin sen hoito" (EDWARD JENNER; 1796)

"Ehkäisy on helpompaa, kuin on jo puhjenneen taudin hoitaminen", totesi jo yli 200 vuotta sitten isorokkorokotuksen keksijä EDWARD JENNER, mutta hänen maanmiehensä unohtivat tuon opetuksen: Englannissa ovat ampuma-aselait tiukentuneet, jopa siten, että lähes kaikki rekisteröidyt käsiaseet päätyivät sulatus-masuuneihin. Englannin puna-hallitukselle ei löytynyt riittävän vahvaa vastavoimaa: Isorokollekaan ei ole koskaan keksitty vastalääkettä tai -seerumia. Ehkäisytoimet ovat sentään hävittäneet tuon taudin maan päältä, ainakin toistaiseksi: Pakastettuja viruksia on kuitenkin yhä tallella monien maiden viro-bakteriologian laboratorioissa.

Suomessa ehditään vielä ryhtyä hoplofobia-taudin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, jotka Englannissa ja Australiassa laiminlyötiin ikävin seuraamuksin. Ensimmäinen, tässä ja nyt tärkein vasta-toimenpide on ASELIITON perustaminen KAIKKIEN aseharrastajien, julki- ja salametsästäjien, kuin myös disipliini- ja erikoislajien harrastajien kattojärjestöksi, jossa ketään ei suosita eikä syrjitä! Optimistisin tavoite on vähintään puolen miljoonan "ukon" ja "muijan" (+ tytön ja pojan) saaminen yhteisen liiton suojelukseen. Sen jäsenyys ei saa olla sidoksissa ampuma-aseiden omistukseen, eikä edes niiden omistusoikeuteen, joka alaikäisiltä tai muutoin "vajavaltaisilta" kansalaisilta puuttuu. Pelkkä aseisiin kohdistuva kiinnostus riittäköön ASELIITTOON pääsyn edellytykseksi. (Vältän tietoisesti käyttämästä termiä "pääsyvaatimus").

Puoli miljoonaa ASELIITON jäsentä on jokseenkin yhtä vaikutusvaltainen kansalaisryhmä, kuin on VASEMMISTOLIITTO, joka on sentään hallituspuolue: Vaa'ankielen asemassa monia tärkeitä ratkaisuja tehtäessä. Ne pojat ja tytöt, jotka tänään joutuvat tyytymään pelkästään ase-broshyyrien keräilyyn erämessujen ständeiltä, voivat olla runsaan vuosikymmenen kuluttua maailmankuuluja ase-asiantuntijoita. (Kaksikin ennakkotapausta tunnetaan läheisessä ystäväpiirissä). Täysi-ikäisiksi tultuaan he saavat myös äänioikeuden vaaleissa. Ketään ei siis saa väheksyä, koska alaikäisyys on "tauti", jonka aika parantaa.

Yli-ikäisyys on sairaus, jota aika joissakin tapauksissa pahentaa, mutta huomattakoon, että kaikenlainen ikä-rasismi olkoon ainiaaksi poissuljettu ASELIITON toiminnoista. Kaikki vaarit eivät suinkaan ole KALKKIvaareja, ja veteraaneilla on usein hyvinkin arvokasta perinnetietoutta kerrottavanaan tuleville sukupolville. Vain silloin, kun repliikki alkaa sanoilla: "MINÄ EN VOI HYVÄKSYÄ SITÄ, ETTÄ...", on syytä valmistautua kolminkertaiseen reippaaseen "HUGAA!"-huutoon, koska seuraavat väittämät ovat yleensä ns. myyntipuheita, eivätkä puhujan omia aivoituksia. Jos ASELIITTO alistuu pelkäksi vastuullisten asekauppiaiden ja maahantuojien (jo olemassaolevan) yhdistyksen käsikassaraksi, sen vaikutusvalta KAIKKIEN Suomen aseharrastajien yhteisenä kattojärjestönä jää hauraaksi haaveeksi.

Joukkovoimaa ei kerry riittävästi. Ja se, mikä on joukkovoiman vaihtoehto, lienee tullut jo useinkin mainituksi. ASELIITON perustamisen kautta voidaan ehkä estää yhteiskuntarauhan järkkyminen, johon johtavat Suomessakin, väistämättömästi, yhteisen kansan yleisen aseriisunnan pyrkimykset. Englannissa ja Australiassa joutui kansa yllätettynä tapahtuneiden tosiasioiden eteen. Suomalaisia on varoitettu ennakolta: Meidän toimestamme ja vähitellen myös joidenkin alan lehtien pääkirjoituksissa; ainakin rivien väleissä. Tapaus ANNIKA LAPINTIE oli höyhen, joka katkaisi kamelin selkäruodon ja mursi alistuvan hyssyttelyn muurin. "Maaliskuun Idus" Eduskuntatalossa tuonee julki lisää tietoa siitä, kuinka pitkälle asevastainen vehkeily on edistynyt meillä ja maailmalla.

Eipä ihme siis, että monet poliisin kenttähenkilöt kannattavat ASELIITON perustamista ("jos PTK pidetään sen ulkopuolella", mikä toive toteutuukin oma-aloitteisella ratkaisullani), kun taas suosintaa ja syrjintää harjoittaneet poliisihallinnon "mahti-karjut" vastustavat aseharrastajien mahtijärjestön muodostumista näivertämään heidän tähänastista, usein täysin mielivaltaista yliherruuttaan.

Siltä suunnalta lie lähtöisin pyrkimys ASELIITON pirstomiseksi jo ennen perustamistaan toisiaan kyräileviksi sisäänlämpiäviksi pikku-klubeiksi. Siihen "halpaan" ei pidä enää koskaan sortua, vaan tiivistää ruodut, ynnä kerätä niihin väkeä.

Ja näin käymme viimeiseen koittoon
Maan taivailla ja kaduilla
Miksi olis heillä oikeus voittoon
Parempi maailma on tulossa!

Tää on viimeinen taisto
Rintamaamme yhtykää -


1103 MMI; P.T.Kekkonen. Päätoimittaja GOW & GOW/Universal



    - Gunwriters - "Ei mun luannollani, mutta eroonkaan ei pääse"



- Peätoemittajan peäkirjuutus 27.02.2001 -
--.-  -  -.-.   -...-

- Gunwriters - ottaa voimille, eikse jo lopeta?


Valoa tunnelin päässä?

Helmikuun vaihteessa, kun TV:n Neloskanava oli imuroimassa GOW:n sivuja - kaikkiaan 153 kertaa - valmistellen Suurta Uutista, kerrottiin sähköisissä viestimissä pikku-uutinen. USAssa oli suoritettu presidentti G.W. BUSHin administraation kokoonpanon täydellistänyt ministerivalinta: Supervallan oikeusministeriksi nimitettiin JOHN ASCROFT, jota ainakin "höyryradiomme" uutisissa luonnehdittiin patavanhoilliseksi, äärioikeistolaiseksi, ynnä aborttien ja asekontrollin kiihkeäksi vastustajaksi. Abortti-asiaan emme ota kantaa, mutta "asekontrolli" kuuluu toimenkuvaamme.

Olemme saaneet vaikutusvaltaisen, joskin kaukaisen, liittolaisen! Että mitäkö Jenkkilän ja Dixielandin hallituksen ministerinvalinnat meitä liikuttavat? Eikö jännityksen kohde ole täällä se, tuleeko SDP:n puheenjohtajaksi asevastainen "rauhanpoliitikko" ERKKI TUOMIOJA, vai joku muu? Pitänee taas kerran laajentaa näkökulmaa: Maailma on joteskin kutistunut. Supervaltoja on vain yksi! USA voi tarvitessaan ja niin tahtoessaan osoittaa "kaapin paikan" muunmuassa YK:lle, sen toimintojen avokätisimpänä rahoittajana ja "VETO-oikeuden" haltijana tärkeitä päätöksiä tehtäessä. Edellämainittu oikeus ei tarkoita mahdollisuutta osallistua raviveikkauksiin, vaan oikeutta kaataa vastalauseellaan YK:ssa tehdyt älyttömimmät ja/ tai/ eli USA:n kansallisten intressien vastaiset päätökset.

John Ascroftin nimitys USA:n oikeusministeriksi, joka tapahtui huolellisen harkinnan jälkeen, eikä "joutavin mies tuleen"- periaatteella, oli räikeänvalkoisen valopistoolin raketin kaltainen signaali presidentti G.W. Bushin taholta YK:ssa juoniaan punoville hoplofoobikoille: Ainakaan neljään vuoteen eivät asevastaiset vehkeilyt tule onnistumaan! Muistettakoon sekin, että USA on esikuvana koko läntiselle maailmalle: Jos siellä lähdetään liennytyksen tielle, kenties jopa kumoamaan "asekontrollin" epäoikeudenmukaisimpia säädöksiä, niin kohtapa muu maailma seuraa perässä. Maailmanlaajuiselta mellakalta voitaneen ehkäpä välttyä, jos hoplofoobikoiden rakkikoiramainen räkytys saadaan vaikenemaan akuuttia lyijymyrkytystä lievemmin keinoin, eli demokraattisilla ja parlamentaarisilla menetelmillä, USA:n perustuslakiin tukeutuen, vaikkapa oikeustoimien uhalla:

USA:n lainsäädännössä on yhä voimassa "salaliitto-pykälä" jonka nojalla voidaan tuomita tarvittaessa ja haluttaessa jokainen sikäläisen HANDGUN CONTROL INCORPORATION- yhtymän jäsen liittovaltion puolustusvalmiuden vastaisen salaliiton osallistujana pitkiin vankeusrangaistuksiin. Joissakin osavaltioissa jopa elinkautiseen, ellei peräti kunniavieraiksi "Suureen Solmiojuhlaan", sähkötuoliin, kaasukammioon, "kuolon piikitykseen", tai Utahissa kiväärinpiippujen eteen. Mormoonivaltio Utahissa ei tosin liene yhtään HCI:n jäsentä: Ovat isänmaallista väkeä, ja muistavat yhä mormoonien "pitkän marssin" Utahiin, ase-ylivoimaansa turvautuen. Varusmestarina toimi muudan aseseppä JONATHAN BROWNING. Poikansa JOHN MOSES kuului myös mormooni-seurakuntaan päiviensä loppuun asti.

Salaliitto-pykälien soveltamisen uhkaa voidaan ainakin vilauttaa USA:n "osakeyhtiöksi" järjestäytyneille hoplofoobikoille, täysin vakavissaan ja aivan selvin päin, valtiovallan kääntyessä H.C.Inc:n vahvimmasta tukijasta sen ase-vihamielisten pyrkimysten tiukaksi vastustajaksi. Pelkkä toteennäytettävä osallistuminen salaliittoon riittää syytteen nostamiseen, vaikka salahankkeita ei olisikaan onnistuttu toteuttamaan. Kantajana on näissä tapauksissa "Yhdysvaltojen kansa".

Monta asiaa jää nähtäväksi seuraavalla nelivuotiskaudella tai seuraavien 8 vuoden juoksussa: Joskohan USA:n iljettävä "LEX MORGENTHAU" eli Federal Firearms Act vuodelta 1934 voitaisiin kumota? Ynnä sitä täydentävä asetus vuodelta 1968? Ainakaan HCI:n viisivuotis-suunnitelman "asekontrolli-aloitteet" eivät tule lainvoimaisiksi, ja YK:n "ASEPÖYTÄKIRJAn" puolivalmiita A4:ia käytettäneen parhaassa tapauksessa siihen tarkoitukseen, johon ADOLF HITLERin kerrotaan käyttäneen VERSAILLES'n Rauhandiktaatin konekirjoitusliuskoja valtakunnankanslerin toimiston mukavuuslaitoksessa puolilta päivin pistäytyessään.

Mitään äkkijyrkkää asepoliittista U-käännöstä ei Valloissakaan tapahtune aivan lähiaikoina, mutta koko CLINTONin administraation ajan jatkunut surkuteltava kehitys alkaa hidastua, pysähtyen lopulta. Asepolitiikan kehityksen indikaattori on Kalifornian osavaltio, missä tiukentuvan "asekontrollin" hankkeet ovat edistyneet kaikkein pisimmälle, lähestyen New York Cityn "LEX SULLIVANia" vuodelta 1912. Jos hankkeille tulee Kaliforniassa äkkipysäys, niin se on odotettavissa aikanaan myös liittovaltion tasolla, ja heijastusvaikutukset ulottuvat koko läntiseen maailmaan. Sen jälkeen voidaan alkaa elättää toiveita jo toteutuneiden asevastaisten säädösten vähittäisestä purkamisesta, ensin Kaliforniassa, sitten muuallakin Valloissa, ja sen jälkeen niissä länsimaissa, jotka USA:sta mallia katsovat.

Suomea on monissakin yhteyksissä moitittu/kehuttu "USA:n 51. osavaltioksi", vaikka tsaari-vallan perinteet vaikuttavat yhä vahvoina muunmuassa viranhoito-menettelyssä. Aivan vailla merkitystä ei USA:n vallanvaihdos jää meilläkään, vaikka välissä on leveä valtameri. Yksi pääsky ei tietenkään tee kesää, eikä yhden ministerin valinta SINÄNSÄ merkitse hallintomenettelyn pikaista normalisoitumista kahdeksan vuoden perioodin jälkeen Valloissakaan.

Se on kuitenkin viesti USA:n asevihaajille: "VALTIOVALTA EI OLE ENÄÄ TEIDÄN PUOLELLANNE, KUTEN SE OLI CLINTONIN KAUDELLA!" Aseharrastajille puolestaan kajastaa jo sammuneeksi luultu valo tunnelin päässä. Eikä se valo ole lähestyvän veturin lyhty, vaan tunnelin suuaukko: Ulospääsy pitkästä, pimeästä luolasta.

2202 MMI; P.T.Kekkonen



    - Gunwriters - kolmevaihevirtaa netissä



- Titarin piäkirjotus 06.02.2001 -
--.-  -  -.-.   -...-


Pelkääkö susilauma sopulia?

Susi pysähtyi yllättyneenä vilkaisten hätäisesti tovereihinsa, kun pieni sopuli yllättäen hyppäsikin sen nenän edessä ylös ja kiljaisi: "Oikeus!" Syvästi järkyttyneen nuoren suden korvat lupsahtivat luimuun ja häntä heilahti hetkiseksi alaspäin koska sitä harmitti, että se oli tällaisen surkean rääpäleen edessä hätkähtänyt ja pysähtynyt laumansa nähden. Sopulinhan olisi pitänyt paeta ja piiloutua! Muilta susilta ei jäänyt huomaamatta kokemattoman, mutta innostuneen toverinsa nolo edesottamus, ja nuori susi tunsi vaivihkaiset katseet niskassaan. Se tiesi vaistollaan, että tällainen toilaus ei sen asemaa laumassaan kohentaisi, vaikka tosi paikan tullen lauma toimisikin aina yhdessä.

Näin siis susien keskuudessa. Täällä rajan pinnassa olemme tottuneet tulemaan toimeen näiden nelijalkaisten kumppaniemme kanssa puolin ja toisin toisiamme kunnioittaen. Varsinainen uhka susirajan asukkaalle onkin aina ollut joku muu kuin tämä nelijalkainen, omalla karulla tavallaan rehti korpiemme vaeltaja. Tätäkin kolumnia kirjoitetaan seuduilla, jossa kotoisen tervantuoksuisen kirveskansan maita ovat tallanneet suurvaltojen armeijat ja vallanpitäjät edestakaisin lukemattomien sukupolvien ajan. Maan asukkaan oma ääni on saatu kuutuville vasta aivan pitkän historiamme viime metreillä. Vieraiden hampaiden puristukseen olisi silloinkin jääty, jos ei vaatimuksen takana olisi ollut jotain käsinkosketeltavaa. Neuvottelemalla itsenäisyys on saatu, mutta asein se on pidetty.

Eläinsadun sopulia ei tilanne paljoa lämmitä, koska sillä ei ole esittää todellista kättä pitempää suden kulmahampaita vastaan. Sopulilauma jatkaa matkaansa jäämättä yhtä jäsentään odottelemaan silloin kun sopulin heimon eloonjääminen on kyseessä. Yhden suden pysäyttäminen saattaa pysäyttää hetkeksi koko lauman. Pienelle sankarille ei teostaan kiitoksia jaeta, mutta moni sen sisar ja veli saa ratkaisevan aikalisän olemassaolon oikeutensa säilyttääkseen.


Kansanvalta hyväksytään, kunhan kansa ei väitä vastaan

Pieni harrastajavoimin ylläpidetty nettisivu ei elätä harhakuvitelmia kyvystään pärjätä poliittisin perustein ylläpidetyn valtamedian tiedotuksen kanssa. Moraalinenkin lähtötilanne on meille epäedullinen; vastapuolellehan on sallittu normaalit puoluepolitiikan keinot, kuten vääristely, valehtelu ja harhaanjohtaminen. Minkään aselehden päätoimittajan ei perinteisesti odoteta nostavan rohkeasti terävän kynänsä kärkeen aseharrastetta vastaan laadittua kirjallista kysymystä sen taustavoimia nimeltä mainiten. Kun näin tapahtui rohkeasti ja avoimesti, valtakunnanmedian leuat alkoivat sulkeutua P. T. Kekkosen ympärille. On kuitenkin pieni pallo, joka pinnan alle painettunakin itsepäisesti pulpahtelee pinnalle. Sen nimi on Totuus. Se yksinään ei pärjää maailmassa. Vasta silloin siitä on johonkin, kun siihen liittyy Oikeudenmukaisuus

No nyt on sitten aseharrastajien ääni ainakin huomattu, kun pieni kalikka kalahti noinkin kovasti. Tosin asekieltoa ajava puoluepoliittinen taho sekoittaa edelleen tosiasioita yhtä kovasti kuin siinä Lapintien kirjoitelmassakin, joka aseteknisiltä osiltaan oli suorastaan hupaisaa luettavaa.  Ei se mitään, ottakoon GOW silti iskut vastaan. PTK on tuonut kyseisen kirjallisen kysymyksen laatijoineen hyvin GOW:n lukijoiden tietoon. Pelkään pahoin ettei hankkeessa ole kyse pelkästä itselataavien lupien rajoittamisesta. Paperihan tähtää mahdollisuuteen yksityisen aseomistuksen kieltämiseen tai rajoittamiseen Suomessa Englannin malliin. Asioita hämäävästi sotkeva menettelytapakin täyskiellon läpi ajamiseksi on kokeiltu ja toimivaksi havaittu.

Vaikuttaa siis siltä, että kirjallisen kysymyksen tekijät ja heitä tukevat viranomaiset yrittävät vaikuttaa yleisön mielipiteisiin esittämällä vääristeltyä tietoa konetuliaseiden lupien rajoittamisesta, kun kyseessä on maaperän muokkaaminen aselupien täyskiellolle. Paperiin kannattaa tutustua, laiksi läpi lipsahtaessaan se nimittäin avaisi portit kaikkien aseiden siirtämiselle parempaan talteen.


Mitä teki poliisivirkamies itäkoulutuksessa?

"Ihmisellä on toimiinsa aina kaksi syytä: Hyvä syy ja todellinen syy", tapasi sanoa J. Pierpont Morgan, eräs Amerikan teollisuuden historiallisista mahtimiehistä.  Hajoita ja hallitse -periaate henkilökohtaisia pikkuetuja heittelemällä pätee edelleenkin. Oikeuksiensa puolesta intoilevat aseharrastajat voidaan peloitella kuuliaisten ruotuun kokeillulla konstilla. Valtakunnallisen televisiokanavan uutisissa korkea poliisivirkamies muistutti kenen takana aseluvat ovat, varoittaen aselupiin nykyään oikeutettuja innostumasta liikaa oikeuksiensa puolustamisesta. Kun olet hiljaa niin saat pitää entiset etuoikeutena lupasi, ja voit saada uusiakin - vaikka muilta luvat evättäisiinkin. Pahintahan on, että tällaiseen toimintaan virkamiehellä on täysi oikeus. - "Seuraa minua kiltisti niinkuin tähänkin asti, niin saat taas joskus nuolaista suupieliäni ja haistella hännänalustaani", elehti vanha susi lauman tottelevaiselle jäsenelle. 

1970-luvulla ei sopinut tiedotusvälineissä ihmetellä, millaisessa koulutuksessa suomalaisen poliisiylijohdon virkamies on Puolassa? Eiväthän he ainoita itäblokissa koulutettuja suomalaisia virkamiehiä tai puoluepoliitikkoja olleet, mutta poliisivirkamiehen tapauksessa ihmettelyyn olisi ollut ehkä suuri syy, jos ajan ilmapiiri olisi antanut luvan ihmetellä. Tuskin olisi tämä tieto kotimaahan kantautunutkaan, ellei itäisillä mailla olisi ollut oppia saamassa samaan aikaan hyvä joukko muitakin suomalaisia, joiden vakaumukseen ideologinen koulutus ei välttämättä purrut.

Itäisillä mailla koulutetut virkamiehet jatkavat edelleen viroissaan Suomen hallinnossa. Itsemääräämisoikeutemme on säilynyt, ja täällä ei ole ole syntynyt samanlaista tarvetta puhdistuksiin kuin STASIn kohdalla Itä-Saksassa tai Romanian Securitaten tapauksessa. Vaikka susi ei karvoistaan pääsisikään, osoittakaamme kuitenkin perisuomalaista avarakatseisuutta myös niitä poliittisin perustein nimitettyjä virkamiehiä kohtaan, joiden ensisijainen intressi ei ole yksinomaan synnyinmaansa etu. Suvaitsevaisuushan meidät erottaa sivistysvaltioksi takapajuisemmista maista.


Ei mikään hukkareissu

Mitä sitten on isänmaallisuus? Se ei ole pentumaista vähemmistöryhmiä kohtaan uhoamista. Oikea isänmaallisuus on sitä, että tekee työtä itsensä ja läheistensä hyväksi puolustaen niitä perusoikeuksiaan, jotka tietää ja tuntee itselleen ja kanssaihmisilleen tärkeiksi. Ollakseen rohkea riittää, että tietää mikä on oikein ja toimii sen mukaan. Sankariksi tullaan silloin, kun asetetaan omissa toimissa kanssaihmisten etu oman hyvinvoinnin edelle. Sankari ei isänmaallisen ihmisen silti tarvitse olla. Sankarit muistetaan, mutta heidän kohtalonsa on usein yksinäisyys, joskus jopa maastakarkoitus.

Sankarien tunnusmerkit täyttävät myös ne rohkeat suomalaiset, jotka suorittivat maanpuolustusvelvollisuutensa loppuun varautumalla vastapuolen miehitykseen toimeenpanemalla laajan sodanjälkeisen ase- ja viestikätkentäoperaation. Kun Stalinin huippumarsalkka Zdanov johti sodanjälkeisen valvontakomission toimintaa, hän joutui kitkerästi toteamaan viimeisenkin toiveen Suomen helposta miehittämisestä valuneen hukkaan moninkertaisen ase- ja varustehajavarastoinnin myötä. Stalinin marsalkan kiukku ei enää auttanut, vaan Suomi voitti tälläkin kertaa rauhan. Miehiä, jotka hajavarastointioperaation toteuttivat, ei kukaan koskaan tullut kiittämään heidän pakopaikkoihinsa tai yksinäisiin selleihinsä. Sopuli oli kuitenkin palveluksensa suorittanut, ja peto perääntyi - toistaiseksi. Sankarit jäivät oman onnensa nojaan. Mitä me olemme tehneet heidän kiittämisekseen?

Susilauma tapaa kulkea vakiintunutta reittiään, ja määräajoin se on odotettavissa uudelleen samalle seudulle. Todelliset aatteen miehet pysyvät myös tavoitteessaan läpi elämänsä. Moninkertaisesti maansa itsenäisyyden puolesta taistellut jääkäri ja aktivisti Paavo Susitaival oli yksi heistä. Vielä eläkepäivilleen tämä   mies oli kuuma peruna ympäristölleen. Kiittämässä elämäntyöstään häntä ei käyty, mutta ne piirit joiden puoluekirjaan oli merkitty vähemmän Suomen itsenäisyyttä kannattava periaate pitivät häntä jatkuvasti silmällä. Wiimeinen aktivisti otti tilanteen karaistuneella huumorilla, onnistuen kerran usuttamaan kiihkoilevat vastapelaajansa toistensa rinnuksiin vuotamalla itse tekaisemaansa tietoa vasikoista heidän keskuudessaan. Syntynyt rähinä ja keskinäinen kyräily oli tiettävästi melkoinen. Paavo piti pintansa loppuun asti. "Vielä minulla on oma varustekätkö hyvässä tallessa betonin sisässä pahan päivän varalta", saattoi jo yhdeksättäkymmentä käyvä teräsvaari Susitaival vieraalleen hyväntuulisesti hekotellen vihjaista.


Ainoana Euroopassa: Ei kodinturvajoukkoja

On sanottu olevan suorastaan kansallinen häpeä, että vieraan vallan aikoinaan meiltä kieltämää kodinturvajoukkojen toimintaa ei vieläkään ole saatu järjestettyä. Zdanov toimeksiantajineen tiesi Suojeluskunnan lopettamiskäskyn moottoroidessaan, mikä sellaisen järjestön merkitys on pienen maan itsemääräämiskyvylle ja yhtenäisyydelle. Paitsi suoranaisena puolustusjärjestelmän, -kyvyn ja -tahdon yhdistäjänä, Suojeluskunta toimi tavallisen ihmisen kohtaamispaikkana yhteisen asian ympärillä.

Gunwritersin ylläpitäminen ei olisi jatkunut pitkään ilman lukijoiden tukea, joka on tullut vilkkaan palautteen ja mielipiteiden muodossa. Tämä yhä työläämmäksi paisuva, tappiotakin ylläpitäjilleen tuottava nettisivu-urakka on saanut suurimman motivaationsa niiden lukemattomien lukijoiden kirjeiden kautta, joista käy edelleen ilmi suomalaisen terve suhtautuminen olemassaolon oikeuksiinsa, sekä yksilöinä että kansana. En epäile yhtään, etteikö Talvisodan henki syttyisi tilanteen niin vaatiessa uudelleen. Yksimielisiä eivät kirjoittajat ole, eikä tarvitsekaan olla. Lukijoidemme joukossa on ihmisiä vakaumukseltaan laidasta toiselle, mutta yksinkertainenkin ihminen näkee ja tuntee, että jokaisesta heistä henkii valmius osallistua oman maansa puolustamiseen - ei ehkä aina mielellään, mutta ainakin tuumien, että on sekin työ tehtävä jos kohdalle sattuu.

Maanpuolustushenkisiltä vapaaehtoisilta puuttuu kuitenkin edelleen yhteinen, hyvin toimiva kattojärjestö. Vaikka vallanpitäjät ovatkin vaihtuneet niin meillä kuin naapureillakin, on kodinturvatoiminnan järjestäminen edelleen nimenomaan meidän oma etumme. Ulkopuolisten emme voi odottaa sen hyväksi toimivan, muuten kuin omaksi edukseen. "SI VIS PACEM, PARA BELLUM" - tällä periaatteella syntyi historian pisin tunnettu rauhan kausi, Pax Romana. Käännettynä: "Jos tahdot rauhaa, varustaudu sotaan."


Ohjeet Gunwritersin saksimiseksi

Kerrattakoon vielä: Ryhdymme toimenpiteisiin kaikkien sellaisten sivuillamme julkaistujen kirjoitusten poistamiseksi, joiden joku havaitsee tai vilpittömästi epäilee käytetyn loukkaavassa tai vääristelevässä tarkoituksessa itseään kohtaan. Toimituksen sähköposti on avoin asianosaisten oikaisuille ja vastineille. Tarvitsemme oikaisupyynnön kohdeteksteistä tarkan nettisivuosoitteen ja lainauksen loukkaavaksi koetusta tekstistä. Hämärästi viitattuja kohtia on mahdoton löytää Gunwritersin tekstipaljoudesta. Tekstiä olemme jo takavuosina poistaneet joitakin pätkiä, lähinnä vapaussodan tuntoihin tai henkilökohtaiseen vakaumukseen viittaavia kohtia. Asiasta valittaneet ovat esiintyneet tähän asti suoraan ja rehdisti, ja saaneet myös pyyntönsä läpi.

TV:n uutisiskun jälkeen alkoi GOW:n avustajille ja toimituskunnalle sataa aivan uudenlaisia yhteydenottoja. "Tuttavien hyvien ystävien" pyynnöstä ja ystävällisesti varoittaen annettiin neuvoja kyseenalaisten kirjoitusten julkaisemisen suhteen - tarkoittaen GOW:n päätoimittajaa PTK:ta. Aivan ihmeellistä asiassa on, että kirjoittajaan itseensä eivät nämä selän takaa kierrellen viestittäneet arvovaltaiset henkilöt ole ottaneet suoraan yhteyttä. Miksi?

Ei kai susi sittenkin pelästynyt sopulia?


- titari -



*******************

- Titarin piäkirjotus 06.12.2000 -
--.-  -  -.-.   -...-


Erikoistoimittaja P. T. Kekkonen in memoriam

Pete, PTK, P. T. Kekkonen - nimi joka ei ole jättänyt ketään lukijaa kylmäksi. Suomen asealan ykkösvaikuttajaksi mainittu, ihailtu ja vihattu, haukuttu mutta luettu, kansan riivaaja ja nuorison kasvattaja, kiihottajana pidetty ja kuitenkin perinjuurin isänmaallinen kirjoittaja ja kielen uudistaja on jo edellisen sukupolven aikana tullut tunnetuksi alansa teräväkynäisimpänä sopulina, jonka muisti on kuin tietosanakirja. Moni on kertonut, ettei halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä - silti muistaen tarkkaan, mistä Pete viimeisimmässä jutussaan kertoo. Toiset taas ihailevat avoimesti Peten kerrontaa, tai kuten eräskin lukijamme ilmaisi: "Tosi sairasta tekstiä - ihan kuin minun suusta!" Ainutlaatuista on harvassa. Suomessa on ollut tähän asti vain yksi Marsalkka ja vain yksi asealan Erikoistoimittaja. Nyt kumpaakaan ei enää ole.

Olenko kuulevinani niin iloisia riemunkiljahduksia, kuin syviä pettymyksen huokauksiakin? Eipä innostuta; vielä ei ole sittenkään syytä kaivaa lasikantista jemmasta eikä kutsua aatetovereita peijaisiin; päinvastoin - entinen Erikoistoimittaja PTK on nyt Gunwritersin Päätoimittaja.


Ettäkö miten näin kävi?

Valinta oli yksimielinen. Päätoimittajan vaalissa Pete ei ollut paikalla eikä hänelle asiasta edes kerrottu etukäteen, jottei vain olisi päässyt väittämään vastaan. Titari ja latoja äänestivät puolesta ja oikolukuosastonkin veneen alta kuului jotain örinää jonka latoja tulkitsi kyllä-ääneksi ainakin Goremaisella tarkkuudella. Markukselle lähetettiin sähköpostitse äänestyslipuke, joka lienee hukkunut matkalla. Äänien uudelleenlaskentaa ei silti ole vaadittu eikä sellaista vaatimusta yleensä huomioitaisikaan, vaan se annettaisiin oikolukuosastolle, jotta sielläkin on jotakin lukemista.

Valinnan perusteet olivat selvät: Titari halusi luistaa vielä enemmän lehden sisältövastuusta ja latoja tiesi, että oikolukuosastoa v.., anteeksi, harmittaa jos Pete nimitetään virkaan, koska silloin tekstit voi laittaa suoraan latojalle. Sitäpaitsi päätoimittajalle ei voi maksaa palkkaa koska Gunwritersista ei synny mitään tulojakaan, ja Pete on tehnyt työtä tähänkin asti ilmaiseksi tai satunnaisilla lukijoiden almuilla, joten valinta oli kuitenkin yksi lysti.

Miten Päätoimittaja itse valintaansa suhtautui? Vastaus viestintuojalle oli rauhallinen, ja hyvin Petemäinen kommentti: "Joutavin mies tuleen..."


Itsenäisyyspäivänä 2000,

- titari -



*******************


GOW - romppu myynnissä 15.12.2000 asti

Gunwriters-CD
on vielä tilattavissa. Rompulle poltetaan kaikki, mitä GOW:n nettisivuilta löytyy, sekä kotimaisesta etää englanninkielisestä. Kaupan päälle tulevat englanninkieliset RS-vaimenninsivut. Kaikki ovat tavallisessa yksinkertaisessa kotisivumuodossa ja selattavissa rompulta normaalilla internetselaimella, oli se sitten monopooli-Eksplooreri tai haastaja-Netskeippi. Kotisivuja ja kuvia on yhteensä liki kuusisataa kappaletta, yhteensä reilu kymmenen megabittiä. Olisi siis Kustille tekemätön paikka saada postiluukusta tungettua sisään, jos paperille painettuna nämä toimitettaisiin!

Romput ovat myynnissä 15.12.2000 asti. Tällä hetkellä ei ole tietoa, voidaanko niitä tehdä vielä ensi vuonna. Siis ainakin joulukuun puoleenväliin COW-romppuja poltetaan sitä mukaa kuin tilauksia tulee, joten jokaiselle CD:lle tulee GOW:n uusin päivitetty versio. Ensimmäinen sarja (syys-lokakuu) numeroitiin keräilijämielisiä ajatellen alkaen ykkösestä, ja PTK ystävällisesti luvannut laittoi niihin omakätisen signeerauksensa. Ykkössarjan romppuja toimitettiin lukijoille kaikkiaan 18 kappaletta.

Sarja 2 (15.12. asti) lähetetään ilman numerointia ja signeerausta, mutta kuitenkin viikoittain poltettuna uusimmista päivityksistä. Niitä on tähän asti tilattu vain neljä kappaletta, joten GOW-CD:n kakkossarjan originaaliromppu näyttää jäävän vielä ykkössarjaakin harvinaisemmaksi kokoelmaesineeksi. Keräilijän aitoustodisteena käy rompun mukana seuraava kuitti yhdessä kotelon etiketin kanssa. Kotipolttoisia CD-kopioita lienee originaaleista tehty enemmänkin - hyvä vain että tietämys leviää!


Mihin tulot rompuista menevät?

Tässä kohden olisi kiva sanoa, että rompusta tulevat markat menevät GOW:n kehittämiseen. Tarkempi miettiminen kuitenkin palauttaa maanpinnalle. Gunwritersin ylläpitoon uppoaa kuitenkin niin paljon titarin omia taskurahoja, ettei niitä muutaman rompun tuotoilla kateta. Tai ehkä tasoihin pääsisi, jos sen sataviisikymppiä saisi itselleen. Niin ettäkö miksei saa?

Lasketaanpa: Nopein verottajista ottaa arvonlisäveroa 22%, joka on maksettava kuukausittain. Sitten, muutamia kymppejä menee rompun poltattamiseen. Rompun hinnan saa sentään pidettyä tilaajalle kohtuullisena kun jättää etiketin painatuksen pois ja käyttää postitukseen kierrätyskuoria. Sitten tuloverottajaa varten on jätettävä syrjään puolet. Postineitikin ottaa muutaman markan vaikka kuinka kauniisti hänelle yrittäisi hymyillä.

Jäljelle jää noin neljäkymmentäkolme markkaa. Näillä titari ostaa harkinnan jälkeen piimää ja ranskanleipää, sekä erikoisherkuksi itselleen suklaalevyn... hups! Pikkutitari pysäyttää ostoskärrin ja esittää makupalaukaasin. Neuvottelujen jälkeen päädymme kolmeen makupalapurkkiin. Pikkutitari hellittää jarrut ja pääsemme jatkamaan kassalle, vielä tällä kertaa ilman titarin suklaalevyä.

Entäpä jos titarilta tilataan toinenkin GOW-romppu? Sitten titari menee uudelleen kauppaan ja ostaa piimää, ranskanleipää - ja suklaalevyn...


GOW:n sivuilla hakupalvelu

Nohevimmat lienevät jo löytäneet uuden hakukoneen guns.connect.fi -aloitussivulta, Gunwritersin linkkisivulta tai Sound Suppressor Links -sivulta. ruudun alla olevasta nappulasta valiten tämä Google-kone osaa hakea avainsanoja tai lauseita joko koko internetistä tai vain guns.connect.fi -weppisivuiltamme. Tulokset se esittää tekstilainauksineen, samaan tapaan kuin Vesan metsästyssivujen selkeä hakukone.

Google päivittää tietonsa säännöllisesti ja näyttää löytävän varsin hyvin kaikilta sivuiltamme aivan äskettäin päivitettyjä lukuunottamatta. Itse hakukone sijaitsee ilmeisesti jossain rapakon takana ja GOW-sivut netin kautta. Tämän vuoksi se ei tietenkään toimi GOW-rompulta. Haluttaessa etsiä avainsanoja rompulta on käytettävä mahdollista selaimen omaa hakutoimintoa ("Find from page" tai "Etsi tältä sivulta") hakien jokaiselta sivulta erikseen.


- GOW:n titari -

- Peten piäkirjotus 01.05.2000 -
--.-  -  -.-.   -...-

INTERNET-VIESTINNÄN KUULUMISIA:

Sadantuhannen raja ylittynyt

Kiirastorstaina, huhtikuun 20. päivänä 2000, noin kello 16 Helsingin horisontin kesäaikaa, saavutettiin eräs aseharrastajia kiinnostava ennätys: Asetekniikan ja -historian tuntemusta, sekä siinä sivussa yleissivistystäkin täydentämään runsas vuosi sitten perustetun Internet-sivun "Gunwriters On the Web" visitoorien lukumäärä ylitti sadantuhannen rajan. Sivun sisältö on virittänyt ajatustenvaihtoa Internet-keskustelupalstoilla laajemmaltikin, mutta kritiikki onkin tehokkain mainos. Toimintaa aloitettaessa oli periaatteena vanha journalistiikan totuus: "Hän, joka aikoo miellyttää kaikkia, ei tyydytä kohta ketään. Ei pidä yrittää olla KAIKKIEN kaveri. Riittää, kun hyödyttää ja viihdyttää MONIA!" Satatuhatta on jo monta. Ennätys saavutettiin vieläpä eräästä esteestä ja vaikeudesta huolimatta.

Osoite yksinkertaistui

Ystäviltämme tulleessa palautteessa on huomattavimmaksi epäkohdaksi ilmoitettu sivun kauhistavan pitkä osoiterivi, jota oli jokseenkin mahdotonta muistaa ulkoa kaikkine välimerkkeineen: Onko siinä kautta/viiva vaiko geno\veeva? Montako peetä ja ässää on sanassa "suppressors" tai ässiä sanassa "business", ja mitkä niistä peräkkäin ? Alkuaan oli "G.O.W." aiottu jakeluun pelkästään englanninkielisille visitooreille, sisältönään jo kertaalleen julkaistuja lehtiartikkeleita, mutta sivu alkoikin elää omaa itsenäistä elämäänsä, täyttyen ennen julkaisemattomilla artikkeleilla, pakinoilla, kysymys-/vastauspalstalla, testiammunta-raporteilla ja muulla toimituksellisella aineistolla.

Sivu jakautui heti englannin- ja suomenkielisiksi sisällöltään itsenäisiksi "verkkolehdiksi", joita toimitetaan aikakauslehden tapaan, mutta sisältöä päivitetään viikkolehden tahtiin. Painetun sanan kanssa ei Internet-viestintä varsinaisesti kilpaile: Kumpikin toimii omilla säännöillään. Ongelmana oli siis vaivalloinen pääsy erikoistietouden lähteille: Yksikin väärin näppäilty kirjain tai välimerkki sai aikaan sen, ettei kontaktia syntynyt. Nyt tuo este on väistynyt. Yhteys saadaan nykyisin aikaan osoitteella guns.connect.fi , eli näppäillen 15 merkkiä, joista kaksi on pisteitä. Ei yhtään kautta/viivaa tai geno\veevaa.

P.T.Kekkonen. Erikoistoimittaja/ "Guns On the Web"

- Titarin piäkirjotus 22.4.2000 -
--.-  -  -.-.   -...-

G.O.W. sai lopultakin uuden, tilavan kodin!

20.4.2000 torstaina sivujemme vierailijalaskuri pyörähti yli sadantuhannen. Samaan aikaan tapahtui muutakin: saimme käyttöömme uuden verkkotunnuksen www.guns.connect.fi . Sama toimii myös ilman etu-www:tä.

Vaikka THK torpedoi  guns.fi -hankkeemme, on uusi osoite melkein yhtä helppo muistaa. Uuden verkkotunnuksen ja GOW:n uuden kotisivutilan serverissään sponsoroi Connect Services Espoosta. Nyt loppuikin kerralla tilan puute! Wanhoilla Soneran kotisivuilla GOW:n ylläpito rasitti nollabudjettitalouttamme satasen kuukausimaksuineen.

Tänään 22.4.2000 Gunwriters on muuttanut uuteen osoitteeseensa. Kaikki tähänastiset neljä megabittiä tekstiä ja saman verran kuvia löytyvät siis sieltä, eikä wanhojen juttujen poispyyhkimiseen tilanpuutteen vuoksi ole tarvetta. Tästä olemme mielissämme, koska Gunwritersin tarinoihin tallennettu tieto on hitaasti vanhenevaa lajia. Nopeimmat lukijamme ovat jo ehtineet kommentoida verkkotunnushankettamme, ennenkuin se toteutui nykyisessä muodossaan:


Terve!

Tuopa oiskin ideana hyvä, jotta löytyis isoimmat (tai aikaansa seuraavimmat!) aseliikkeet helposti yhden sivun kautta. Ja jos maksun pitää nimellisenä niin ei siitä pitäis tulla suurta ongelmaa.

Totta on, että nykyisin niin "suosittujen" polkujen (esim Asetalon = http://www.saunalahti.fi/asetalo) muistaminen vieraalta koneelta verkkoon mennessä ole aina ihan helppoa. Kuten ei myöskään GOWin nykyinen osoite.

Toivotaan, että saatte tunnarin (guns.fi) läpi (vaikka väkisin) niin oispa sen jälkeen auvoinen olo GOWin lukijoilla joka puolella tätä pientä sinistä palloa :-)

Terveisin, Harrastaja



Uusi etusivumme guns.connect.fi saanee siis ajan myötä muitakin asealan logoja valikkoonsa. Gunwritersin tämänhetkinen kävijämäärä 12 000 vierailijaa kuukaudessa tekee sen Suomen vilkkaimmaksi pyssysaitiksi, joten joitakin alan liikkeitä on jo alkanut kiinnostaa saada oma linkki asealan yleisosoitteen guns.connect.fi alle. Tästä on hyötyä etenkin niille, joiden kotisivut ovat hankalasti muistettavassa osoitteessa. Linkeistä perimme kohtuullisen maksun, jolla katamme Gunwritersin ylläpitokuluja.

Ai niin, joku jo siellä tuumii olisiko mahdollista saada guns.connect.fi -serveriin omia pyssysivuja? Tähän tiedämme vastata: Kyllä. Lisätietoja antaa sponsorimme Arno, e-mail arno@connect.fi.

- GOW:n titari -       .-.-.  ...-.-


- Titarin piäkirjotus 12.4.2000 -
--.-  -  -.-.   -...-

G.O.W. hakee uutta verkkotunnusta GUNS.FI

Entinen onkin jo aikansa elänyt, sitä ei kukaan kuolevainen muista, edes lehden avustajat. Uusi GUNS.FI on ollut haussa Telehallintokeskukselta tammikuusta alkaen. Mutta kas, eipä olekaan mutkatonta ja auvoista uuden osoitteen saaminen. Ote viimeisimmästä välipätöksestä:

VÄLIPÄÄTÖS II
TUNNUS: GUNS.FI

Hyvä asiakkaamme,

Olette hakenut verkkotunnusta guns.fi 10.1.2000. Hakemusta on täydennetty 6.4.2000. Ensimmäinen välipäätös on lähetetty 7.4.2000 ja vastaus on saapunut 11.4.2000.

Hakijan yhteys haettavaan tunnukseen on selvitetty mutta kuten edellisessä välipäätöksessä on selostettu, tunnus ei sellaisenaan ole myönnettävissä. Hakija ei itsekään käytä pelkkää termiä guns. Esim. yleensä lehtikustantajille ei ole mahdollista myöntää heidän toimittamiensa lehtien alan yleisnimiä (vauva.fi, era.fi, vene.fi, auto.fi, metsastys.fi, eeva.fi jne, jne)

Pyydämme siis edelleen hakijaa muuttamaan haettavaa tunnusta tai peruutamaan hakemuksen. Mahdollinen uusi nimiehdotus pyydetään toimittamaan lähettämällä uusi hakemus muutetuin tiedoin.

MÄÄRÄAIKA:

Odotamme uutta tunnusta viimeistään 8.5.2000. Sen jälkeen hakemus ratkaistaan, vaikka ette olisi vastanneet tähän välipäätökseen.


KÄSITTELYMAKSU:


Sekä myönteisestä että hylkäävästä päätöksestä peritään käsittelymaksu 320 mk. Hylkäävästä päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Hakemuksen voi peruuttaminen on maksutonta ja sen voi suorittaa sähköpostilla, kirjeitse tai telefaxilla.


YHTEYSTIEDOT:

sähköposti: fi-domain-admin@thk.fi
faksi: (09) 6966 812

osoite: THK/domain, PL 313, 00181 Helsinki

Ystävällisin terveisin
TELEHALLINTOKESKUS

Marko Lahtinen

lakimies


Näin siis olemme nollabudjettimme työntäneet sudenkuoppaan josta ei alle kolmansadankahdenkymmenen suomenmarkan päästä rämpimään ylös, saimme tuon lyhyen verkkotunnuksen tai emme, ja tähänastisen lupauksen mukaan siis emme saa. Vaihtoehtona on yrittää rekisteröidä Patentti- ja rekisterihallitukselta sivujen ylläpitäjäsponsorillemme aputoiminimi, joka maksaa 350:-, riippumatta myönnetäänkö se vai ei, ja sen jälkeen palata nöyrimmästi anomaan THK:lta lyhyttä verkkotunnusta uudelleen.

Missä hakukiemuroiden välissä GOW:n titari sitten ehtii päivittämään toimittajien sivut nettiin? No eipä huolta, onhan vuorokaudessa vielä tunteja! Tämän kevään ajan titarimme on herännyt aamulla neljältä viestittämään iimeilejä, joten aikaistetaan sitäkin pari tuntia. Seitsemältä ollaan matkalla viemään pikkutitaria tarhaan ja päivä kierretään suolakaivoksia. Ruokatunnin kun jättää pitämättä niin saa vuorokauteen 25 tuntia. Jos titarin voimat loppuvat pitkän päivän jälkeen, jatketaan töistä kotiin pienyrittäjän taksilla eli ambulanssilla (on halvempi kuin taxi, maxoi vain 45 mk toissapäivänä). Viikonloppuisin laitetaan uusi GOW nettiin samalla kun pikkutitari toistelee kyynärpään vieressä: "Ihi, hammuta jo he tietokone!" Vaimo muistuttelee muuttavansa kaupunkiin.

On sentään näissä talkoohommissa tähtihetkensäkin. Kiitoxia lukijoillemme viesteistä, on todella kiva kuulla että meitä luetaan ja tuetaan! Kehujakin on tullut joskus niin, ettei edes kehtoo lehteen laittoo kun korvat punastelloo...

GUNS.FI -hanke on samalla yritys kerätä kustannuksia lehden kulujen kattamiseksi vuokraamalla verkkotunnus kohtuuhinnalla yhteisosoitteeksi halukkaiden aseliikkeiden, asealan yritysten ja järjestöjen käytettäväksi. Entisen http://pitkänpitkäfirmannimi/jatkoavälliin/vieläpitempiloppuosajakummia~merkkejävälissä   -osoitteen sijaan palvelussa mukana olevien tarvitsisi kertoa asiakkailleen vain osoite GUNS.FI - ja sieltä meidän firman logo sitten löytyykin! Ajatus on hyvä, mutta maassamme virkakoneiston tarkoitus ei ole edistää aloitteellisutta vaan nitistää tähän haiskahtavat yritykset. Jos ei saa lannistettua niin edes viivyttää. Näkyy toimivan. Koitetaan nyt kuitenkin vielä, jukuripäisyys kun on geeneissä ja kallo umpiluuta.

Taistelu jatkuu, terveisin,

- GOW:n titari -       .-.-.  ...-.-



Gunwritersin osittainenkin luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n toimitus.


Gunwriters     Linkkisivulle    gunwlogo.GIF (2155 bytes)

Gunwriters on the Web Titarin piäkirjotus: http://guns.connect.fi/gow/titari.html