<< Uusimmat   Osa 11 >>  Osa 10 >>  Osa 9 >>  Osa 8 >>  Osa 7 >>  Osa 6 >>  Osa 5 >>   Osa 4 >>  Osa 3 >>   Osa 2 >>   Osa 1 >>   Gunwritersin etusivulle  guns.connect.fi  Linkkisivulle

Ruutiset Osa 12, 17.01.2001

"G.O.W." -verkkolehden ajankohtaiset, toimittaa  P. T. Kekkonen

TIEDOITUS kaikille aseharrastajille: ASELIITTO

Suomeen ollaan perustamassa uutta järjestöä, jonka tarkoituksena on:

1) Turvata aseiden yksityisomistus
2) Tiedoittaa aselaista ja sen tulkinnoita
3) Tiedoittaa ampuma- ja metsästysharrastuksesta
4) Vaikuttaa em. seikkoihin positiivisesti aseharrastajan näkökulmasta.

Alustavasti tämä järjestö tunnetaan nimellä Aseliitto. Aseliitto on poliittisesti riippumaton, ja tarkoituksena on taata kaikkien ampujien ja metsästäjien oikeudet. Jäsenyydestä tai Aseliitosta muuten kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä s-postilla osoitteeseen aseliitto@yahoo.com .

MPP

1601MMI

"Luokkavihollinen ei nuku milloinkaan", eli:

Hoplofoobikoiden uusimpia hörhöilyitä

KK 987/2000 vp - Annika Lapintie /Vasemmistoliitto: KIRJALLINEN KYSYMYS 987/2000 vp. "Aseiden leviämisen estäminen". Eduskunnan puhemiehelle.


Kirjallinen kysymys valtioneuvostolle:

"Suomessa pienaseiden määrä on asukasta kohden laskettuna Euroopan kärkiluokkaa. Näitä aseita myös käytetään, esimerkkeinä poliisisurmat, kettutarhaiskut, ryyppyporukoiden välienselvittelyt, erilaiset ryöstöt sekä huume- ja moottoripyöräjengien välienselvittelyt. Koko maassa ampuma-aseiden lukumäärä oli vuoden 1996 tilaston mukaan 0,35 asetta asukasta kohden. Nämä ovat luvallisia aseita, mutta yli puolet ampuma-aseella tehdyistä rikoksista tehdään luvatta hallussapidetyillä aseilla. Yhdysvalloissa FBI:n tilastojen mukaan jo yli puolet henkirikoksista tehdään ampuma-aseilla. Aseiden määrä Suomessa kasvaa jatkuvasti ja myös eri tyyppisten aseiden kirjo on lisääntynyt. Yksi syyllinen kehitykseen on Internetissä toimivat erilaiset asekaupat, joista kuka tahansa, joka omistaa luottokortin, voi tilata itselleen uuden jännittävän aseen.

Tällainen uusi Suomeen leviävä ase on 9 mm Heckler & Koch MP5 A3 -merkkinen itseladattava kertatulikonepistooli. Helsingin kihlakunnan poliisilaitos (= poliisitarkastaja Ralf Gustafsson. Toimituksen täsmennys) on päätöksissään 22.6.1998 ja 14.4.2000 hylännyt kyseisen aseen lupahakemukset, koska poliisi (= R.G. Toim. huom.) pitää asetta urheiluammuntaan sopimattomana sekä aseen leviämistä yleisen turvallisuuden ja järjestyksen vastaisena. Poliisi (= R.G. Toim. huom.) on sitä mieltä, että ampumaurheiluun paremmin soveltuvia aseita on yleisesti saatavilla.

Heckler & Koch on suunniteltu sotilas- ja viranomaiskäyttöön. Siinä on teleskooppiperä, eikä se täytä kiväärille asetettuja pituusvaatimuksia. Teleskooppiperänsä ansiosta asetta on helppo kuljettaa ja se on helpompi kätkeä kuin tavallinen kivääri. Uudenmaan lääninoikeus 11.2.1999 ja Helsingin hallinto-oikeus 18.8.2000 vaativat kuitenkin poliisia (R.G:ia. Toim. huom.) hyväksymään tämän aseen lupahakemukset, koska ase ei oikeuden mielestä ole millään tavoin vaarallisempi kuin muutkaan practical-ammunnoissa käytettävät puoliautomaattiset harrastusvälineet. Poliisit, jotka työskentelevät ruohonjuuritasolla aseiden kanssa (= R.G. Toim. huom.), ovat sitä mieltä, että kyseinen ase ei sovellu muuhun kuin ammattikäyttöön. Poliisin (= R.G:n. Toim. huom.) mielipiteestä huolimatta oikeus katsoo tietävänsä poliisia (= R.G:ia. Toim. huom.) paremmin, millainen tilanne kentällä vallitsee.

Yhteiskunnan turvallisuutta ei paranna lainkaan se, jos jokainen vastaantulija voi kantaa kassissaan tai taskussaan harrastusvälineeksi tarkoitettua tuliasetta. Aseiden leviämistä mietittäessä tulisi muistaa vanha totuus: "Siellä missä on ladattu ase, se myös laukaistaan". Erilaisten aseiden omistaminen vaikkapa vain harrastuksen nimissä on vaarallista. Aseiden joutuminen niin sanotusti vääriin käsiin on siten todennäköisempää, mitä enemmän yhteiskunnassamme on aseita, ja lisäksi aseiden ja aseenkantolupien valvonta on aina vaikeampaa, mitä enemmän aseita on liikkeellä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä estääkseen esimerkiksi tämän Heckler & Koch -tyyppisen, viranomaiskäyttöön tarkoitetun kertatulikonepistoolin leviämisen harrastekäyttöön ja mitä toimenpiteitä hallitus on suunnitellut estääkseen aseiden leviämisen ja yleistymisen yhteiskunnassa? Helsingissä 11 päivänä joulukuuta 2000 Annika Lapintie /Vasemmistoliitto ".


Valtioneuvoston vastaus:

Eduskunnan Puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :n mainitsemassa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Annika Lapintien/ Vasemmistoliitto näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 987/2000 vp: "Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä estääkseen esimerkiksi tämän Heckler & Koch-tyyppisen, viranomaiskäyttöön tarkoitetun kertatulikonepistoolin leviämisen harrastekäyttöön ja mitä toimenpiteitä hallitus on suunnitellut estääkseen aseiden leviämisen ja yleistymisen yhteiskunnassa?"

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: "Ampuma-aselaki (1/1998) tuli voimaan 1.3.1998. Eduskunta on lain hyväksyessään säätänyt perusteet, joilla ampuma-aseen hankkimis- ja hallussapitolupa voidaan antaa. Lain voimaantulon jälkeisen varsin lyhyen ajan kuluessa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, jotka aiheuttaisivat tarpeen lupajärjestelmän perusteiden muuttamiseen tai lupakäytännön yleiseen tiukentamiseen. Todettakoon, että annettujen hankkimislupien määrä on ollut 1990-luvun lopulla laskussa. Annettujen hankkimislupien määrä on pudonnut vuoden 1993 noin 125 000:sta noin 65 000:een vuonna 1999.

Hallitus pitää yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta keskeisenä luvattomien ampuma-aseiden määrän vähentämistä. Ampuma-aselain muuttamista koskevaan hallituksen esitykseen (HE 110/2000) sisältyy esitys ampuma-aseiden säilytystä koskevan säännöksen tiukentamisesta. Jos säilytettävänä on erityisen vaarallinen ampuma-ase taikka yhteensä yli viisi pistoolia, revolveria, itselataavalla kertatulella toimivaa kivääriä tai itselataavalla kertatulella toimivaa ampuma-aselaissa muuksi ampuma-aseeksi määriteltyä ampuma-asetta, olisi esityksen mukaan aseet säilytettävä sisäasiainministeriön asetuksen mukaisessa lukitussa turvakaapissa tai poliisin erikseen hyväksymissä muissa säilytystiloissa.

Tämän säännöksen tarkoituksena on vähentää ampuma-aseiden kulkeutumista rikolliseen käyttöön. Vuonna 1998 voimaan tulleet säilytyssäännökset, joiden mukaan ampuma-ase on säilytettävä lukitussa paikassa tai muuten lukittuna taikka siten, että ampuma-aseeseen kuuluvaa aseen osaa on säilytettävä erillään, ovat vähentäneet ampuma-aseisiin kohdistuneita anastusrikoksia noin 30 prosenttia. Lisäksi sisäasiainministeriön on tarkoitus valmistella armovuosijärjestelyä koskeva laki, jonka on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2002 aikana. Se antaisi kansalaisille mahdollisuuden luovuttaa heidän hallussaan olevat luvattomat ampuma-aseet poliisille ilman, että heidän katsottaisiin syyllistyneen ampuma-aserikokseen. Tämän järjestelyn tarkoituksena on niinikään vähentää luvattomien ampuma-aseiden määrää.

Sekä kaupallinen että yksityinen ampuma-aseen maahantuonti ja siirto Suomeen on luvanvaraista. Euroopan yhteisön komissio on laatimassa raporttia asedirektiivin soveltamisesta. Tässä yhteydessä komissio on tehostamassa jäsenvaltiosta toiseen tapahtuvien ampuma-aseiden siirtojen valvontaa esimerkiksi kehittämällä jäsenvaltioiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa. Yhdistyneet Kansakunnat on laatimassa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen yleissopimukseen liittyvää ampuma-aseita koskevaa pöytäkirjaa. Siinä on tarkoitus tehostaa ampuma-aseiden viennin ja tuonnin valvontaa muun muassa sääntelemällä vienti- ja tuontilupien antamista sekä ampuma-aseiden merkintää. Toteutuessaan nämä toimenpiteet tehostavat valtiosta toiseen tapahtuvien ampuma-aseiden siirtojen valvontaa ja lisäävät yleistä järjestystä ja turvallisuutta Suomessa.

Ampuma-aselaissa on säädetty niistä perusteista, joilla lupa ampuma-aseen hankkimiseen voidaan antaa. Lain 44 :n 1 momentissa todetaan, että hankkimislupa voidaan antaa vain sellaista ampuma-asetta tai aseen osaa varten, joka ei lippaan patruunamäärän, kaliiperin tai muiden ominaisuuksien perusteella ole hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas sekä joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen. Siten lupaviranomainen selvittää ampuma-aseen soveltuvuuden hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen aina lupaharkintaa tehdessään.

Valtion asiamies on valittanut Helsingin hallinto-oikeuden 18.8.2000 antamasta ratkaisusta, johon kysyjä on viitannut. Korkein hallinto-oikeus ei ole vielä antanut ratkaisuaan tässä eikä toisessa siellä vireillä olevassa vastaavassa asiassa. Itselataavaa kertatulta ampuvan pistoolikarabiinin soveltuvuus reserviläisammunnassa käytettäväksi on siten vielä vailla ylimmän valitusasteen ratkaisua."

Helsingissä 29. päivänä joulukuuta 2000

Sisäasiainministeri Ville Itälä


Toimituksen kommentti: Näin ilmoittautuvat hoplofoobikot vapaaehtoisesti! Punaisen "she-wolfin" lisäksi se toinen on tietenkin (taas kerran) vihatuista vihatuin "Stadin Güstü"! Toivomme tietenkin, että oikeus toteutuu korkeimmissa oikeusistuimissa, joiden ennakkopäätökset ovat rinnastettavissa lain pykäliin, käyden asetusten paragraafien ylitse. Kirjallisen kyselyn tekstistä tulevat selvästi ilmi pyrkimykset yksilönvapauden rajoituksiin STALINismin hengessä. Sen lajisista rikoksista saa rangaistuksena olla, aikanaan, VAIN yhdenlainen sanktio: "Leipäkortti"! Ministeri Itälän vastaus on lainmukainen ja asiallinen, mutta yhdessä suhteessa puutteellinen: "Valtion asiamiehen" nimi ja puoluesidonnaisuus jäi mainitsematta!

Teknisistä yksityiskohdista mainittakoon, että H & K:n VIRKAkäyttöön tarkoitettu malli MP5 ampuu tarvittaessa MYÖS sarjatulta. Pelkkää KERTAtulta ampuva itselataava karabiini on suunniteltu pääsääntöisesti siviilimyyntiin. Voidaan kertatulta ampuvia karabiineja tietenkin hankkia jakeluun myös sellaisille viranhaltijoille, jotka eivät osaa käyttää eivätkä opi "hallitsemaan" sarjatuliaseita. (Tumpeloivat vaihdin-/ varmistimen kanssa; eivät pysty kontrolloimaan rekyyliä, tms).

Lystikäs termi "itseladattava kertatulikonepistooli" kuvaa kysymyksen esittäjän asetekniikan tuntemuksen tasoa. Ampuma-aselainsäädännön sanasto ei moista asetyyppiä tunne. Lakitekstin terminologiassa on monta huomautuksen sijaa ja täsmennysten tarvetta, mutta aseiden luokituksen tekninen sanasto on Laissa 1/1998 sentään jotakuinkin oikeellinen. Ministeri Itälän käyttämä termi "itselataava pistoolikarabiini" on kyseistä asetyyppiä kaikkein parhaiten kuvaava ilmaisu.

Ennen ryhtymistä kirjallisen kysymyksen laadintaan olisi suositeltava niiden lainkohtien läpilukeminen, joiden tulkinnat ovat kysymyksen aiheena. Mielenkiintoinen ilmiö on ilmeinen pyrkimys vaikuttaa Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöksiin puoluepoliittisin ja hoplofoobisin motiivein: Yritetäänkö tuomioistuinten riippumattomuuskin häivyttää vähitellen historiaan?! Kuulostaa jo pahasti "bobrikoffimaiselta vehkeilyltä"..! Kuka kertoisi vehkeilijöille sen, mikä oli Nikolai Ivanovitsh Bobrikovin, ja hänen suomenruotsalaisen kätyrinsä Eliel Johnssonin (Soisalon- Soinisen) ansaittu kohtalo?! "Jedem das Seine!".


Arkistokuva: Historia toistaa itseään toisinaan tasan vuosisadan välein. Kenraalikuvernööri Nikolai Ivanovitsh Bobrikov halusi myöskin poistaa tuomioistuimien riippumattomuuden "poliittisista suhdanteista". Hänen aikeidensa seuraamukset ovat historiaa, jota hoplofoobikot eivät ehkä ole lukeneet loppuun asti?!


1101 MM; P.T. Kekkonen


Ruutiset 09.01.2001

Supulatauksien kehittely oman aseeseen:

Kertausta ja uutta tietoa

Täällä GOW:n sivuilla on paljon tietoa aliäänilatauksista sekä niihin liittyvistä asioista. Kuitenkin usein tulee eteen ongelma: Miten kehitellä asekohtainen lataus? Tietoa kyllä on! Tässä opastus siihen kiväärikaliberien suhteen perusasioista alkaen. Kerron samalla oman .308 Win. luodikkoni aliäänilatauksen kehittelyn tarinan. Huom! Tässä on melkoisesti uutta asiaa niillekin, jotka ovat lukeneet GOW:n aiempia juttuja.

Ensiksi ase analyysiin

Onko ase pulttilukkkoinen vaiko itselataava? Jos itselataava, niin onko tarkoitus saada ase lataamaan aliäänipatruunoilla? Itselataavissa aseissa tulisi käyttää mielestäni patruunoita, joilla ase EI tee automaattista latausliikettä. Siitä aiheutuva melu vähentää huomattavasti aliäänipatruunan hyötyä. Otetaan esimerkiksi yleisin vaimennettu itselataava kiväärityyppi, eli Kalasnikov-pohjaiset aseet:

Luodin lentomelu (yliääninen luoti) 140-141 dB. Latausmelu 137 dB. Aliäänipatruunalla, jolla ase tekee latausliikkeen ei siis saavuteta kuin 3-4 dB hyöty vaimennuksessa, mutta saadaan useita haittatekijöitä. Niitä ovat mm. aseen epävarma toiminta (muutoin kuin rataolosuhteissa), kaareva lentorata sekä?kalliit patruunat. Sensijaan patruunalla, jolla ase ei lataa, on etuja melkoisesti em. patruunaan verrattuna;

-Toimintavarmuus, vaikka latausliike joudutaan tekemään käsin: Se on varma verrattuna lataukseen, jolla patruunan jää syöttymättä esim. joka 200s kerta. Nimittäin "klik"-ääni on eräs kauhistuttavimmista minkä voi kuulla kun asetta täytyy käyttää. Näin erityisesti, kun pesässä on supuladattu patruuna.

-Hiljainen laukausääni, johtuen alhaisemmasta suupaineesta.

-Patruunan/ luodin hinta. Vertaa esim. S405 (0,35 mk/kpl) versus D166 (1,20 mk/kpl).


Piipunpituuskin vaikuttaa

Supulatauksilla käytännössä: Mitä pidempi piippu, sitä hitaampi lähtönopeus! Siis piipun pidetessä ruutiannosta tulee lisätä, jotta saavutettaisiin sama lähtönopeus kuin lyhyemmällä piipulla. Rosteripiipun kitka on huomattavasti pienempi kuin tavanomaisen piipun, joten rosteripiipun kyseessä ollessa ruutiannosta tulee vähentää. Esim. KJA:n tekemissä koeammunnoissa on saatu 30 - 50 m/s lisää nopeuksia suunnilleen samalla latauksella kuin mitä omasta Sako 75 Varmintistani olen saanut. Ero tarvittavassa ruutiannoksessa 300 m/s lähtönopeuden saavuttamiseksi on saattanut olla jopa 0,07 g. Eli taas huomataan, että aseet ovat yksilöitä! Yllämainitussa tapauksessa selittyy nopeuksien ero piipputeräksien kiderakenteesta: Ruostumattoman teräksen kiteet ovat pyöreämpiä kuin mustatussa teräksessä. Luodin läpikulkukitka on tästä johtuen pienempi rosteripiipussa.


Luodin valinta

Käsittelen tässä lähinnä .30 kal. patruunoita, mutta neuvoja voi käyttää muissakin kalibereissa. Ensimmäinen luodin valintaa rajoittava tekijä on aseen rihlannousu. Jos luoti on liian pitkä, se ei vakaannu. Esim. yleinen 1:12" rihlannousu vakauttaa vain alle 10-grammaiset kärkevät luodit aliäänisillä nopeuksilla. Tässä omat suositukseni luotien (.30 kal) painoista rihlannousun suhteen:

1:12" max. 9,7 grammaa. 1:11" alle 10,5 grammaa. 1:10" alle 13 grammaa ja 1:9,5" alle 14 grammaa. Nämä maksimipainot voi ylittää, jos luoti on pyörö- tai tylppäkärkinen ja tasaperäinen, koska vakautuvuuteen vaikuttaa luodin suhteellinen pituus, eikä niinkään sen paino, ellei mennä äärimmäisyyksiin; esimerkiksi muovitäytteisiin luoteihin versus uraanitäytteiset luodit. Tässä esityksessä pysytellään "lyijylinjalla", laskien vaippaluodin materiaalien ominaispainon yhteissummaksi 11.0 grammaa/ kuutiosenttimetri. Alumiinisydämisen luodin tapauksessa on vastaava likiarvo hieman yli 3 grammaa/cc.


Toimituksen täydennystietoja

Pitkähköjenkin ALS-luotien vakautumisen salaisuutena on vaipallisuus ja painon jakautuminen siten, että alumiinia painavampi vaippa-aine sijaitsee luodin "kehällä". Greenhillin Toisen Kaavan mukaan vaatii luoti vakautuakseen sitä jyrkemmän rihlauksen eli suuremman kierrosluvun "juoksumetriä" kohti, mitä kevyempää sen täytemateriaali on,?mutta Suomessa on ladattu ja ammuttu miljoonittain VPT:n matalapainepatruunoita, joiden luoti oli ontto, eli pelkkä tyhjä reikäpääluodin vaippa. Ammuspaino oli noin 3 grammaa, saatteena yleensä 0.80 grammaa ruutia N320. Lähtönopeudesta ei ole valitettavasti tietoa. Osumatarkkuus oli tyydyttävä ainakin 50 metriin asti, jonne alokkaat ampuivat ensimmäiset kovapanoslaukauksensa.

Mp-patruunoita ladattiin enimmäkseen 7.62 x 53R- kaliberisiin kivääreihin, joiden 240 mm rihlannousu vakauttaa "onsikuulankin". Vahinko, ettei ko. luoteja ole myytävinä, eikä niitä kai enää valmistetakaan. Täytettynä vaikkapa vain vedellä noin puolimillisen kärkiaukkonsa kautta voisi O-luoti olla mojova "DumDum", mutta myöskin elohopea juoksee vaipan sisään notkeasti kuin vesi, kunhan täyttölaite vain on asianmukainen. Jos joku mielii kokeilla kikkaa, niin muutama varoituksen sana on paikallaan: Luoti on ammuttava melko pian elohopeatäytön jälkeen. Vaippametalli liukenee elohopeaan amalgaamiksi, jolloin vaippa heikkenee: Luoti voi räjähtää keskipakoisvoimasta pian piipusta päästyään! (Rautavaippaa ei elohopea syövyttäisi). Kärkireikä tukitaan pikaliimalla. (PT:n täydennyksiä).


Pääteksti jatkuu:

Luodin tulee olla mielellään kaliberiluokassaan kevyt (ei kuitenkaan liian kevyt) tai keskiraskas. Eli .30 kal vaippaluodeista suosittelen 7,13 - 10 -grammaisia, .22 kal luodeista 3,2 - 3,6 -grammaisia, jne. Nämä suositukset siis vaippaluodeille. Valu- tai lyijypuristeluodeille ovat vähimmäispainot huomattavastikin alhaisempia. Niin myös "puolivaippaluodeille", kuten 6,48-grammaiselle Speer "Plinkerille" ja vastaavanlaiselle Hornadyn puolivaippaiselle. Ainakin Plinker on testattu supulatingilla jo 20 vuotta sitten PT:n toimesta, ja havaittu tarkaksi, mitä se ei välttämättä ole täysteholatauksilla ammuttaessa.

Tarkkuusluodit antavat nimensä mukaan hyvän tarkkuuden, joskin niillä on myös hintaa verrattuna halpoihin "massatuotanto-luoteihin". Itse valitsin Lapua Scenarin (10 g; GB491), koska sen tarkkuus on erinomainen aiempien kokeiluiden tulosten perusteella arvioiden.


Ruutivalikoima ja vaatimukset ruudille

Lyhyesti sanoen: Nopeapaloinen, herkästi syttyä, ei-pakkasarka, yleisesti saatavilla oleva ruuti. Suomessa jää käytännössä vaihtoehdoiksi kaksi ruutia: VihtaVuoren N320 ja N310, joista jälkimmäistä suosittelen ja käytän itsekin. VV:n huokoisruutien hintaa manaileville mainittakoon, että NORMA R1 on tupla-kallista (Ruotsissakin!), eikä ratkaisevasti parempaa, N310:een verrattuna KJA:n alustavien vertailujen mukaan. Toki oivallista ajoainetta supulatinkeihin sekin, mutta kilohinta on hirmuinen. R1:tä ei myöskään löydy QuickLOAD-ballistiikkaohjelmasta, joskin N310:n reseptuuria voidaan soveltaa myös R1:n annosteluun. N310:lle on tarjolla reseptejä penniläispiekkarista tykkikaliberiseen panssaripyssyyn asti: Näpsäkkä 20 x 138 mm Solo Longin supulataus 120-grammaisella luodilla kehittää vain noin puolet taistelupatruunoiden pesäpaineesta.


Ruutimäärä....

..selviää vain kokeilemalla, alkaen jostain järkevästä annoksesta. Itse aloitin kokeilut 0,53 grammasta N310:ä, jota vähensin 0,03 g portain, kunnes ei kuulunut lentomelua enää yhdestäkään luodista. Testipatruunoita latasin aina 7 - 8?kappaleen erän, jotta voisin samalla kokeilla tarkkuutta. Päädyin 0,47 grammaan. Vasta tämän jälkeen oli mahdollisuus mitata ko. latauksen nopeudet. Se osoittautui varsin onnistuneeksi, sillä 10 laukauksen ka. nopeus oli 303 m/s 3 metrin päässä piipunsuusta. Huomattakoon latauksen de-eskalaatio, eli ruutimäärän asteittainen vähentäminen! Täysteho-latauksethan säädetään alkaen starttiannoksesta ja lisäten ruutia pienin portain, kunnes tyydyttävä tarkkuus on tavoitettu, tai hylsyissä alkaa näkyä korkean paineen merkkejä. Supulataajan tavoite on "Kultainen Hiljaisuus", mutta toki myös kulloisetkin vaatimukset täyttävä osumatarkkuus.


Hylsy

En viitsi turhia "höpöttää" tästäkään, vaan kertaan lyhyesti tärkeimmät asiat:

1) Käytä hyvälaatuisia, samanmerkkisiä hylsyjä, jotka ovat mielellään ainoastaan kaulasupistettuja, kunhan ne on ammuttu oman aseyksilön patruunapesään sopiviksi. Keräilyhylsyt tulee "normalisoida" eli täyssupistaa, ja ampua sitten pesänmukaisiksi täysteholatauksella, jonka jälkeen riittää pelkkä kaulasupistus. Hylsyt on suositeltavaa trimmata samanpituisiksi ja sisäviisteittää niiden suut. Laadukkaat hylsyt ovat supu-käytössä lähes ikuisesti kestäviä, joten niiden esikäsittelyyn kannattaa uhrata hieman aikaa.

2) Poraa liekkireiät 3 - 3,5 mm:ksi, jotta ruuti syttyisi tasaisesti ja varmasti. Itse suosin jälkimmäistä halkaisijaa. Nyrkkisääntö on, että liekkireikä porataan 2 mm:n verran nallin halkaisijaa pienemmäksi: Small Primerien 4,5 mm:n nallipesän pohjaan kuuluu siis 2,5 mm:n liekkireikä.

3) Liekkireikien porauksen jälkeen viistä reiän reunat, jotta niistä tulisi tasaiset. Itse suosin tähän tarkoitukseen hylsyn suusta mukavasti sisään mahtuvaa 7 mm halk. poranterää, jota pyöritän käsin muutaman kierroksen viisteen aikaansaamiseksi.


Nalli

Mikä tahansa hyvälaatuinen tavallinen nalli käy. Tosin CCI 200 (Lapua Large Rifle Primer) on mielestäni paras. Magnum-nalli ei ole mitenkään tarpeellinen, saati sitten pakollinen, jos liekkireikiä on avarrettu. Suositellut ruudithan ovat riittävän herkästi syttyviä. Tilavahylsyisempiä patruunoita ladattaessa ei Magnum-nallinkaan käyttö ole hätävarjelun liioittelua. Raja voitanee vetää .30-06:n kohdalle, vaikkakin jotkut USA:laiset kokeneet säästölataajat suosivat mm. siinä Large Pistol-nalleja, estääkseen luisuhartiaisen patruunan työntymisen liian syvälle patruunapesään iskurin lyönnistä kovapohjaiseen nalliin.


Molybdeenisulfidi = supulataajan apulainen!

Moly pienentää luodin kitkaa piipussa ja ennen kaikkea saa aikaan ensimmäisen laukauksen osumisen muiden kanssa samaan kasaan. Tavallisilla luodeilla, piipun ollessa vaipoittunut, 1. laukaus kevytlatauksilla saattaa osua jopa 10 cm alemmaksi muista 100 metrin päähän ammuttaessa. Tämä johtuu piipun seinämiin kertyneen kuparin hapettumisesta. Kuparioksidin kitkahan on vieläkin suurempi kuin kuparin. Tällöin luodin nopeus jää huomattavasti alhaisemmaksi kuin puhtaasta piipusta ammuttaessa. Molylla em. ilmiötä ei synny, joten ensimmäinenkin laukaus osuu samaan kohtaan muiden kanssa. Ko. ilmiöön ei liity mitenkään piipun lämpötila, vaikka monesti niin uskotaan. Suosittelen siis moly-pinnoitusta luodeille. Tehtaissakin on omaksuttu moly-pinnoitus käyttöön varsin ripeästi, kautta läntisen maailman ja - yllättävää kyllä - Suomessakin.


Koeammunta

Kun patruunat on ladattu, on edessä koeammunnan vuoro. Piippu tulee puhdistaa kaikesta vaippametallista ennen koeammuntaa. Forrest-vaahdoke on koettu hyväksi. Jotkin uuninpuhdistusvaahdot tekevät saman työn, mutta huomattavasti hitaammin. Seuraavaksi on vuorossa tähtäimen säätö, jos se on aiemmin kohdistettu täystehopatruunoille. Aliäänisillä osumapiste on yleensä 40 - 50 cm alempana kuin täystehopatruunoilla 100 metrin päässä. Siis reilusti korotusta tähtäimiin! Sivusäätöäkin voi joutua muuttamaan. Koeammunnan?etäisyyden tulisi olla vähintään yhtä pitkä kuin on pisin matka miltä aikoo käyttää ko. latauksia tositoimissa, "teetpä reikää pahviin/ tai vaikka murhia". Suosittelen taas 100 metrin rataa, mutta tähtäinsäätöjä "haarukoitaessa" voidaan aluksi ampua 25 metriin, riittävän kookkaaseen tauluun. 25 metriin ja 100 metriin ammuttaessa on "koro" usein tasan sama, tai varsin lähellä lopullista asetusta.

Kunnollinen ampumatuki on itsestäänselvyys tarkkuutta testattaessa. Supupatruunoiden tarkkuustestausta ei kannata tehdä tuulisella säällä, sillä luodin tuulipoikkeama saattaa olla 5 m/s sivutuulella jopa 10 cm/ 100 m. Tarkkuusvaatimus vaihtelee tietenkin tilanteen ja kohteen mukaan, mutta sääntönä voi pitää, että aseen tulee pystyä 20 mm:n tai pienempään hajontaan pisimmältä käytettävältä ampumaetäisyydeltä. Monien pienriista-eläinten heti tappavan osuman alue ei ole tuota suurempi, "kuin ei myöskään hirven silmä tai sen korva-aukko", minkä?PT on usein opettanut. (Tällä kertaa jätämme cikojen lahdin esityksen ulkopuolelle).

Luotien ka. nopeus ei saisi ylittää 305 m/s eikä yhdenkään luodin nopeus 310 m/s. Yleensä pystyy havaitsemaan pelkällä korvakuulolla jo 330 m/s lentävän luodin lentoäänen. Siitä ruutiannoksesta, jolla osa luodeista lähtee vielä "meluten", vähennetään noin 0,03 g, jolloin ollaan todennäköisesti lähellä ka. nopeutta 300 m/s. Jos ampumaradan säännöt sallivat, voidaan värvätä joku kaveri kuulostelemaan luodin lentoradan sivulta (turvalliselta etäisyydeltä tietysti), kuuluuko laukausääni aseesta, vaiko luodin lentoradalta kimeänä räikäisynä, joka on joskus yhtä meluava ja paljonkin ärsyttävämpi kuin aseen mieto suupamaus.

Jos aseessa on vaimennin, pystyy ampuja itsekin havaitsemaan, onko laukaus "supu" vaiko "räikky". Luodin lentoradan alapuolisessa maastossa on useimmiten epätasaisuuksia ja aluskasvillisuutta, joista "Machin aalto" eli luodin melukartio tulee kaikuina ampujan korviin. Varsinaista luodin lentomelua ei ampuja kuule. Tämän voi todeta ampumalla vaimennetulla aseella aukealla kentällä pystysuoraan ylöspäin, vaikkapa tehdasladatulla täystehopatruunalla. Vaimentimen teho tai sen tehottomuus on havaittavissa tällä yksinkertaisella menetelmällä.


BC = Ballistinen kerroin...

....ei ole vakio, vaan se vaihtelee luodin nopeuden mukaan. Väliaineen vastushan muuttuu logaritmisessa suhteessa ammuksen lento- tai kahlausnopeuden funktiona, ja ilmakin on väliainetta, vieläpä varsin vastuksellista! Esimerkiksi Lapua GB491-luodin ballistinen kerroin "standardi-olosuhteissa" on 0.508 mutta lentoradan perusteella laskettu BC, nopeudella 303 m/s lähtevälle luodille, on 0.562!?BC on aina "kompromissien kompromissi", jos luodin valmistaja ilmoittaa vain yhden lukeman. Ei siis pidä luottaa ballistiikkaohjelmien antamiin lentoratoihin ja niiden perusteella tehtyihin kohdistuksiin "umpisokeasti"?erikoislatausten tapauksissa! Jopa haamuraja?BC = 1.0 voidaan ylittää joillakin .50 kaliberin luodeilla; ei tosin 12.7 x 99 mm konekivääreille ominaisilla nopeuksilla, mutta aliäänisillä latauksilla kyllä.

Luodikkokaliberien vaippaluotien valmistajat ovat ounastelleet tuotteitaan ammuttavan 600 - 900 m/s lähtönopeuksilla, tai joskus jopa 1200 m/s nopeudella. Heille on ollut yllättävä se tieto, että jotkut "niskurit ja hullut miehet" pyrkivät pysyttelemään nopeusalueella ka. 300 m/s, +5, miinus 10 m/s. Luonnonlait ovat kuitenkin armottomia: Maapalloa ympäröi ilmakehä, eikä vety- tai helium-kehä, jossa luodit lentäisivät räikkymättä yli 1000 m/s nopeuksillakin ammuttaessa. Eikä 200 litran öljytynnyristäkään tehty äänenvaimennin kykene vaimentamaan aseen laukausmelua, jos ammuksen lentonopeus ylittää äänen nopeuden ilmassa, kulloisissakin olosuhteissa, tai vaikkapa vain lähestyy nopeutta Mach 1.0. Aliäänisellä nopeudella lentävien luotien ballististen kertoimien lukemat ovat tykkänään toisenlaiset, kuin ne ovat jossain Mach 2 - 4 lähtönopeuksien alueella.


MPP 0101MMI. (Täydennystiedot 0501 MMI; PT).


Tiedoitus

Sako 145A -luoti soveltuu aliäänipatruunoihin vallan hyvin, mutta joidenkin?tuotanto-erien luodeissa on tavattu muotovirheitä luodin perässä: Ne pilaavat käyntitarkkuuden. Esim. Ruutisten osassa 11 tehdyssä kokeilussa "Wanhassa Wara Parempi - Tussariampujien konsteja" selittyy ko. luotien huono osunta tälläkin seikalla, luotien läpimittavaihteluiden lisäksi. "Wähäisinkin epä-symmetria luodin perä-päässä turmelee tarkkuuden, kun taas luotein kärjet woidaan silpoa mitä julmimmalla tawalla, tuottamatta turmelusta tarkkuudelle, jos jok'ikinen luoti silwotaan samallaisella tawalla" olivat havainneet ballistiikkatutkijat, tohtori Franklin Mann ja piippuseppä Harry M. Pope, jo toista sataa vuotta sitten, 1890 - 1899.

Ainahan massatuotannossa syntyy "sutta ja sekundaa", mutta jos tuotteita luiskahtaa jälleenmyyjille asti, pitäisi ne myös hinnoitella "vajaalaatuisten" valmisteiden hintatasoon, sekä ilmoittaa kaikille asianosaisille, etteivät kyseisen tuotantoerän valmisteet ole kaikkein ankarimpia tarkkuusvaatimuksia täyttäviä, mutta ne kelpaavat toki virkistysammuntaan, ynnä muihin hupailuihin. Kodinturva-käytössäkin ovat ampumaetäisyydet vain muutamia metrejä ja keikkuen lentävät luodit "tuottawat kauhistuttawan turmeluksen" oikeudettoman tunkeilijan elimistössä. Eikähän OIKEUTETTUA tunkeilijaa ole olemassakaan..!


MPP 0101MMI



Markuksen Evankeliumit:

Latausohjeiden kaivattu kooste

Neljän yleisimmän keskisytytteisen kaliberin (aliääni)latausohjeet koottuna. Kaikkiin kiväärin latauksiin suositellaan hylsyjen liekkireiän avartamista 3,5 mm läpimittaan. Jos latauspituutta ei ole mainittu, niin hakekoon jokainen omaan aseeseensa sopivan! Ohjeet ovat suuntaa antavia: Jokaisen tulee kehitellä viimesijaisesti omaan aseeseensa sopiva lataus itse, aivan kuin täysteholatauksiakin laadittaessa, mutta ottaen huomioon eräitä seikkoja, joista kaikkia ei ole tarpeen huomioida pysyteltäessä Virallisen Valistuksen latausreseptejä noudatettaessa.

ÄLÄ siis käytä seuraavia ohjeita, mikäli et tiedä/ osaa ottaa huomioon alilatausdetonaation ja Gas Polster-ilmiön vaaraa, sekä huomioida piipun kitkan/ piipun pituuden vaikutusta luodin lähtönopeuteen/ luodin nopeuden hidastumiseen piippuvaiheen aikana. GOW-sivuilla julkaistut ohjeet jo lukeneille ja ne myöskin ymmärtäneille lataajille alkaneen vuoden toivotuksemme: Hiljaisiin ampumisiin!


Lyhenteet:

"a.k.a." (also known as) = tunnetaan myös nimellä...
"C.O.L." (cartridge overall length) = patruunan latauspituus.
LRN (lead roundnose) = lyijyseoksinen pyörökärkiluoti.
LSWC (lead semi-wadcutter) = lyijyinen porraskärkiluoti.
cc (cubic centimeters) = LEE-ruutikauhalla käyttöohjeen mukaan annosteltu tilavuus kuutiosenttimetreinä.

Nopeuslukeman (esim. V2) jälkeen mainitaan joissain tapauksissa myös lämpötila, jossa mittaus on suoritettu (esim. +11 C), Celsius-asteina.


9 x 19 a.k.a. 9 mm Luger a.k.a. 9 mm Parabellum

Hylsyt: Lapua (huomioi hylsyn tilavuus, Lapua 0,97 cc) Nalli: CCI 500 Testiase: Tanfoglio P19 (piipun pituus 114 mm)

8g Lapua R381 c.o.l. 29,6 mm N310 3,2 grs/ 0,21 g

8 g Suomen Luoti C.O.L. 28,5 mm N310 3,2 grs/ 0,21 g (min 2,2 grs) Huom!! Tanfoglio latasi vasta 3,0 grs annoksella (ka. nopeus 3,0 grs/ 0,195 g annoksella N310 (V5/ +11 C) 248.2 m/s)

145 grs Intercast 0,16 g N310 /0,3cc LRN col. 29,5 mm (toimii moitteetta, ei ylipainetta)

145 grs Intercast 0,16 g N310/ 0,3cc LSWC col. 28,0 mm (toimii moitteetta, ei ylipainetta)

145 grs Intercast 0,19 g N310/ .22 LR-hylsyllinen LRN col. 29,5 mm (toimii moitteetta, ei ylipainetta)

10,2 g Suomen Luoti c.o.l. 27,0 mm N340 max 4,0 grs/ 0,26 g 3,6 grs / 0,23 g ka. nopeus (V2/ -3C) 270,6 m/s min. 3,2 grs/ 0,21 g ka. nopeus (V2/ -3C) 244,1 m/s


.308 Winchester

Testiase: Sako 75 Varmint (täyspitkällä & lyhennetyllä piipulla) Hylsy: Lapua Nalli: CCI 200 Ruuti: Mikäpäs muu kuin VV N310 Lataukset aliäänisiä (pyritty ka. nopeuteen 300 m/s).

Lyhytpiippuisille (alle 500 mm) aseille:


145A Sako 8 g FMJ "Pyöveli" lat.pit. 67,0 mm 0,38 g/ 0,7 cc Voi käyttää myös muita 8 grammaisia luoteja. Ka. nopeuden pitäisi olla noin 300 m/s, joskaan ei mitattu. TOIMITUKSEN HUOMAUTUS: Luodeista 145A on aivan viime aikoina havaittu mitta- ja muotovirheitä, jotka huonontavat tarkkuutta ja pahimmillaan aiheuttavat Gaspolster-ilmiön (= ruutikaasun vuodon lyijytäytteen ja vaipan väliin). Herää kysymys: "Tehdäänkö epäkuranttia tavaraa tarkoituksellisesti säästölataajien päänmenoksi?" Vastausta emme vaadi, koska emme sitä kuitenkaan saa. (PT).

Lapua Scenar 10,0 g MoS2-pinnoitus (GB491) Lat.pit. 71,5 mm 0,47 g/7,2 grs 9,5 - 10,1 grammaisille luodeille 0,47 g on sopiva aloitusannos aliäänilatauksia haettaessa. Yli 10,1-grammaisia ei suositella! Eivät vakaannu loivahkoilla rihlannousuilla!

Gunhill Bullets 5,2 g RN 0,5 cc/ 0,29 g Huom! Kyseessä on liukastettu (kuparipinnotteinen) 7,65 mm Browningin LYIJYluoti!

Hieman pidempipiippuisille (= yli 500 mm) pyssyille:

Lapua S374 FMJ 8 g 0,42 g

Lapua Lock Base B466 9,7 g 0,50 g Voi käyttää myös muita 9,5 - 10,1 -grammaisia luoteja.


>>> 762 RK a.k.a. 7,62 x 39 a.k.a. 7,62 x 39 GeCo

Testiaseet: Norinco 56S ja Sako M92S Nalli: CCI 200 Ruuti: VV N310 Latauspituus korkeintaan 56,0 mm

Lapua S405 8g FMJ 0,5 cc/ 0,29 g

Lapua 9,7 g Mega (.311") 0,39 g

Lapua 9,7 g B466 (.308") 0,33 g (voi käyttää myös 0,29 g annosta= 0,5 cc. Luodin liukastus on tällöin suositeltavaa)

Lapua 13 g D166 Huom! KIVÄÄRIruuti N133 1,00 g Ase tekee latausliikkeen!


762 Kiv a.k.a. 7,62 x 53R a.k.a. 7,62 x 54R (Mosin-Nagant)

Yleiskaava: .308 Win. lataus + 10 % = 762 kiv-patruunan lataus Eli jos annos on 0,42 g N310:tä .308 Win:lla niin 0,42 x 1,1= 0,462 g tämä tietenkin pyöristetään varmuuden vuoksi ylöspäin, eli 0,47 g on sopiva latinki. Jokainen voi itse laskea muut lataukset. Käyttölatausta haettaessa on huomioitava aseiden piipunpituuksien ja reiän halkaisijoiden suuret vaihtelut kivääreissä ja karbiineissa.

Nimenomaan 7,62 x 53R kaliberin aseiden tapauksissa joutuu jokainen lataaja säätämään ruutimäärän omaan aseeseensa sopivaksi omatoimisesti. Alkuperäisimpään kivääriin Mosin - Nagant M 1891 (piipunpituus 80 cm) löytyy helposti latausyhdistelmä, jota käytettäessä on laukausmelu varsin vähäinen, erityisesti kevyitä (6 - 9 gramman painoisia) lyijyseosluoteja ammuttaessa. Pitkä piippuhan toimii äänenvaimentimena.


MPP 2412 MM



Markuksen Evankeliumit:

Netistä poimittua:

Tarvittavan annoksen voi laskea suoraan N140-latauksesta.

Vastaava       Vähimmäisannos lataus            maksimista

N110                             50 %                         70 %
N120                             75 %                         85 %
N130                             90 %                         70 %
N135                              85 %
N140                             100 %                        85 %
N160                             120 %                       90..95 %
N310                             - - -                           50 %
N320                             30 %                         35 % (kevyet luodit)
N320                             25 %                         35 % (raskaat luodit)
N340                              35 %                         50 %


Tästä puuttuu N310-ruudin vastaavuusarvo ja muutkin tietysti ovat likiarvoja, mutta aloitusannoshan uudelle ruutityypille ensin vain tarvitaan..

MPP

Toimituksen kommentti: Jos jollekin kaliberille/ luodille on taulukoituna Virallisessa Valistuksessa aloitusannos-suositus, voidaan ylläolevan taulukon mukaan laskea ruudin N310 käyttöannos ruudin N320 kertoimen mukaan. Vanhemmissa lataustaulukoissa on tosin listattuina vain ruudin N140 enimmäisannokset. (PT).


Intercastin valuluodit pikatestissä:

Lyijyplombeja vaiko tarkkuusluoteja?

Intercast on taas toiminassa, kuten useimmat aktiiviset netin käyttäjät ovat huomanneetkin. Yleisimpiä käsiaseluoteja on saatavisssa, mutta valitettavasti ei vieläkään .308 kal. luoteja, joilla olisi kysyntää supulatausten käyttäjien taholta. Mutta mm. 9 mm, .40 ja .45 kal. luoteja löytyy. Kenties taalan kurssin pudotessa olisi mahdollista saada .30 kaliberin luotejakin. Valumuotit eli kokillit valukoneeseen täytyy nimittäin tilata USA:sta asti. Konetta ja kokilleja tilattaessa ei oltu osattu vielä ennakoida, että jollekin 6-grammaiselle .308 kal. luodille olisi Suomessa joskus kysyntää, mutta: "Tempora mutantur, et VihtaVuori mutantur in illis!" Ehkä piankin, jos tahtoo jäädä eloon...

Testiin Intercast Oy lähetti 9 mm 145 grainisia luoteja sekä .40 kal 200-grainisia. Luodit oli valettu lyijyn, tinan ja antimonin seoksesta, jonka seossuhde ei ole tiedossani. Valujälki on kuitenkin siisti, eli seos lienee kirjasinmetallien sukua. Luotivahana oli Roostersin vaha. Samaa liukastetta saisi ostaa Valion juustomeijereiltä "juustonkuorivahana", jonka hinta on kenties alle 5 prosenttia Roostersin vahan hinnasta.

Koska kyseessä ovat valuluodit, valitsin ruudiksi N310:n, sillä hidas ruuti kuumentaa luotia, jonka seurauksena piippu lyijyttyy helposti. Eräs .357 Mag:lla ampuva sai piipun pahasti lyijyyntyneeksi käyttämällä ruutia N350 Intercastin 158-grainisen lyijyluodin takana. Neuvoin ystävällisesti "hieman" nopeamman ruudin suuntaan, tai kastovahaamaan luodit mikäli haluaa jatkaa itsensä ja aseensa kiduttamista kovilla latingeilla.

Hylsyinä (9 x 19) kerran ammutut Sellier & Bellotit ja nalleina CCI 500. .40 S&W kaliberissa käytin kerran ammuttuja CBC:n hylsyjä. Lämpötila testien aikana oli +3 C-astetta. Nopeudet mittasin 2 metriä piipun suulta viidelle laukaukselle. Testiaseena .40 S&W kaliberissa oli Glock 22 (piipun pituus 114 mm).


.40 S&W

Intercast 200 grs FN 3,3 grs/0,22 g Toiminta moitteetonta, paineet kohtalaiset, annosta voi kasvattaa tarvittaessa ka. 249,6 m/s Min.245,7 m/s Max.256,9 m/s Hajonta 11,2 m/s

Tarkkuus oli OK ko. luodeilla: Sain alle 4 cm:n (5 lauk.) kasoja 10 metriin. Tarkempiin mittauksiin ei ollut aihetta, koska jokainen ase on yksilö, eikä yhden testiaseen perusteella voi vetää kovinkaan varmoja johtopäätöksia. Kuitenkin suuntaa antavia. Joka tapauksessa alle 4 cm:n hajonta 10 metriltä on täysin hyväksyttävää käsiaseelle. Pistoolihan ei ole pitkän matkan ase, vaikka jotkut (väärin)käyttävät sitä 25 metrin disipliiniammuntoihin. Practicalissa, SRA:ssa ja IDPA:ssa ampumamatkat kuitenkin ovat useimmiten käytännössä alle 15 metriä, eikä tositilanteessa pistoolilla ammuta juurikaan 5 metriä kauemmaksi. Jos on tarvetta "pidemmän matkan ammuskeluun" niin kivääri tai jonkin sortin kuularuisku keksitty on sitä varten. Haulikollakin ulottuu haulikkohollille tai hieman kauemmaksi.

Vielä ammuin verrokiksi Suomen Luoti Oy:n (nykyään NCP-Luoti Oy) vastaavia luoteja (200 grs). Huom. näiden halkaisija oli .402", ohuemmat .401" eivät osu juuri mihinkään, hajonta noin 0,5 metriä 25 metriltä.


3,3 grs N310 SL, kasa noin 4 cm /10 m/ 5 lauk.

ka. 218,6 m/s Min 217,4 m/s Max 221,3 m/s. Hajonta 3,9 m/s

Nopeus jäi noin 30 m/s Intercastin luotien nopeuksista, koska kuparin kitka on huomattavasti (voidellun) lyijyluodin kitkaa suurempi. Tosin kuparisilauksen kitka on vakio, kuten huomaa lähtönopeuksien vaihtelusta, ainoastaan 3,9 m/s!

Intercastin luodeilla on helpompi saavuttaa "rättikaalin" Major-luokka (PF min 175) koska ne lähtevät noin 30 m/s nopeammin kuin SL:t suunnilleen samalla paineella/ruutiannoksella. 200 grainin (13 g) luodilla tulee olla nopeutta 875 fps, jotta lataus olisi Major. Metreissä tämä tekee 266,7 m/s, eli onnistuu helposti Intercastin luodeilla ja N310:llä. 3,6 grs on turvallinen lataus (kokeiltu on, joskaa nopeuksia ei mitattu) ja tällä PF:n pitäisi olla noin 175.

Ysimillisten nopeuksia ja tarkkuutta en ehtinyt testaamaan, mutta tässä lataukset ja niiden toiminta. Tulevaisuudessa julkaistaan tarkkuus-ja nopeusmittaukset.


9x19

145 grs Intercast 0,16 g N310 /0,3cc LRN lat.pit. 29,5 mm (toimii moitteetta, mieto paine)

145 grs Intercast 0,16 g N310 /0,3cc LSWC col. 28,0 mm (toimii moitteetta, ei ylipainetta)

145 grs Intercast 0,19 g N310 / .22 Lr-hylsyllinen LRN col. 29,5 mm (toimii moitteetta, ei ylipainetta)

Pikatestin myötä Intercastin luodit osoittautuivat hyviksi pistoolikäyttöön, ja ottaen huomioon niiden hinnan, ne ovat erinomaisia hinta-laatu suhteeltaan. Hinnasto ja Intercastin yhteystiedot löytyvät heidän kotisivultaan, osoitteesta http://personal.inet.fi/yritys/intercast/

Ja tässä varmuuden vuoksi vielä yhteystiedot:

Oy Intercast Ab Kjöllingby 21710 KORPPOO puh 040 - 5495442 fax: 02-464 3837


MPP 201200


Täydennystietoa Ghost Ring -tähtäimistä M92S:ään

Takadiopterin reiän suurentaminen ei vaikuta tarkkuuteen ainakaan huonontavasti. 4,2 mm reiällä kasat olivat 100 metriltä 6 - 8 cm/ 5 laukausta lipas-tuelta melko nopeasti ampuen. Patruunoina käytin Sakon tehdaslatausta.

300 metrin tähtäimellä pystyy ampumaan hyvinkin 0 - 350 matkoille samalla tähtäyspisteellä. 100 metriltä osuu IPSC-taulun "päähän", 300 metriltä keskelle A-aluetta ja 350:ltä A-alueen alle. Tämä siis keskelle tähdäten. Venäläisetkin kohdistavat AK-47:t ja AKM:t 300 metriin taistelukäyttöä varten. Silloin pystyy ampumaan juuri em. tavalla ilman tähtäimien säätöjä.


MPP 161200



Ruutiset 25.12.2000

NIMITYS GOW:n TOIMITUKSESSA

Kautta sivistyneen maailman on herättänyt huomiota ja hilpeyttä ilmiö, jollainen lienee mahdollinen VAIN nepotistisessa Suomessa: Käytännöllisesti katsoen luku- ja kirjoitustaidoton asealan lehden päätoimittaja! Paremmaksi paneminen tuntui mahdottomalta tehtävältä, kunnes mieleen muljahti muinaisen Rooman historia: Keisari Gaius Caesar Germanicus Caligula (12 - 41 j.Kr.) nimitti vuoden 40 tienoilla hevosensa Rooman senaattoriksi.

Hevonen palveli kyseisessä virassa täysin moitteetta ja virkavirheisiin tahi korruptioon syyllistymättä keisari Caligulan valtakauden loppuun saakka v. 41. Kun GOW:n toimituksessa suoritettiin uudelleenjärjestelyitä, saneeraten Oikolukuosaston koko rupusakki Pielisjoen siltojen alle, kävi ilmi, ettei sivuillamme ole ollut vastaavan päätoimittajan lisäksi myöskään toimitussihteeriä. Ilmankos painetut joukkoviestimet ovat yhä nettisivuja arvostetumpia tietolähteitä ja mainos-medioita. Kumpainenkin vajavuus poistui GOW:stä Pyhän Nikolauksen päivänä MM (= vuosi 2000 roomalaisin numeroin).

Lehdistöltä lainatun nepotismin perinteen mukaisesti, mutta koska jälkeeni ei jää rintaperillisiä, olen ollut pakotettu nimittämään toimitussihteeri tehtävään perheeseemme kuuluvan sotakissa Mimmin, joka on useaankin otteeseen osoittanut tehtävässa vaadittavaa reviirinpuolustus-henkeä. Luku- ja kirjoitustaito ei kuulu muodollisen tai faktisen pätevyyden vaatimuksiin, koska vuonna 1919 voimaantullut Paino(vapaus)laki ei edellytä näitä taitoja edes aikakautisen painokirjoituksen päätoimittajalta. Toimitussihteeri Mimmin nimitys astui voimaan Suomen poisluovutetun itsenäisyyden muistopäivänä, 6. joulukuuta vuonna 2000.

Tuomaanpäivänä MM; P.T.Kekkonen, päätoimittaja


"Ei meluta saa…"

.308 Win /Osa II

Metsästyskauden painaessa päälle elokuun puolivälissä, päätin ennen piuhojen irrotusta aseesta suorittaa ensimmäisiä tutkimuksia ruotsalaisen Norma R-1:en latausarvoista alisoonisille latauksille samalla tutkien lisää "wanhan PaPin" kujeita. Valitettavasti allekirjoittaneen kiireet ovat lykänneet tulosten julkistamista, mutta muutaman kuukauden viive ei liene mitään esiteltäessä ilmeisesti maailman ensimmäisiä nopeus-painesuhteita alisoonisille latauksille julkisuudessa "ärrä-ykkösenkin" kohdalla. Kun Norman öyheen kilohinta on luokkaa 600 FIM (210 SEK / 250 g) täytyy ruudin olla jo erinomaisen hyvää…eikö vain?

Mittauskalusto:

Ase: Tikka M595 All-Weather (ruostumaton teräs), piipun pituus 570 mm / 22.4"

         rihlannousu 1-11"

Nopeusmittari: Oehler M35P

Venymämittari: Peak Strain Meter made by Fabrique Scientific Inc.

Huom! Ilmoitetut painelukemat on laskettu venymämittarin lukemista ja ovat vain suuntaa antavia!

Parempi on verrata venymälukemia jonkin tehdaslatauksen tai turvalliseksi todetun kotilatingin antamaan lukemiin. Itse olen valinnut 0-tasoksi Norman hirvimällin 180 grainin Vulcan –luodilla (ostettu 1990), jonka antama keskiarvo venymälukema on 626 (mikä laskennallisesti antaisi painelukemaksi 3782 bar; miten lähellä paine on totuutta, sitä en tiedä).

Huom 2! Taulukoidut ruutimäärät eivät ole ampumajärjestyksessä. Sen sijaan nopeuslukemat kunkin latauksen kohdalla ovat mittausjärjestyksessä.

Kaikki laukaukset ammuttu kuivasta piipusta rasvaamattomin luodein.

Testi 1

Hylsy: Lapua

Nalli: Lapua LR (=CCI)

Ruuti: Norma R-1

Luoti: Lapua B466 Lockbase / 9,7 g (150 gr)

Latauspituus: 71.00 mm

Ei hylsytäytteitä

Ampumalämpötila: +9 ° C

Testi 2

Hylsy: Lapua

Nalli: Lapua LR (=CCI)

Ruuti: VV N310

Luoti: Lapua B466 Lockbase / 9,7 g (150 gr)

Latauspituus: 71,00 mm

Ei hylsytäytteitä

Ampumalämpötila: +9 ° C

Testi 3

Hylsy: Lapua

Nalli: Lapua LR (=CCI)

Ruuti: Norma R-1

Luoti: Sierra Matchking / 168 gr (10,9 g)

Latauspituus: 70,00 mm

Ei hylsytäytteitä

Ampumalämpötila: +9 ° C

Testi 4

Hylsy: Lapua

Nalli: Lapua LR (=CCI)

Ruuti: VV N-310

Luoti: Sierra Matchking / 168 gr (10,9 g)

Latauspituus: 70,00 mm

Ei hylsytäytteitä

Ampumalämpötila: +9 ° C

Ensimmäiset testit toivat mielenrauhan ja helpotuksen tutkijalle. Wanha PaPPi ei häviä "ärrä-ykköselle" yhtään, mieluummin päinvastoin. VV N310:llä saavutetaan tavoitellut arvot satkua tai kahta pienemmällä annoksella kuin normalaista käytettäessä. Kun hinta on vielä yli kaksi kertaa halvempi, ei ole epäilystäkään kumpaa allekirjoittanut suosii.

Latausohjeidenkin jako ruottinmaalle on yksinkertaista: aloitusannokseksi käy suoraan N310:n latausmäärät. Jokainenhan joutuu kuitenkin lopulta etsimään omalle aseelleen käypäisen latingin.

Lataustutkimukset tulevat normalaisenkin kohdalla jatkumaan talven ja kevään mittaan. Vaikka ruutitehtaat panttaavat tietouttaan, me emme sitä tee!

19.12.2000 KJA


Ruutiset 25.12.2000

Markuksen Evankeliumi

Sportterin taistelutähtäin

Ghost Ring -tyyppiset tähtäimet, eli diopteritähtäimet, joiden takadiopteri on pelkkä ohut rengas, ovat mainoita nopeisiin ammuntatilanteisiin. Niiden avulla pystyy ampumaan pelkästään katsomalla jyvää ja maalia, eikä takatähtäimestä tarvitse juurikaan välittää. Silmällä on kyky keskittää "optinen akselinsa" melko kookkaankin aukon keskiöön, täysin vaistomaisesti eli automaattisesti. Ampuminen (ja ennen kaikkea OSUMINEN) nopeutuu ko .tähtäimien myötä. Eli siis äksöni-lajeihin (IPSC, SRA sekä [tulevaisuudessa?] "taistelukivääriammunta"), metsästykseen ja taistelutilanteisiin.

Sako M92S -kiväärin vakiotähtäimet soveltuvat erinomaisesti TARKKUUSammuntaan, mutta pienen (alle 2 mm) takadiopterin reiän takia huonosti nopeaan ammuntaan. Tällainen tähtäin kuuluisi lähinnä esi-bobrikoviaanisen aikakauden "maaliinammunta-tussariin, jota käytettäissä ilman pitää oleman kaunis, sees ja tywen". Pieni tihkusadepisarakin voi tukkia neulanreikämäisen takatähtäimen "apertuurin". Ongelma hoituu poraamalla 4 mm läpimittaisella poralla diopterin reikä suuremmaksi. Vai hoituuko? Tuohan meni kokeiltavaksi. Kohtasin...


Ongelmia... ja paljon!

Esireiän ansiosta poraamisen piti onnistuman tavallisella sähköporakoneellakin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin itse tähtäin. Diopterilevy on tehty tarkkuusvaletusta teräksestä, joka on karkaistu kovaksi. Tavallinen poranterä ei juurikaan pure siihen ennen kuin tylsyy. Itse onnistuin tuhoamaan 7 (seitsemän!) pikateräksistä poranterää ko. touhussa. Sitten käsiini sattui työkalupakin pohjalta kovametallinen poranterä (Titex Plus), jolla homma hoitui huomattavasti vaivattomammin. Eikä terä edes tylsynyt. Olisi Sakokin voinnut tehdä tähtäimet niin, että käyttäjä pystyy poistamaan niiden puutteet. Mutta tehty mikä tehty: Asehan on jo osa asehistoriaa!

Vajavuus oli siis varsinaisen taistelutähtäimen puute. 4 mm halkaisijainen diopterinreikä mahdollistaa nyt nopeat ja tarkat laukaukset normaaleille taisteluetäisyyksille. On syytä mainita, että vain 150 metrin "perustaistelutähtäimen" diopteri kannattaa suurentaa. 300 metrin tähtäimen voi jättää alkuperäisiin mittoihin, sillä 250 - 400 metrin etäisyyksille ei juurikaan kannata ampua nopeasti, vaan "varmoja kaatoja".


Suositus

Nykyään uusi M92S maksaa noin 10000 mk, JOS niitä jostakin onnistuu saamaan. Käytettykin bungaa 6000 - 8000 mk. Ase ei ole tähtäinten osalta täysin "kenttäkelpoinen" tehtaan jäljiltä, korkeasta hinnastaan huolimatta. M92S on toki erinomainen ase pienin parannuksin, mutta laatua saa nykyään halvemmallakin.Esimerkiksi uusi bulgaarialainen AK-47:n klooni ("muovi"tukein ja jyrsityllä rungolla) maksaa noin 3000 mk. Norinco M56S alle 2500 mk, ja käytetty on vieläkin halvempi. Jompikumpi näistä aseista ja siihen uusi piippu (alkuperäiset "luvattoman" horoja, Norincon isokaliberi jopa 8,00 mm!) ja tähtäimien parantelut. Yhteensä em. muutokset Norincoon + itse ase olisi ehkä 3000 - 3500 mk. Eli siis puolella M92S:n hinnasta saa aseen johon voi luottaa, ja jonka tarkkuus on yhtä hyvä kuin M92S:n! Eipä ihme, että reserviläisjärjestöt valitsivat Norincon Valmetin/ Sakon sijaan!

MPP, eräs (nyt jo tyytyväinen) M92S:n omistaja

041200


Päätoimittajan kommentit: "Haamudiopterin" reiän läpimitta voi olla jopa lähes 7 mm, ennenkuin osumatarkkuus alkaa huonontua havaittavasti. Jo toistasataa vuotta sitten huomattiin, että taivaan pilvistyessä tai hämärän langetessa ampumaradalle ennen patruunoiden loppumista voitiin 1/4 tuuman kierrereikään kiinnittyvä diopterilaatta ruuvata pois ja tähdätä 4.72 mm:n reiän kautta, ampumatulosten huonontumatta laisinkaan. Miksikä sitten diopterilaatan reikä oli kuin neulanpisto? Ampujat halusivat nähdä aseen jyvän ja pilkkataulun mustan täplän yhtälailla terävinä. Pikkureiän kautta tiiraten se kävi päinsä: Silmä ei joutunut mukautumaan eli tarkentumaan vuoroin jyvän ja vuoroin maalitaulun etäisyydelle, eikä se niinmuodoin rasittunut.

Väljänkään reiän kautta tähdättäessä se tosin ei rasittunut, koska se "fokusoitiin" yleensä siten, että jyvä näkyi terävänä ja pilkkataulun musta täplä melkolailla "sumeana" läikkänä kaukaisuudessa. Mutta jyvä voitiin keskittää tuohon läikkään, vaikka se ei terävöityneenä näkynytkään. Jyvä oli tavallisemmin ns. helmijyvä, joka asetettiin tähdättäessä peittämään taulun pyöreä täplä, kun taas ns. tolppajyvällä tähdättiin/ tähdätään täplän alareunaan. Nurinkäännetyn V-kirjaimen mallisen jyvän terävä kärki suunnattiin kohti täplän keskiötä, eli siihen kohtaan, mihin laukauksen haluttiin osuvan. "Otettiin tasajyvä" entisajan sotilas- ja ampuja-slangin mukaan.

Vanhemmissa sotilasaseissa oli kiilamainen jyvä (lontooksi "barley corn") kaikkein tavallisin profiili ylimuistoisista ajoista. Takatähtäin oli tavallisimmin V-muotoinen avohahlo. "Ghost ring" eli "haamurengas" on yllättävän uusi tulokas kaupallisena myyntiartikkelina. Sillä alettiin varustaa täyteisluoteja ampuvia metsästys- ja taisteluhaulikoita niihin aikoihin, kun piipultaan rihlatut aseet ja rihlatut vaihtopiiput tulivat uudelleen muotiin; noin sata vuotta sen jälkeen kun kiertorihlatut haulikkokaliiperiset vaihtopiippuparit olivat siirtyneet uinumaan Prinsessa Ruususen unta.

Nimitys "haamurengas" on tavallaan itseselittyvä: Väljällä reiällä varustettu pienikokoinen diopterilevy näkyy jyvän kärkeen tarkentuneeseen "sihtisilmään" todellakin utuisena haamuna; renkaana, joka ei varsinaisesti peitä näkökenttää. Useimmat ampujat - varsinkin haulikon käyttäjät - osaavatkin jo ampua molemmat silmät avoimina, jolloin "haamu haalistuu" entisestäänkin, auttaen silti sihtisilmää katsomaan tarkoin tähtäinlinjaa pitkin. Rihlatussa luotiaseessakaan ei 4 mm:n läpimittainen diopterireikä ole mitenkään kohtuuton "holo".

Nuorna miesnä ollessani napsuttelin (kaamos-hämärässä) testattavana olleella tarkkakäyntisellä ilmakiväärillä erittäinkin pieniä kasoja, ruuvattuani siitä irti diopterilaatan, jonka reikää en tohtinut ryhtyä poraamaan väljemmäksi koska ase oli lainassa maahantuojalta. Kierrereiän läpimitta oli ehkä 6 mm:n luokkaa, mutta diopterin "neulanpiston" tai sen kiinnitysreiän lävitse tähdättyjen laukausten hajontojen välillä en pystynyt havaitsemaan vähäisintäkään eroa. Pienin kasa taisi syntyä nimenomaan kierrereiän läpi tähdäten; jotain 3.5 mm/ 5 ls/ 10 metriin. Kyseessä ei ollut edes tyyris kilpailuase, vaan keskihintainen "kesämökkipyssy".

Ampumatukena toimi kilon pussillinen kidesokeria: Ilmakkotestiä varten en viitsinyt ampumaradalle asti reissata, ainakaan keskitalvella: Kotoani löytyi 10 metrin esteetön "tulilinja" olohuoneen nurkasta makuuhuoneen nurkkaan ja ampumatukia ruokakomerosta useitakin.

1112 MM; PT


Ruutiset 06.12.2000

Markuksen Evankeliumi

Neuwoja Haitta-eläinten Tuhontaan

Huomattakoon: Tämä ei ole opastus metsästykseen, eikä läheskään kaikkia tässä annettuja neuvoja SAISI hyödyntää laillisesti "Suomen Sosialistisen Epätasavallan" alueella; tulevan Euroopan Konfederaatin syrjäisessä ja syrjityssä osavaltiossa. Mutta: "Pumaagi pumaaga, jne"! Hyväksi havaittu käytäntöhän ei ole aina sopusoinnussa (etenkään EU:n sanelemien) säädösten kanssa monella muullakaan elämän alalla.

Säädöksiä voidaan muuttaa, jos muutokseen ilmenee tarvetta, kunhan riittävän monet asianosaiset tuovat tarpeen kuuluville! Tasan 20 vuotta sitten pauhasivat metsästyksen johtomiehet, että: "Lainsäädännön uudistus on ajatuksenakin mahdoton!" Mutta kuinkas sitten kävikään? No, sehän on lähihistoriaa! KÄYTÄNTÖÄ ei pystytä muuttamaan, "ell'eiwät Maan Tawat ole kohtuuttomat". Näissä tapauksissa ne eivät ole sellaisia: Eivät Lakikirjan I osan Olaus Petrin kirjoittamassa esipuheessa mainitut "Maan Tawat", eivätkä ainakaan muussa maailmassa käytäntönä olevat menetelmät!

"Muussa Maailmassa" ei ollutkaan Sakoa tai Valmettia, ei Tauno V. Mäkeä, tai edes kuvitteellista Tiitus J. Nyppylää. Tokihan tiukkapipoisempiakin säädöksiä löytyy Manner-Euroopasta, meille vieraan ja kovasti vastenmielisen "Erällisen Korkeakulttuurin" kotiseuduilta, mikä totuuden nimessä tässä myönnettäköön. Luotiaseiden kohdalla käsitellään nyt ainoastaan supulatauksia. Kalkkikset: Älkää uskaltautuko lukemaan tätä! Kulttuurishokki voi kohottaa verenpaineenne hengenvaaralliselle tasolle; mittareiden asteikon (max. 350 mm Hg) ylitse!


Haulikko

"Ryyniruisku" soveltuu lyhyen matkan tuhontaaan, jos melusta ei ole väliä. Käytännössä rottien, variksien ym. haitta-elukoiden päämenoksi maaseudulla. (Ei kaupunkikäyttöön!). Haulien kooksi suosittelen 2 - 2,4 mm:iä, mikäli ampumamatkat ovat järkeviä. Onhan muistettava, että haulikko tappaa tehokkaammin samanaikaisten osumien lukumäärällä kuin syvemmällekään kahlaavan yksittäisen haulin osumalla sattumanvaraiseen kohtaan. Maaseudullakin on hyvä muistaa kovalyijy-haulin vaarallisen kantaman nyrkkisääntö. Metreinä: 100 x haulin halkaisija millimetreinä, eli tässä tapauksessa 200 - 240 metriä. 4 mm:n hauli on saman kaavan mukaan jokseenkin vaaraton vasta yli 400 metrin etäisyydelle, lähteneenä mustaruutipatruunoille ominaisella 366 m/s nopeudella. Haulikon kiistaton etu on lentoon tai juoksuun ampumisen helppous.


Kivääri eli luodikko

Vaimentimen kera tai ilman suputintakin soveltuu esimerkiksi .308 kaliberin tai 7.62 mm kivääri myös kookkaiden otusten "poistamiseen". 8-grammainen luoti nopeudella 300 m/s on suositeltava suurillekin kohteille. Yliläpäisyä tulee varoa, joten "kisuntirskut" ynnä hitaat valuluoti-lataukset ovat sopivia pienikokoisille maaleille. LWC-luodit ovat pysäytysteholtaan ylivoimaisia supulatauksissa. Vaipallisia reikäpääluoteja voi käyttää, mutta ne eivät laajene supunopeudella. Toisin on laita pehmytlyijyisen LWC-luodin tapauksessa! Hankaluutena on tosin joidenkin asemallien lataamisen hitaus tylppäkärkisillä patruunoilla, käsin, papu kerrallaan. Tarkkuusvaatimus vaihtelee tietenkin tilanteen ja kohteen mukaan, mutta sääntönä voi pitää, että aseen tulee pystyä 20 mm:n tai pienempään hajontaan pisimmältä käytettävältä ampumaetäisyydeltä.


Pienoiskivääri

Koska piekkarinpatruunoiden kotilataus ei ole (vielä) yleistynyt, pidättäydyn tässä saatavilla oleviin tehdasladattuihin patruunoihin. Hyväksi havaittuja todellisia supulatauksia (mukana myös muita kuin .22 LR -patruunoita) ovat:

- PMC Moderator (38 grs HP) - Aguila SSS (60 grs RN) - CCI Target (29 grs RN) - RWS 6mm Flobert (= "penniläinen") - Aguila Colibri (ei saatavana toistaiseksi!) - kaikki .22 CB Longit ja .22 Long Zimmer-patruunat.

Aseesta ja olosuhteista riippuen "supuja" tai "ei-supuja" ovat:

- Lapua Subsonic HP (38 grs HP) - Lapua Pistol King (40 grs RN) - Lapua Scoremax (48 grs RN) - RWS Subsonic.

Useinkin YLIäänisiä "nimellis-subsoniceja" ovat:

- Winchester Subsonic - Remington Subsonic.

Keskikokoisille kohteille, myös riistaeläimille (kettu, jänis, sorsa jne.): PMC Moderator. Suurille kohteille (peura, hirvi jne.): Aguila .22 SSS. HUOM! Luodin tulee vakautua käytettävän aseen rihlannousulla! Pienille kohteille (esim. kyyhkyt/ pulut): CCI Target. Erittäin pienille kohteille (räkättirastas, rotta ym.): RWS:n "penniläinen" - Aguila Colibri (jos tulee myyntiin Suomessa) - muunmerkkisetkin "pitkät penniläiset" eli .22 CB Long- tai .22 Long Zimmer-patruunat.


Kohdistusmatkat kantaman mukaan

.22 LR subsonic:ille kohdistusetäisyydeksi sopii "normaali" 50 m. Puolipitkille 25 - 35 m ja penniläisille 15 - 20 m. Pidemmät ampumamatkat ovat usein mahdollisia aseen tarkkuuden puolesta, mutta luodin putoama ja sen takia vaadittava tarkkka etäisyyden tuntemus nousevat esteeksi. Esim. 50 metriin kohdistetulla piekkarilla osuu 30 - 40 cm tähtäyspisteen alapuolelle 100 metriin. 100 metriinkään kohdistaminen ei ole ratkaisu, sillä silloin luoti käy noin 11 cm tähtäyslinjan yläpuolella 50 metriin, ja 65 metriin sitäkin ylemmäksi. Yleisen säännön mukaanhan on luodin "trajektori" eli lentorata korkeimmillaan 2/3:n etäisyydellä kohdistus-/ ampumamatkasta.

Piekkaria on (TODELLAKIN!) mahdollista käyttää noin 200 metriin asti tehokkaasti, mikäli käytössä on kunnollinen etäisyysmittari. Mittarin hinta nousee useimmiten esteeksi: 3000 mk! Etäisyysmittarin lisäksi tarvitaan tietenkin kunnollinen tuki, tyyni sää, lentoratataulukot, ja hyvä ase. "Piekkari-snaippaus" olisi kiinnostava urheilulaji, ja myös useimpien ulottuvilla. Normaaleille TA-kivääreille sopivia ratojahan (ainakin 600 m pitkiä) on valittavan harvassa. Tarkkuuden suhteen piekkarille pätevät samat säännöt kuin "isoille pyssyillekin", eli korkeintaan kulmaminuutin (= MOA = 29,1 mm/ 100 m) hajonta sallitaan. Melkein jokainen hyvälaatuinen nyky-piekkari pystyy siihen, ainakin pienen "korjailun" jälkeen, eikä tarvita hintavaa ja painavaa "UIT/ISU-kisapyssyä". Ampumatuen käyttöhän on sallittua.


Ilmakivääri

Suositus: Ampumamatka korkeintaan 30 m, kohdistusetäisyys sama kuin puolipitkillä piekkarin patruunoilla, eli 25 m. Ilmakon etuna on lupavapaus. Kalkkikset sanovat tässä vaiheessa: "ILMAkiväärillä ei saa ampua MITÄÄN eläimiä! Se on sopiva AINOASTAAN tarkkusammuntaan!". Joku poliittisilla huipputason suhteilla virkaansa kiipinyt metsästysfiskaalihan on näin kirjoittanut yli 40 vuotta sitten, tietenkin maan ja ajan tavan mukaan, eli perustelematta väittämäänsä minkäänlaisilla tutkimustuloksilla, PUOLUEETTOMISTA tutkimuksista puhumattakaan! Milläs aseella esim. Britanniassa ammutaan ENITEN jäniksiä ja kaniineja? Ilmakiväärilläpä tietysti!

(Englanti ei enää ole entisenlainen taitavien haulikkomiesten maa, ase-lainsäädännön tiukennuttua riippumatta poliittisista suhdanteista: Konservatiivit pelkäävät siellä kansaa vähintään yhtä paljon kuin nykyiset Labour-hallitsijatkin. Toim. huom). 5,5 mm on suositeltava keskisuurten kohteiden tuhontaan, vaikka ko. väljyyttä vaivaa luotien huono saatavuus Suomessa. 6,5 mm eli .25 kaliberin ilmakiväärienkin renesanssi on jo vauhdissa maailmalla, mutta luotien saatavuus niihin Suomessa on onnenkauppaa. (.25 kaliberin Milbro-luotien saatavuus tyssäytyi silloisen Inexco Oy:n mentyä konkurssiin 1990-luvun pulakaudella. Nykyisestä maahantuojasta ei ole tietoa: Pyydämme ilmoittautumaan! Toimituksen huomautus).

Perinteinen 4,5 mm on erittäin suositeltava kyyhkyille ja sitä pienemmille kohteille. Monet väittävät kokemusperäisesti, että 4,5 mm tasakärkinen "Diabolo" tappaa esimerkiksi rotan nopeammin kuin .22 LR:n 40-graininen piekkarin vakioluoti, joka painuu läpi "pistona", ellei osu suurimpiin luihin tai vesipitoisiin sisäelimiin. 200 m/s lähtönopeus riittää, joskin 250 m/s on suositeltavampi. Yli 250 m/s lähtönopeuden antavat ilmakiväärit "rääkäisevät" pahasti: Voimakkaimmat aseet väläyttävät jopa hämärässä valaistuksessa näkyvän suuliekin, kun männän liukasteet palavat "dieselinä" ilmasylinterissä ja piipussa.

Mitenkäs sen tehon laita on TEORIASSA? 4.5 mm luoti painaa noin 0,50 g eli saman verran kuin 4,5 mm hauli. Yhdellä (osumanopeudeltaan n. 200 m/s) 4,5 mm haulilla on otettu jopa metsoja, joten sepä siitä "tehon puutteesta"! Hauli myös osuu sattumanvaraisesti. Luodin voi tähdätä tarkasti: Halpakin ilmapyssy voi ampua 3 - 5 mm:n kasaa 10 metriin laadukkailla luodeilla.


Pistooli

Suositeltava ainoastaan lähitorjuntaan, eli alle 10 metrin matkoille. .22 LR pistooli vaimentimen kera on OK rotta- tms. jahteihin. Olympiapistooli, kaliberi .22 Short, on käsittämättömän nopeasti tappava rotansurma, ja varsin hiljainen ilman vaimennintakin. Normaalit piekkarin .22 LR patruunat antavat noin 280 m/s lähtönopeuden pistoolista, joten supupatruunoita löytyy pilvin pimein: Kaikki "Standard Velocity"-lataukset, joiden nimellinen lähtönopeus pitkästä testipiipusta on 340 - 350 m/s.

Pistoolin voi toki kohdistaa vaikka 75 metriin (.22 LR kal. pistoolini avotähtäimet olen kohdistanut "optimistisesti" 60 metriin!), mutta ko. etäisyydeltä varman osuman ampuminen pieneen kohteeseen, tueltakin, on melkoisen mahdotonta. Eräät pistooleilla metsästävät jenkit ovat ampuneet oravia jopa 100 yardiin pistoolilla! Tosin ko. pistooleissa on kiikaritähtäin ja ammunta tapahtuu hyvältä tuelta. Aseetkin ovat yleensä kertaladattavia varsinaisia metsästyspistooleja. Moisia "urotekoja" on esillä aina silloin tällöin amerikkalaisilla keskustelupalstoilla.


Tähtäyspisteet

Perinteinen hirvijahdin neuvo "tähtää hieman lavan taakse" ei päde läheskään aina vahinkoeläinten tuhonnassa. Mikäli mahdollista, osuma tulisi sijoittaa aina keskushermoston "valtakaapeliin" tai aivoihin. Pääkallon ja 1. kaulanikaman väliin osunut luoti "pudottaa" kookkaankin kohteen; heti ja lopullisesti. Lintuja ammutaan kuitenkin yleensä "siipipankkoon" tähdäten, sivulta. Siipirikkoinen lintu ei liitele metsänpeittoon, ja sen rintaontelon elintärkeät elimet tuhoutuvat yleensä tästä osumasta. Heikkotehoisimmilla aseilla tai miedoimmilla latauksilla on kuitenkin "pelattava upporikasta tai rutiköyhää", tähdäten lintua päähän tai kaulaan/ kaulan tyveen, ohilaukauksen riskilläkin. Suurempia eläimiä tuhottaessa on yleisenä sääntönä pyrkimys osua päähän.


Apuvälineet ja piekkarinluodin tehostus

Kaikki osumista helpottavat apuvälineet ovat suotavia! Pitkän aseen bipodi tai muu kunnollinen tuki on välttämätön, jos tarkoituksena on ampua heti tappavia laukauksia hiemankin pidemmälle etäisyydelle. Varsinaisista räjähtävistä luodeista ei ole juurikaan supunopeuksilla apua, verrattuna niukkaseosteisesta lyijystä valmistettuun luotiin. (Puhdaslyijyiset luodit olisivat tehokkaita, mutta yleensä epäsaatavia irtotavaranakin, lukuunottamatta ilma-aseiden ja mustaruutiaseiden kylmäpuristettuja luoteja).

Reikäpäisyys nopeuttaa luodinkärjen laajenemista hyvinkin alhaisilla iskunopeuksilla. Kärkiontelon omatoiminen syventäminen ja sen täyttäminen jollakin "möhnällä" (vaseliinilla; kuparitahnalla tms.), joka ei vuoda ulos ontelosta, tehostaa tunnetusti luodin maaliballistista vaikutusta. Umpikärkisen luodin latvan viistoaminen on myös wanhastaan tunnettu konsti, ja ristinmuotoisen viillon tai vaikka vain halkion leikkaaminen piekkarinluodin kärkeen on vieläkin wanhempi kikka.

Tehostetuilla luodeilla on kuitenkin aina ammmuttava radalla, aseen kohdistusetäisyydelle, ennen niiden käyttöönottoa elävien maalien ammuntaan. Jos tehostus huonontaa käyntitarkkuutta, ei ko. menetelmällä käsiteltyjä luoteja pidä omaksua hyvää tarkkuutta vaativiin tarkoituksiin. (Muihin kyllä mahdollisesti, mutta tarveharkinnan jälkeen). Tähtäimet joudutaan myös usein säätämään erilaiseen asetukseen erikoisluotien ammuntaa varten. Säätö on tietysti palautettava ennalleen, kun aseella ryhdytään ampumaan taas jokapäiväistä "arkiruokaa" sille tarjoillen.

Räjähteitä, sinkoja, konekivääreitä tahi taistelukaasuja en käsittele vielä, koska niille ei ole ilmennyt juurikaan tarvetta. Jos ilmenee, niin neuvoja niiden suhteen tulee takuuvarmasti. Laillisia esteitähän erikoismenetelmien esittelylle ei ole laajalti tunnetun ennakkotapauksen mukaan, jolloin syyte jätettiin nostamatta, vaikka opastus sudentuhontaan oli julkaistu Painolain alaisessa aikakautisessa painotuotteessa. Sen koommin eivät vasemmistolaisen Luonto-Liiton tekemät rikosilmoitukset tai tutkimuspyynnöt ole "antaneet aihetta toimenpiteisiin."

MPP 271100


Lisää Ruutisia >>

<< Uusimmat   Osa 11 >>  Osa 10 >>  Osa 9 >>  Osa 8 >>  Osa 7 >>  Osa 6 >>  Osa 5 >>   Osa 4 >>  Osa 3 >>   Osa 2 >>   Osa 1 >>   Gunwritersin etusivulle  guns.connect.fi  Linkkisivulle 

Gunwritersin uusimmat Ruutiset: http://guns.connect.fi/gow/ruutiset.html